Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Joillakin toimialoilla menee hyvin ja aina vain paremmin. Olen sijoittanut osinko-osakkeisiin etelä-suomalaisen, muutaman kymmenen hehtaarin metsäpalstan hinnan verran. Nyt on tilanne, että osinkotuloni ovat kirkkaasti ohittaneet eläketuloni, ja ko. osakkeiden arvo on myös pysynyt hyvänä. Enpä olisi sen metsäpalstan kanssa päässyt yhtä hyvään tulokseen.
Näin se tahtoo Tolopainen monesti olla. Kun syksyllä 1989 laitoin lehmät korkealaitaiseen ja aloin istuttaa koivuja ja kuusia peltoihin, ja sijoittaa metsityspalkkioita ja tuotannonmuutoskorvauksia Viroon ja kotimaan kaupunkiasuntoihin, eipä siihen aikaan moniakaan ymmärtäjiä ollut. Tärkeintä on itse tietää, mitä tekee.
Ei ne kaikki sijoitukset aina toimi, vaikka kuinka käyttäisi asiantuntijoitakin apuna. Laitoin muutaman kympin nesteeseen, ja vaikka ostot useammassa erässä, ja tappiota kotiutettu sopivaan aikaan 22 eurolla, niin vieläkin tuntuu pahalta. Venäjän rahastoon sijoitetut eläkesäästöt tuotti aikanaan hyvin 300 % vuodessa, ei siitä ole nyt iloa, kun jäljellä on pari euroa. Talvivaarakin pieni pettymys. Itsellä on sellainen kokemus, että ne osingot ei nyt ihan valtavia ole ollut, nordea poikkeus. Kyllä metsä on pari vuotta tuntunut hyvältä sijoitukselta, vaikka on velallakin ostettu avoimilta markkinoilta. Pidemmällä aikajänteellä pitäisi tietysti olla toisin. Mutta joskus nuorempana myin kaikki suorat osakesijoitukset pois, ostin vähän isomman metsätilan. Ei ole kaduttanut, enkä ole kertaakaan katsonut, kuinka rikas olisin, jos olisi jäänyt myymättä. Noissa metsäsijoituksissa tietysti monesti jää vertailussa se oman työn osuuden arvostus ehkä vähiin, kun se yleensä on mieleistä puuhastelua. Toinen on, että jos haluaisi muuttaa metsät rahaksi vieraalle myymällä, tehtyjen metsävähennysten takia tuntuisi verokuorma aika rajulta.
Tuo Visan ”tärkeintä on itse tietää, mitä tekee” on tosi hyvä tiivistys. Tahtoo olla että moni ulkoistaa oman ajattelun kaiken maailman asiantuntijoille koska se on helppoa ja vastuun voi ulkoistaa. Perusasioista olisi yleensäkin helppo itsekkin ottaa selvää melkein asiasta riippumatta.
Tein vuonna 1989 maatalouden lopettamispäätöksen ja metsätalouteen siirtymisen lukemalla Maaseudun Tulevaisuudesta tanskalaisten maanviljelijöiden karuista kohtaloista maan liityttyä EEC:n jäseneksi vuonna 1973. Suomessa alkoi 80-luvulla myös keskustelu Euroopan Yhteisöön liittymisestä.
Onko tuo jotenkin iso asia, kun olen joskus raivannut taimikkoa, muutama taimikin on katkennut. Rapatessa roiskuu. Ei noista virheistä lääkärit ole vastuussa. Ehkä olisi hyvä, että ottaisivat joiltakin tunnarit pois, jäisi eläkepäivillekin jotakin muuta kuin tyhjä välittäjän sivu.
Visakallo oli propakandan uhri, kun katsoo verotietoja monilla maitotilallisilla on yli 200k€ vuositulot ja miljoonien liikevaihto, pelkät tuet yli 300k€/y.
Heh, heh Tolopainen! Oletko kateellinen maitotilallisille? Ei täällä ole ollut maitotiloja enää vuosikymmeniin. Pellot ovat kivisiä, vähämultaisia, ja takapuolen alusen kokoisia. Jos pitäisi nykyajan maitotilaa, pitäisi peltoja ihan oikeasti haalia 3-4 kunnan alueelta! Puuta sen sijaan nämä kiviset multamoreeni rinnemaat kasvavat tosi hyvin.
Lehmien maitotuotos noussut 8000>12000, tarvitaan vähemmän lehmiä samaan maitomäärään, syntyy vähemmän vasikoita. Yksiköt suuria, kun jatkajia ei ole tuotanto tippuu nopeasti. Kerran alasajettu tuotanto vaikea saada uuteen nousuun.
Syökää hirvenlihaa, jos peuraa tai kaurista ei ole. Vähenee metsätuhotkin. Jos vielä itse jauhaa, niin tietää mitä sinne on laitettu. Keskon osake on kyllä tainnut olla ihan ok jonkin aikaa? Jos siis muihin suomalaisiin vertaa.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään