Sirppihalla ja keskenkasvuisuus ovat kummalisia määritelmiä. Jos tavoitteena on kannattavuus, niin metsän kannattaa uudistaa, kun suhteellinen arvokasvu on pysyvästi pienempi kuin vastaavalla riskillä muualta saatava tuotto.

Minä en ymmärrä mitä näillä muuilla määritelmillä, kuten sirppihalla tai keskenkasvuisuus ajetaan takaa ja mitä silloin  metsänhoidolla tavoitellaan? Puuntuotosta vai mitä? Ei ainakaan kanttavuutta. Mänty kasvaa ja pysyy hengissä varmaan Lapissakin 200 – 300 vuotta. Siihen varmaan viimeistään sitten loppuiisi sirppihalla ja keskenkasvuisuus.

Sinänsä hauska episodi, kun tuo kyseinen käsittelykiellossa ( eli lukossa)  ollut kohde on edelleen pystyssä ja se oli jo välillä metsään.fi palvelussakin runsaasti yli satavotiasta ja se kehoitettiin uudistamaan. Yllätys, yllätys nyt se on taas nuortunut ko. palvelussa monta kymmentä vuotta ja muuttunut vartuneeksi kasvatusmetsäksi. (Kävisipä itsellekin noin.) Sitä sitten kairailtiin ahkerasti iän selvittämiseksi. Ensin rinnakorkeudelta ja asian edetessä vielä tyveltä. Siitä olin huvittunut, kun valtion varoilla aikuiset miehet leikkii ja yrittää piparkakkutyveltä kairata puun sydämeen. Pitäiskö tuo n, 15 ha nyt pitää pystyssä muistomerkkinä suomalaisesta metsäpolitiikasta? Kasvu on toki olemattoman pieni, joten kannattavuudesta ei voida puhua.

Suomen vanhin mänty jonka ikä laskettu on noin 800-vuotias ja se elää vielä. Kyllähän Lapissa kasvatetaan männikköjä 200-300-vuotiaiksi.

En nyt Jalapa lähde kaivamaan tarkempia lukuarvoja kohteesta ja ymmärrä niin, että arvot ovat karkeistuksia. Kuvio oli ostettaessa aika lailla kaksijakoinen, ns. kakkosnelonen. Se harvennettiin n. 10 vuotta aiemmin silloin tyypilliseen tapaan alaharvennuksena, joka tarkoitti suhteellisen arvokasvun romahtamisen. Jos kakkosten suhteellinen arvokasvu 5% ja nelosten 0,5%, niin se voi tarkoittaa suhteellisen arvokasvun romahtamista esim. viidenteenosaan. Eli tämän metsävarallisuuden tuotto putosi viidenteenosaa.  Lisäksi pinta-alavero oli osaltani päättymässä ja halusin katsoa mikä tämä metsälaki oikeudellisesti oikein on päätyyn asti katsottuna. Tilanne oli sikälikin omituinen, kun jo vuosia sitten uudistetun perustuslain mukaan tällainen sääntely olisi pitänyt tehdä lain tasolla, eli eduskunnan päättämänä, eikä ministeriön päätöksellä. Tuohon aikaan olin Metsäliiton sopimusasiakas ja hakkuutuloja laitettiin osuuspääomaan, jonka tuotto oli tuolloin mustaakseni luokkaa 6% eli siitä karkeasti nämä lukuarvot.

Kysyt Visa sitä, mitä se on vaikuttanut hakkuideni ajoitukseen käytännössä. Ei juuri mitään. Sinun toimialueella täysin merkityksetön. Kysymys on enemmän periaattellinen. Miksi siellä, jossa kannattavuus on muutenkin kaikista heikoin, pitää vielä tällaisella rangaista ja jonka kantaloudellinen merkitys on aivan olematon. Pääomattomana tyhjätaskuna silloin Lapista metsää ostettaessa se oli tietysti tärkeä kysymys, jotta pystyy toimimaan tarkasti taloudellisten realiteettien mukaisesti. Minusta mitään olellista muutosta ei ole taapahtunut, vaikka joutva paimennus lopetettiin.

Vaikka olen jotakin muka kannattavuudesta kirjoitellut, niin se ei todellakaan tarkoita, että kuvittelisin tietäväni mikä on oikein. Ymmärrän hyvin senkin, että moton ajaminen metsään raiskaamaan luontoa oli Linkolalle hirveä asia. Mitä vanhemmaksi tulee, sen kauemmaksi pilvet karkaa. On vain näkökohtia, ehdottomasta totuudesta ei hajuakaan. Luonnon monimuotoisuus vie sanottomaksi ja ihmisriepu  yrittää parhaansa mukaan tuhota tätä paratiisia.

”Mutta pääsääntöisesti pohjoisesta ei kannata ostaa VT:tä huonompaa eikä etelästä MT:tä huonompaa.”

En tee eroa kasvupaikkoihin kannattavuudessa. Karun paikan hinta on vaan alempi.

En minä ainakaan laske, kun tuottoarvomenetelmää käytän. Ne, jotka katsoo summa-arviosta kuutiot, laskee siitä hakkuutulot ja haarukoi tuosta kauppahinnan, voi vipuun mennä.