Jessen kirjoitussormi tahtoo joskus ehtiä ajatuksen edelle.
Kyllä se lehtipuukin vain paremmin siinä mättäässä kasvaa.
Mättäitä tehdään silloin vain vähemmän, ja mättäiden väliin syntyvä lehtipuu tulee sopivasti mättääseen istutetun rauduksen tai vaikkapa sen hybridihaavan jäljessä, parantaen pääpuiden laatua ja pituuskasvua.
Nämä ovat ihan yksinkertaisia koettuja asioita, eikä niihin tarvitse sen suurempaa syntymä- eikä kirja-viisauttakaan!
Paitsi että sama tapahtuu täsmälleen ilman mättäitäkin. Minä nimittäin kielsin viime kannonnostossa mätästyksen ja pyysin jopa tasaamaan kantojen kraaterit. En edes itse istuttanut ja ainakin viime käyntiin asti kaikki olivat nokat selvästi vadelmapehkon yläpuolella. Metsokin, joka alalta lähti, aivan jaloista, oli niin iso ettei tahtonut ilmaan päästä.
Alan taimetus viivästyi ”tikanpoikien” kantojen metsästä tienvarteen siirron parin vuoden viiveestä, hakkusta katsoen. Eli ryönää kerkesi ja hirvittävästi.
Syntymäviisaan kanssa on turha väitellä, mutta jos joskus mätästät jonkun seuraavan alueen, niin huomaat kyllä selvän eron.
Kyllä minä voin näitä vertailukohteita sitten mahdollisessa tapaamisessa esitellä.
Suomalainenhan ei usko mitään, ennen kuin itse näkeeja kokee.
Edelliset olivat juuri mätästettyjä että tiedän kyllä. Tässä pehmeä, musta turvemuuntuma joka pidemmältä kokemuksestani on nopeakasvuiselle mätästettynä tuhon tie. Tuuli nappaa sen syyspuolen rehevään latvukseen kiinni ja kippaa sen pehmeästä maapohjasta nurin. (lehdet voivat olla vielä syyskuulla 15sentinkin halkaisijalla)Tuossakaan alassa ei olisi mättäisiin tullut kuin mustaa pehmeää humusta. Siksi tietoinen jarru kasvun alkuun. Se kun h-haapa unohtaa juuret kun ravintoa kasvuun riittää. Kivennäismaalla aivan eri juttu.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.