Yläharvennuksista on kokemuksia niin kuusikoista kuin männiköistä. Mielellään kuulisi lisää nimimerkin oksapuu kokemuksista siitä, että miksi oli kallis kokeilu.

Nimimerkille ”kuusessa ollaan” varmistuksena ja tarkennuksena, että jatkuva kasvatus ja yläharvennus sekä sitä kautta luontaisen taimettumisen paremmat mahdollisuudet eivät ole sama asia. Tai ainakaan itse en niitä samoina asioina näe. Minulla on pieni ala, jossa kokeilen jatkuvan kasvatuksen periaatteita koemielessä, mutta luontaista uusiutumista käytän aina kun se on järkevää/mahdollista.

Silloin pitäisi jättää normaalisti poistettavia muita suurempia runkoja, eli susipuita kasvamaan kakkosharvennukseen. Niistä muodostuu sitten ensimmäisenä poistuvat ja uusille taimille tilaa antavat rungot. Siitä alkaa vähitellen muodostua monivaiheinen metsikkö. Eipä siihen muuta järkevää keinoa ole, ilman että menetetään kuutioita tai kituutetaan väljennysvaiheessa liian pitkälle tukkirunkojen kasvua. Jos tasarakenteisesta alkaa muodostamaan jatkuvaa kasvatusta, pitäisi jo ensiharvennuksessa poistaa kuiturunkoja, jotta taimettumistilaa tulisi.

Näädälle tiedoksi, en sotke jatkuvaa ja yläharvennusta keskenään. Yläharvennukset ovat vain välivaihe ennen uudistushakkuuta. Jatkuvaa käytän vain maisemakohteissa.

Pihkatappi pohtii tuossa ihan relevanttia asiaa. Ruotsalaiset ovat asiaa tutkineetkin ja varmaan Suomessakin olisi koealoja jotka kertovat seuraavaa. Kun taimikonhoidot on tehty jämptisti 2000kpl/ha riukuvaiheeseen asti, niin metsikön 300 isointa puuta ovat jokseenkin yhtä isoja kokonaan harventamattomassa metsikössä ja pariin kertaan harvennetussa.

olen samaa mieltä siitä, että valtapuut eivät juurikaan hyödy toisesta ja varsinkaan kolmannesta (ala)harvennuksesta. Kun etelä ja kesi-suomessa parammalla vt:llä – omt:llä ollaan 800kpl/ha tiheydessä tai alle (ja havupuulaji on kasvupaikalle ok), niin toisen harvennuksen voi jättää tekemättä ja valtapuut järeytyvät siinä missä ilman ”väljennystäkin”. Etuja on monia ja ne on joaiemmin luoteltu. Rauduskoivikot ovat toki asia erikseen.

Huonolaatuisten koivu-mänty sekametsien suhteen ammattitaitoa vaatii sen tunnistaminen onko siellä kuitenkin tukkipotentiaalia. Näissä tiheys on toki pikemminkin 1800 kuin 800kpl /ha.

energiaharvennuksen läpikäyneet kuviot ovat sitten vielä oma lukunsa. Ne voivat pahimmillaan olla päätehakkuutiheydessä tai sitten hyvinkin siinä mallissa, että ainakin kaksi harvennusta on vielä paikallaan.