Mielellään tekee puukauppaa ja järjestelee asioita omissa nimissään, kuin maksaa kaikesta yhtiölle. Pääsee tienaamaan ”yhteisestä” kakusta, jota ainakaan isot yhtiöt eivät kunnioita. On yhtiöitä, jotka kunnioittavat ja saa valita toimintatavan. Menee  samoilla katkonta ja laatuohjeilla kuin yhtiön korjuussa, yhtiön korjuun voi myös valita. Luotetaan metsänomistajan puutoimituksiin ja korjuuseen.

Yhtiöt toteuttavat puukauppaa sopimuspohjaisesti, oheistuotteineen lisättynä ja hoidettuna. Näin se menee myös puunmyyjän toimituksina, rahat tilille ja ei ole olemassa mitään puukaupallista estettä. Vaan niitä mieluummin luodaan, kielteistä mielikuvaa metsänomistajien puutoimituksista, jopa luotettavuudesta, nökkösistä ja muusta. En ole kuitenkaan huomannut, etteikö toimi myös  metsänomistajien puutoimituksina.

AJ: Yritän saada jotain aikaiseksi. Minusta ongelma on juuri siinä, että metsänomistaja ei pystykaupassa pääse toimittamaan puitaan. Tarvitaan erillinen menettely ja puukauppasopimus hankintakauppa. Kauppatapoja ei voi verrata keskenään.

Se mitä olen yrittänyt, olennainen ero löytyy puunostotarjouksesta. Yhtiö tarjoaa puunhinnan ja tarjoaa korjuunhinnan ja kysymys kun on yhteistoiminnasta ja vaihtoehtoisesta toiminnasta. Saa valita, ottaako yhtiön korjuun, ulkopuolisen urakoitsijan vai jättääkö omatoimisen korjuun varaan. Miten haluaa puunsa toimitettavan, hintaluokat ja toimitusehdot on tiedossa.

Perinteisesti tiedetään pystyhinta ja tiedetään hankintahinta, mutta ei tiedetä korjuun hintaa. Korjuun hintaa kuitenkin yleisesti verrataan kauppatapojen välillä – puunhintataulukoistakin, jotka eivät kuitenkaan ole korjuunhintoja vaan toteutuneita puunhintoja. En väitä etteikö korjuun hintaa tiedetä, mutta on myös poikkeuksellista, että puun ostotarjouksella tarjotaan myös korjuunhinta julkisesti hinnoiteltuna.

En oikein pidä tätä vaihtoehtoa pystykauppana enkä hankintakauppana, mutta yhtä ja samaa kauppaa se on valinnoista riippumatta. Palvelut menee laskulle ja ovat verotuksessa hankintatulosta vähennettäviä.

Eräänlainen hybridimalli tämä Jovainin malli. Periaatteessa sama tilanne kuin metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelua käytettäessä. Lopputulos olisi kyllä taloudellisesti melko lailla sama, jos vain Jovain pyytäisit ostajalta arvion korjuun toteutuvasta hinnasta ja tekisit sen jälkeen normaalin pystykaupan.

Väitän, että korjuun hinta riippuu eniten leimikon ominaisuuksista ja hyvin vähän jos lainkaan enää siitä, kilpailuttaako korjuun puukaupan yhteydessä. Kannattaa siis pyrkiä luomaan hyviä, riittävän isoja leimikkokokonaisuuksia hyvien kulkuyhteyksien äärelle.

Niin se korjuunhinta on ilman muuta taulukossa, mutta siitä taulukon rakenteesta sitten käydään kovakin tarjouskilpailu. Jos yksityinen heppu alkaa kyselemään korjuun hintoja niin uskon että hintoja ei katsota samasta taulukosta josta yhtiöiden hakkuissa katsotaan.

Sitä vain ei edelleenkään ole kuulunut miten hybridi ilmoitetaan verottajalle? Noin asian jankkaamisen jatkon turhauttamana pyytäisin jo selvitystä tästä ei verotusteknisestä tavasta. Jovainhan kaivaa tämän ketjun aina pintaan niin kauan kuin henki pihisee, olisi jo aika selvittää todellinen käytäntö. Hankintakauppa se minulle ainakin niin kauan kun selviää tuo. Miksi ei asioita voi taustoittaa jos jotain uutta esittää? Kukaan ei tuuleen huutelua kovin paljon noteeraa. Jos tavoite on sekoittaa selvää puukauppojen kahta tapaa olisi jo korkea aika saada käytännön esimerkkejä mitä siitä jää hyödyksi. Vai oletko Jovain täällä vain Mhy:n korjuupalvelun kaupallisena myynnin edistäjänä? Sitäkään en ihmettelisi, senverran aktiivisesti MTK on alkanut Mhy-toimintaa pönkittää.