Jovain: Teollisuus tarjoaa puista euroa tien varressa ja metsänomistajat tarjoavat puistaan euroa tien varressa ja että osapuolet huolehtivat omasta urakoinnistaan, niin kuin huolehtivat tähänkin asti. Ei meidän tarvitse järjestellä mitään tarjouskierroksia tai muutakaan, eiköhän ne järjesty tai ovat jo olemassa.

Vielä en oikein ymmärrä. Kuinka metsänomistaja hoitaa oman osuuden eli korjuun jos se ei tarjouskilpailuta työtä ? Tietenkin silloin ei tarjouspyyntöjä tarvita jos on olemassa omaa korjuukalustoa tai sitten tilataan vain korjuu joltakin urakoitsijalta ”avoimella piikillä”.  Kai metsänomistajaa kuitenkin kiinnostaa paljonko lopullinen kuutiohinta on puilla jota se aikoo myydä.

Siitä olen varma että teollisuus kilpailuttaa urakointinsa tienvarresta tehtaalle kuten tähänkin saakka. Ilmeisesti jovainin ”rajapinta” tällä kertaa on siinä että tienvarressa luovutetaan tavara ja ostaja hoitaa loput tehtaalle. Miksei metsänomistaja voisi hoitaa tehtaalle saakka ? Silloinhan kaikki menot muodostuisi vähennettäväksi tuloksi ja alvit jäisi pyörimään myyjälle. Joskus ymmärsin että nämä vähennykset ja alvit olivat aika merkittävässä asemassa jovainin visiossa.

PP. Ilmaista ja asiantuntevaa metsäneuvontaa saa myös muilta metsäalan toimijoilta, ja kaikki toimijat tietenkin tekevät samalla markkinointia. Mhy eroaa muista siinä, että se on puolueeton ja kustannustehokas avustaja puukaupassa, jossa aika pitkälle ratkeaa metsänomistuksen kannattavuus. Sikäli tämäkin aihe sopii tähän ketjuun. (Joku älähtää heti että ”korjuupalvelu”, mutta ei sitä ole pakko käyttää, vaikka siltä sattumalta tulisi edullisin tarjous jos epäilee kilpailussa vilunkia.)

Jätkä: MHY:n rooli on auttaa ja opastaa metsänomistajia puukaupoissa. Minusta siihen ei kuulu korjuupalvelut tmv. 

Miksi ei voisi korjuupalvelu kuulua metsänomistajan palvelukseen ? Yleensä korjuupalvelu välittää metsänomistajien puita samalla tavalla kuin metsäyhtiöt vaihtavat omia puitaan keskenään.  Otetaan vaikka sellainen esimerkki että mhy:llä on tietty toimituskiintiö vaikka sahalle X. Kun saha X kärsii huonosta menekistä niin he eivät ole halukkaita ostamaan puuta suoraan metsänomistajilta. Kun korjuupalvelulla on kiintiö sahalla niin se toimittaa puita kuitenkin sovitun sopimuksen mukaisesti ja näin saa tehtyä kauppoja kun asiakas haluaa niin tehtävän. Ilman muuta hinta ei ole huippu mutta monella on erilaiset tarpeet rahan käytölle ja siinä tilanteessa kauppa voi olla perusteltu.  Samalla kiintiöillä  toimii mm Metsähallitus. Se toimittaa puuta metsistään kiintönsä puitteissa on ostajalla tilanne mikä hyvänsä. Ennakolta sovittuun hintaan.

Toisekseen korjuupalvelu korjaa myös sellaisia leimikoita jotka eivät ole jostain syystä yleisessä markkinoinnissa menneet kaupaksi. Minusta tämä jos mikä on palvelua ja perusteita korjuupalvellulle on olemassa. Nykyään korjuupalvelu ei pysty hinnalla kilpailemaan vaan he tekevät niitä jotka ei muille kelpaa. Jos metsäyhtiö tai saha haluaa jonkin leimikon itselleen niin se ostaa sen rahalla johonka mhy ”kynnet” eivät pysty. Tämä tiedetään myös mhy:ssä joten hyviä leimikoita ei edes pyritä kaappamaan itselle. Jos näin tehtäisiin olisi yhdistysten ”laulu loppunut lyhyeen” jo aikaa sitten.

Metsuri motokuski kertoi, miten asiat oikeasti ovat.  Meilläpäin mhy toimittaa vuosittain muutaman satatuhatta mottia energiapuuta niitä tarvitseville laitoksille, ja homma pyörii ihan hyvin. Meikäläisenkin muutama tuhat mottia on mennyt siinä mukana ihan kelvollisella hinnalla, ja nuoret metsät ovat nyt hyvässä kasvukunnossa.

Oleellista tässä on, että saadaan korjuun kilpailutus toimimaan. Ei riitä, että puuta kilpailutetaan ja että urakoitsijoita kilpailutetaan keskenään. Tarvitaan myös metsäosaston ja metsänomistajien välinen kilpailutus. Se kilpailu puuttuu täysin ja on itse asiassa suljettu pystykaupalla. Kysymys on kilpailun rajoittamisesta, jopa kartellista ja mm. siitä syystä tämä kauppatavan muutos toimituskaupaksi.

Kysymys on myös metsätalouden kuluista. Ostopalveluna metsänomistajien maksettavista kustannuksista ja vähennysoikeudesta ja vastaavasti omana työnä metsätalouden tulosta.

Se, miten nämä käytännön järjestelynä sitten toteutuvatkin ja missä pöydissä, riittänee pohdittavaa?