Ainahan kateelliset ovat metsän ostajia pöhköinä pitäneet vaikka kuinka edullisesti olisi ostanut. Ensimmäinen metsätilani (17,9ha) maksoi markkoina 45000 ja siitäkin vielä joku kehtasi moittia että tyhjää suotahan se taisi olla ja ojitusta ja kaikkea riesaa edessä. Ensimmäinen ”suosarka” joka ei aivan täyttänyt hehtaariakaan antoi sitä samaa markkarahaa melkein kolmekymmentätuhatta. Jossain kohtaa jo sekosin laskuista että kuinkahan monta kertaa jo olin pääoman takaisin saanutkaan. Samalla lähes vuosittaisella tahdilla siitä kauppoja tein silloin kun nytkin. Paitsi ettei niitä hehtaareja olisi piisannut kauaa puukauppoja tehdä jos ei olisi ostanut lisää pikku hiljaa. Siinähän tuo sitten on mannyt vuodet vilppaasti, puukauppoja tehden ja lisää metsiä ostellen. Sitä aion vastakkin harrastaa. Sen verran pöljän vikaa on.

Noinhan se menee,kuten Jesse kirjoittaa.Meikäläisen ensimmäinen tila oli kallis ja sellaisia tyhjiä tiloja kuulema runsaasti tarjolla.Tälläisiä kannustavia lausuntoja tuli,olen jälkeenpäin joillekin muistuttanut silloisista sanomisista.Tuppaavat olemaan huonomuistisia menneistä ja kateuskin laimentunut,olisiko syynä ”eriarvoistuminen”.Vanha sanonta,että maan valmistaminen on lopetettu,pitää paikkansa ja osaltaan tarjonnan rajallisuus pitää metsäkiinteistöjen hinnat yhä nousujohteisina.No meitä pöljön vikaisia lisääntyviä määriä markkinoilla hääräilee ilmeisesti.

Vastaus toimittajan alkuperäiseen kysymykseen metsätalouden kannattavuudesta.

Ensimmäiset omat palstat ostin sukulaiskauppoina noin 30 vuotta sitten ostajaystävälliseen hintaan.  Kantatilan, jota nyt isännöin 15. sukupolvessa, sain nimiini joulukuussa 2000. Viime vuosina olen ostanut ja myös myynyt tiloja vapailla markkinoilla.  Perityt metsät olivat pääosin nuoria, koska tilan hengissä pitäminen asutuskuvioiden jälkeen söi paljon puuta.

Koko työurani olen ollut siinä onnellisessa asemassa, että olen voinut valita palkkatyön mallini.  Niinpä olen onnistunut yhdistämään palkkatyön tehohoidossa yötyössä ja metsätyöt vastapainona. Työrytmi on ollut viikko yötyötä maailmalla ja kaksi tai kolme viikoa metsätöitä. Tällä rytmityksellä metsässä saa jo jotain aikaiseksi.

Hankintaa olen hakannut arviolta 15000 kuutiota ja hoitotöitä tehnyt riittävästi. Harvennukset olen tehnyt kaikki hankintana. Aukot myynyt pystyyn.  Koko ajan olen pitänyt metsätöitä lähinnä hyvin palkattuna harrastuksena, mikä ratkaisevasti vaikuttaa motivaatioon. Mikäli motivaatio uhkaa hävitä auttaa teho-osaston yön mieleen palauttaminen sen pian paluttamaan.

Koko touhun kannattavuus on perustunut kohdallani alkuvaiheen kulujen minimointiin. Männiköt on uudistettu keräämällä kävyt ja karistamalla oma siemen. Laikutus on tehty omalla kalustolla.  Kuusikoihin on taimiaines ostettu mutta muokkaus hoidettu pääasiassa itse.  Kaikki hoitotyöt on tehty itse ja Kemera otettu kotiin. Nuorenmetsän Kemera oli tullessaan NHM:ssa turvemailla hyvä tuki.  Sittemmin kunnostetut turvemaat olen myynyt viime vuosien huuman siivittämänä ja pyrkinyt keskittämään omistuksen kivennäismaille. Tosin vallitsevalla hintatasolla metsämaan osto on tänään hullun hommaa metsämaan hinnan irtaannuttua täysin tuotosta.

60- ja 70-luvun istutusmänniköitä on muutettu reippaalla otteella kuusikoiksi alikasvosta vapauttamalla minimaalisin konekustannuksin, ennakkoluulottomalla asenteella, mitä pyrin aikaisemmin tänne lukijan kuviin parilla lähettämälläni kuvalla havainnollistamaan.

Sen kummempia kannattavuuslaskelmia en ole tehnyt mutta verrattuna terveydenhuoltoalan palkkoihin on metsätyössä vietetty tunti kyllä verotuksen jälkeen tuonut paremman nettotuloksen ja tietoisuuden, että sukupolvien ketju jatkuu.  Aukoilta tienatut tulot ovat sitten tuoneet reilumminkin rahaa tilille muutaman vuoden välein.

Metsätyöt ovat myös osaltaan kasvattaneet kaksi poikaa, joista toinen opiskelee MTI:ksi ja toinen valitsi tekniikan yliopistosta. Joululoman olivat viimeksi vuorotellen hakkuulla, joten 16. sukupolvikin lienee turvattu. Tämä metsän ja maatilan kasvattava vaikutus on arvokkaampi kuin mikään rahalla mitattavissa oleva asia. Vaimo on toiminut kävynkerääjänä vapaapäivinään ja nyt poikien lähdettyä omilleen ryhtynyt myös tekemään traktorihommia. Kunhan saan hänet BM:n kuskiksi opetettua niin meillä on toimiva harvennusketju.

Tämä jää minun osalta Metsälehden keskustelupalstan ainoaksi kirjoitukseksi. Hyvää jatkoa palstalaisille.

Skogsboxer kertoi hyvän tarinan siitä kuinka omatoimisuus toimii silloin, kun motivaatio ja olosuhteet on kohdallaan! Lähtötilanne on tietysti ollut hyvä valmiin tilan kanssa, mutta siitä on toiminta onnistunut kovalla työllä.

Vai erona on vain mehtäukon sooloilu menettelytavoista!!

Joovainia ottaa suunnattomasti pattiin se, ettei esittämillään ”argumenteilla” koskaan saa omia utopioitansa edistymään!

Rattori hänen tallinsa takana saa tuolla asenteella ruostua rauhassa.