Tolopainen on selvästi sitä mieltä että wj on myöskin tollo. Yrittää muka metsätaloutta Rovaniemen korkeudella. Toki muitakin tolloja löty jotka vetävät nollarajan ilmeisesti keskisuomeen. Jos on niin ni hakkaan puuta nurin ja päätä seinään. En investoi hankkimalla lisää pinta-alaa vaan härnäämällä olemassa olevaa kovempaan kasvuun. En tietenkään pääse eteläsavon palstan kasvuihin täällä. Mtta lähestyn…siihen uskon. Jopa suometsissä. Turhaanko olen kylväny sinne tuhkaa terveyslannoitteena toista tuhatta tonnia? Nuorenmetsän hoitoa vähintäänkin samat alat omilla vehkeillä ja silti vuosittainen tulos on pysnyt keskimäärin reilustikkin plussalla. Kasv on nyt moninkertainen ja kymmenen vuoden päästä seuraava kierros jota ei tartte enää omilla koneilla tehdä. Kelpaavat ja tulosta vain odottelen. Jos luoja suo niin kerkeen siitäkin nauttimaan.

Kemijärven sellutehdas on ihan liipasimella ja uskon siihen lujasti. Nollaraja taitaa keikahtaa tolopaisen suuntaan.

Jolukuun puolivälissä Ääanekoski huusi apua pohjoisen sahalta. Ois pitäny toimittaa neljä junalastia tuoretta kuitua ennen vuodenvaihdetta. Tosin hintaa oisivat eurolla pudottaneet. Sitä se on markkinatalous ja toisten tavaralla kaupankäynti ja jovainin et vaaran isännätön raha. Röhönaurun saha päästi. Äänekosken varastot kerkes käynnistysvaiheessa hieman kuivahtaa ja ois tarve saada tuoretta mukaan että keitos onnistuisi…

Eikai näillä kartellin puunostajilla ole mitään huolta kun saavat puuta polkuihintaan oli kesä tai talvi.  Ja ”Lappiinhan” on tulossa jopa varmoja uusia hankkeita mitkä tarvii puuta  joten ilmesesti sekin asia on mietitty mistä sitä saa.   Sellun hintakehitys on  suotuisa joka ei tule koskaan näkymään raaka-aineen hinnassa.

Tehokkuus, tehokkuus ja oma työpanos! Muuten metsän tuotto on haavetta. 30 hehtaaria on hyvä pankki vakuusarvoineen ja kiva olla muiden arvojen takia. Kannattavuutta tai kannattamattomuutta ei sillä tule.

Olisi kieltämättä hienoa, että Kemijärven hanke saataisiin toteutettua. Samoin Kaidl ja Paltamonkin hanke.

Kolme suurta ovat tarjoilleet Pohjoiselle Suomelle todella kylmää kättä. Näille kun sopisi että Lappi olisi suomen Kongo, josta hankitaan välillä tarpeen mukaan halvalla raaka-ainetta, ilman että tuotannollista toimintaan alueelle sijoitetaan.

Samalla pelkästään se että toimijoita tulisi lisää, häiritsisi näiden kolmen leppoisaa yhteiseloa.

Mielestäni voi perustellusti toivoa parempaa tulevaisuutta. En jaa pessimismiä, jota tälläkin palstalla välillä saa havaita.

Reimalle;

Haluan vieläkin erotella metsästä elämisen eväät saavan ja sijoittajan odotukset. Metsätalous on metsätaloutta ja sijoitukset ovat sijoituksia…. minun ajatusmaailmassa eriasioita. Sijoitukset ovat sijoituksia ja niissä excelin kaavat saattavat toimia. Metsätalouden kannattavuus voi olla eri asia. Se voi olla elinkeino alkutuotannon parissa. Ei toki tilitulitilimeniperiaatteella. Kyllä sieltä kohtalaisen toimeentulon saa jos uskaltaa panna saappaat jalkaan ja ottaa sahan välillä käteen. Ei tietenkään keskikokoisella 30 ha harrastetilalla. Silloinkaan ei minusta puhuta metsätaloudesta ainakaan elinkeinona, pankkina kylläkin.

Reima pytelee avuksi tiedettä asian ratkaisemiseksi. Ehkä sijoittajan näkökulmasta voi ollakkin noin. Yleensä ja metsätaloudessakin yliopistot ovat täysin erkaantuneet tosielämästä. Eturivin yrittäjät joutuvat hyvin monilla aloilla kuuntelemaan alansa professoreita huvittuneina….nuin minäkin luulin kymmenen vuotta sitten. Todellinen yrittäminen ja siitä elannon ottaminen on ihan eri asia.

En halveeraa ollenkaan tieteellistä tutkimusta kunhan se kohdistuu oikeisiin asioihin. Mutta esiintyminen talouden asiantuntioina metätalousyrittäjän kannalta opit ovat hyvinkin ehkä vain ja onkin, (sanoisi niinistö) suuntaa antaavia ja vaikeastikkin sovellettavissa käytännön metsänhoitoon…yksimielisyyttähän ei tutkijoidenkaan piirissä löydy.

kyllä metsälläkin pärjää