Keskustelut Metsänhoito Kannattavuus

Esillä 10 vastausta, 91 - 100 (kaikkiaan 179)
  • Kannattavuus

    Sitaatti metsälehdestä?

    ”Monesti hakkuutuloja kannattaa käyttää metsien lannoitukseen. Sijoitukselle on tarjolla 15–20 prosentin tuottoa.”

    Voisko joku tai metsälehti yksinkertaisesti haainnollistaa miten tuo lasketaan?

    Kuinka usein tuohon 20 % tuottoon päästään?

    Millainen metsä pitää olla että tuohon tuottoon pääsee?

    Jos metsän lannoittaa ja kahdeksan vuoden kuluttua sen metsän myypi niin kauppasopimuksissa on on hakkuuaika ettei sitä välttämättä heti hakata niin eikö laskenta pidä tehdä sillon  10 vuoden mukaan?

    Tarkoittaako tuo 20 prosentin tuotto sitä että se lannoitusinestoinnin vuosituoton arvo on 2% vuosittain?

    Ei vissiin metsälehjden toimittajakaan osaa sitä laskea kuten en minäkään kun jutussaan oli kysynyt tuottoarvoja: ”Artikkelia varten on haastateltu puuntuotannon asiantuntija Arto Koistista Tapio Oy:stä. Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 1/2018.

    Tai jos laittas osotteen mistä tuon lakennan oppisi.

     

  • Husq165R

    Lähdekritiikkikään ei olisi pahitteeksi kun noita metrejä ja vuosia ryhdytään totena toistamaan.

    Visakallo

    Puut ovat vielä pystyssä, joten tulehan Husq165 mittaamaan ja kairaamaan, jos et puunkasvatusta muuten ymmärrä.

    Gla

    Kysyitkö Reima, millä lähtöarvoilla Olli laskelmansa teki? Rehevyys, puulaji yms. tietenkin vaikuttaa, mutta kovin monenlaista oletusta puuston kasvusta ja tuhoherkkyydestä on etenkin jatkuvan kasvatuksen optimoinneissa nähty.

    Mutta älä käsitä väärin, en minä yläharvennuksen mahdollisuuksia kiistä. Olen vain yllättynyt, kun aikaisemmin olet halunnut pitää ovet auki kaikkiin suuntiin ja nyt mennään yhden totuuden politiikalla.

     

    Per Ä Reikäs

    Taimikko kannattaa piste, eli taimikohtaisesti käsityönä lannoittaa, takaa kovan kasvuun lähdön, nämä muut hajakylvöt kyllä kyseenalaisia?

    R.Ranta

    Sinun Gla pitää kuunnella tuo Tahvosen esitys sieltä jatkuvan kasvatuksen seminaarista. Siinä käydään läpi kysymykseesi liittyviä ongelmia. Ei niitä lähtöarvoja hatusta voida vetää – tutkimusta on paljon tehty, mutta sen kohdenuminen ei ole tukenut kokonaisuuden ymmärtämistä. Jos metsätaloutta taludellisena toimintana halutaan ymmärtää, siihen on väistämättä silloin tuotava talouden lainalaisuudet.

    Puuki

    Tahvonenhan osaa ja laskee tietysti ihan oikein ”isossa kuvassa” jatkuvien samanlaisten kiertoaikojen tuloksia mutta ei ne suoraan sovi yksityisten ruohonjuuritason mo:en kannattavuuslaskelmiin .      Lähteen ”teesit” taas poikkeaa myös siinä Tahvosen tarinoista , että Lähde ei kerro juuri mitään jk:n mahdollisista huonoista puolista, ei ainakaan mitään negatiivista .   Tahvonen muistaakseni kertoo niistäkin epävarmuustekijöistä  joita ilmenee  laskennan puolella. Niitä lienee vielä enemmän jk:n puolella koska pitkäaikaisia  kasvututkimuksia ei ole vielä olemassa riittävästi.

    Pukkalan tarinoista en ymmärrä esim. väitettä miten jalostetut taimet lopettaisi paremman kasvunsa taimikkovaiheen jälkeen ( puulajille sopivilla kasvupaikoilla) . Ei voi pitää paikkaansa.     Onhan niitä lausuntoja arvostelleet esim. jotkut mh:t, kun ei mene luonnossa niinkuin jossain teoriassa.

    A.Jalkanen

    Olli Tahvonen on sanonut mm. että jatkuvapeitteinen malli tulee aina kannattavammaksi suurilla korkokannoilla. Tässä oletetaan että kaikki onnistuu, mutta käytännössä tiedämme että monesti ei onnistu, joten me jaksolliset kasvattajat tyydymme varmempaan mutta yleensä alempaan tuottotasoon. Näin mielestäni Arvometsäkin markkinoisi tuotettaan realistisesti: saat mahdollisesti paljon rahaa mutta riskit ovat suuremmat, että rahaa ei tulekaan eli tulosten hajonta on suurempi.

    Gla

    Reima: ”Sinun Gla pitää kuunnella tuo Tahvosen esitys sieltä jatkuvan kasvatuksen seminaarista. Siinä käydään läpi kysymykseesi liittyviä ongelmia. Ei niitä lähtöarvoja hatusta voida vetää – tutkimusta on paljon tehty, mutta sen kohdenuminen ei ole tukenut kokonaisuuden ymmärtämistä.”

    Mitään uutta siellä ei ole, joten ihan hyvin voit osallistua keskusteluun lähtöarvoista.

    Videolla Olli myöntää, että ongelmana on soveltuvien mallien puute. Pukkalan malli suosii jatkuvapeitteistä (yllätys yllätys) enemmän kuin toinen hänen käyttämänsä norjalainen malli. Ylipäätään malleista puuttuu esim. korjuuvaurioiden vaikutus, samoin istutustaimien jalostuksella saatu parempi kasvu ja jatkuvapeitteisen vaatiman hoidon tarve. Mallien mukaan mänty ei uudistu alikasvoksena, silti koivu on kuuselle hyvä pari. Koska koivukaan ei uudistu, päättelen laskennassa käytettyjen kasvumallien ulottuvan vain siihen saakka, että koivuja ei ehditä hakata päältä pois, eikä tämän jälkeen tapahtuvaa kuusettumisen uudistumista ja alikasvoksen kasvun taantumista aiheuttava vaikutus näy malleissa. Käsitystä tukee myös maininta siitä, että Ollin käyttämissä jatkuvapeitteisissä malleissa lehtipuiden osuus on suurempi kuin jaksollisessa eli puuston on oltava peräisin avoimesta vaiheesta.

    Samoin ympäristöarvoissa on kuusettumisen vaikutus sivuutettu, joten jatkuvasti peitteiselle on saatu parempi indeksi.

    Olli sanoo, ettei hänellä taloustieteilijänä ole edellytyksiä ottaa kantaa mallien realistisuuteen, se on ekologien yms. metsänkasvatusasiantuntijoiden tehtävä. Juuri tätä olen toistuvasti pitänyt esillä, mutta se ei ole sinua jostain kumman syystä kiinnostanut.

    A.Jalkanen

    Jotkut laskelmat (esim. Mönkkönen ym.) tuottavat tuloksen että monitavoitteisuuden kannalta jatkuvapeitteisyyttä pitäisi lisätä. Lisäksi voidaan olettaa että myös taloudellisuuden kannalta menetelmän mahdollisuudet kannattaa käyttää hyödyksi silloin kun se tuo kustannussäästöjä.

    Gla

    Miten metsänomistaja hyötyy niinkin vaikeasti määriteltävästä asiasta kuin monitavoitteisuus?

    Ilman muuta silloin kun omistaja näkee jk:n kannattavana, näin tehdään. Usein ei tehdä.

     

Esillä 10 vastausta, 91 - 100 (kaikkiaan 179)