Kysymys on Gla pyrkimyksestä eli siitä mitä me metsänhoidolla tavoittelemme. Tavoittelemmekö kannttavutta vai jotakin muuta esim. pumäärää.

Kuten sinulle jo aiemmin kerroin, että minun olisi pitänyt Lapissa kymmeniä vuosia edelleen kasvatta metsää, jonka tuotto oli 0,5 %, vaikka vastaavalla riskillä sai muualta kymmenkertaisesti. Silloin tavoitteena oli jotain aivan muuta, kuin taloudellinen kannattavuus ja päättäjille oli syöttety pajunköyttä, että edeelleen kasvattaminen olisi etujeni mukaista. Pitää olla halu ymmärtää mistä puhutaan eikä saivarrella.

Kirjoitat, että minulla on ongelma. Minulla ei ole metsönhoidossa mitään muuta ongelmaa kuin se, että työtä olisi paaaaljon enemmän mitä ehtii tehdä ja usiessa tapauksissa teettäminen tulisi niin kalliiksi (eikä näy valoa tunnelin päästä), että siinä ei olisi mitään taloudellista järkeä . Sinulla, niin olen ymmärtänyt, iso ongelmaa on painajainen jatkuvasta kasvatuksesta, josta toivoisit herääväsi. Tiedä nyt sitten mitä kasvatusta se on, kun mäntymetsä on joka tapauksessa hakattava aika harvaksi uudistuakseen. Miksi pohtia sitä, miksi sitä pitäisi kutsua.

Täällä ei avohakkuuta kielletä, ellei paineet rajojen ulkopuolelta siihen johda ja sille emme taida mitään mahtaa, olemme siihen aivan liian pieni porukka. Olemme siirtynee arvaamattomien epävarmuuksien aikakauteen ja se on aika moinen peikko näin pitkäjännitteisessä hommassa. Uhka ja mahdollisuus.

Se on vähän surullista, kun puunkorjuu on alkanut määrittämään  koko metsänhoitoketjun ja on johtamassa monenlaisiin ongelmiin.

Reiman kommenttiin. Jokainen saa tavoitella mitä haluaa, mutta me puhumme otsikon mukaisesti kannattavuudesta. Nimenomaan taloudellisesta. Me emme vieläkään puhu vanhan metsälain aikaisista menetelmistä, vaikka taas sinne keskustelua haluat viedä. Sivuutitkin pari keskeistä kysymystäni. Haluatko nyt vastata vain näihin:

1. Kuulostaako 1+1-x=2 järkevältä?

2. Miksi jatkuvan kasvatuksen palveluja myyvän firman omistajan rooli laskennan lähtöarvoissa ei mielestäsi ole kiinnostava asia?

Uskon, ettei sinulla ole ongelmaa metsänhoidossa. Ongelmasi määrittelin edellisessä kommentissani. Voit tarkistaa sieltä, mikä se oli.

Mikä x? Yhtälö on tosi sen arvolla nolla. Kymmeniin vuosiin mahtuu jos jonkinlaista eksää jo joku yykin voi pujahtaa joukkoon.

Jos mitään laskentaa ei aiheesta voitaisi tehdä tai ainakaan julkaista yhtään tulosta kenellekään, jos kaikki tekijät eivät ole mukana. Ei ainoatakaan! Laskenta ja lähtöarvot voidaan aina, AINA osittaa joltakin osalta puutteelliseksi. Laskenta antaa kuitenkin paremman käsityksen asiasta kuin mutu. Mutulla on hankala päätellä näin moniulotteista ongelmaa.  Laskemalla saadaan tietoa siitä, kuinka eri tekijät vaikuttavat lopputulokseen, esim korko, kasvpaikan olosuhteet jne. jne.

Epäillä saa ja pitääkin aina, mutta mikään tae joku kytkentä päin helvettiä olevista lähtöarvoista se ei ole. Meistä kukaan ei ole täysin puhdas pulmunen tässä suhteessa. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, pitää ainakin yrittää otta informaatiosta se oikea ja loput jättää.

Elämme AJ hyvin epävarmassa maailmassa tässä suhteessa monestakin syystä ja ala on ”täysin” riippuvainen vientimarkkinoista. Aika näyttää minkälaisessa aallokossa karnapurtemme oikein vielä seilaa.

Asiaa ja asian vierestä.

En voinutkaan olla puuttumatta RR:n pakinointiin, mutta vastaus Gla:lle kirvoitti…”

että minun olisi pitänyt Lapissa kymmeniä vuosia edelleen kasvatta metsää, jonka tuotto oli 0,5 %, vaikka vastaavalla riskillä sai muualta kymmenkertaisesti. Silloin tavoitteena oli jotain aivan muuta, kuin taloudellinen kannattavuus ja päättäjille oli syöttety pajunköyttä, että edeelleen kasvattaminen olisi etujeni mukaista. Pitää olla halu ymmärtää mistä puhutaan eikä saivarrella…”

Kun vaikutti jo aikaa aiemmissa teksteissä, hinku hankkia veroporkkanoilla isot pinta-alat, leipoa sato talteen ja kannattavimpana unohtaa, kumpusi useissa kohdin?! Jos ”virhe” on tehty konkretian puutteessa jo lähtötilanteessa, auttaako siinä enää kuin ”lähtölaskenta”? Ei muuta.

minun olisi pitänyt Lapissa kymmeniä vuosia edelleen kasvattaa metsää

Tässä tarkoitetaan ehkä päätehakkuukypsyyden saavuttaneen metsikön edelleen kasvattamista kun sitä ei ollut mahdollista päätehakata haluamanaan ajankohtana kun se ei vielä täyttänyt vanhan metsälain ikä- tai läpimittavaatimusta. Näistä on sittemmin luovuttu joten keskenkasvuisenakin saa hakata. Menettelyn nimi taitaa olla ”sirppihalla”.