Tien varren aukon muokkauksen yhteydessä, kun kone on työmaalla, kustannuksia tuskin muutaman kannon kaivuusta paljon tulee. Kovin montaa minuuttia yhteen kantoon ei pitäisi mennä ja kun kone maksaa 65 €/h alv 0%, muodostuu kulut pääasiassa kantojen kuljetuksesta tien varresta verstaalle. Kone nostaa sen penkalle kuivumaan. Katsoo vain, ettei ole juurikääpäinen kuusi.

Kovin montaa minuuttia yhteen kantoon ei pitäisi mennä, vaikka ehjänä sen kaivaisi ja kun kone maksaa 65 €/h alv 0%, muodostuu kulut pääasiassa kantojen kuljetuksesta tien varresta verstaalle.

Minä voisin kantoja omakustannushintaan antaa, mutta ei ole tuollaista aukkoa Pirkanmaalla ja kauempaa ei kannata kuorma-autolla noita kuljettaa. Paikallisen Mhy:n toimistolla kyllä osataan antaa yhteystietoja.

Avohakkuualueen reunasta, suunnilleen itäpuolelta – löytyy parin kuukauden sisään tuulikaatoja. Mutta jos onkin sovittu metsänomistajan kanssa asia, että kantoja saa hakea, niin ellei ole moisesta puuhasta kokemusta, niin sanompahan vaan, että kun iso kuusi on kaatunut juurineen niin, että rungon tyviosa on 1 – 2 metrin korkeudella maasta ja ruuriston lieve on kunnolla kiinni maassa, ei pidä alkaa elämänsä ensimmäistä – ja viimeistä tyveä sahailemaan ainakaan suinpäin.

Oikein ja ammattitaidolla tehtynä homma toteutuu kohtuu-siististi ja turvallisesti, eikä sahanteräkään jää pahasti nalkkiin, eikä välttämättä tylsy kovasti.

Lähistöllämme on eläkkeelle juuri päässyt mies, jonka pihasta oli kaatunut n. 2,5 kiinnon mänty. Hän oli saanut sen rungon kaupiteltua Metsuriyrittäjälle, joka sen oli vienyt nätisti pois. Kantoa, joka vääntyi kuoppaansa, hän kaiveli monta päivää. Yksi metsävarusteinen traktori oli sitä yrittänyt repiä irti. Minulla oli kohtalaisen kokoinen traktori, jonka perässä aika voimakas trukkinostin. Hydraylisella työntövarrella piikit ottoasentoon, hieman pökkäystä, jolloin se työntyi kannon alle ja työntövarsi lyhyelle. Sitten nosto päälle – sieltähän se nousi. Kun nostolaitteet nosti ylös. niin etpyörät nousivat maasta iti, vaikka nokassa oli 550 kiloa nokkapainoja. Peruuttamalla se kanto saatiin verstaspaikalle, jossa isäntä sanoi siitä myös jotain tekevänsä.

Kyllä kannon nosto kokonaisena – ehjänä maasta on sellainen jobi, että antaisin sen mielellään syysmyrskyn tehtäväksi.

Oli hulppea tunne, kun oikein pahassa myrskytuhossa sahailin isoja kuusten runkoja. Pahimmillaan piti kiivetä 5 – 8 metrin korkeuteen, jossa runko oli vaakasuorassa. Siellä kun livautti tyven poikki ( pitkä laippa) – niin kanto putosi alas ja olisi ollut helppo nakki nosturilla poistaa. Ainoa ongelma siinä oli katsoa, että ei pudonnut röykkiön päältä, varsinkin aina silloin, kun sai rungon poikki.