Näinhän ne olosuhteet koko valtakunnan alueella vaihtelevat. Toisella puolella valtakuntaa saavutettava parempi tulos ei nosta toisen alueen huonompaa tulosta, eikä huonompi tulos huononna sitä paremman alueen parempaa tulosta. Se, mikä pätee molempiin, on hoitojen ja hakkuiden oikea-aikaisuus.

Mutta miten kannattavuus pohjoinen vrt etelä muuttuukaan, jos samaan rahaan saat ostettua kolminkertaisen määrän hehtaareja pohjoisesta?

Asuntosijoittamisessa on aivan samoin tuo pääoman tuottokyky kuin metsätaloudessa eri puolilla Suomea tai eri maapohjilla. Keskustan vuokra-asunnot saattavat tuottaa paljon huonommin verrattuna keskustan reuna-alueilla oleviin. Lähes sama vuokra, mutta asunnon hinta saattaa olla jopa jonkun kymmenen prosenttia edullisempi. Asuntojen arvonnousu samoin yksi seurattava asia.

Edullisemmat pohjoisen metsäpalstat siis saattavat olla aivan passeleita sijoitusmielessä. Takapakkia tulee huonommasta kasvusta, mutta etenkin suuriin pinta-aloihin menee myös panoksia: pitkät kuljetusmatkat, lisää tie- ja ojituskustannuksia, taimokonhoito, uudistamiset ja lannoituskin osin pinta-alasidonnaisia.

Jovain väitti, että vaihtokaupassa metsänomistajalta ostetaan bulkkia mutta sama puu myydään ettenpäin erikoispuuna.  Hyvähän se olisi, jos niin joskus kävisi.  Ei käytettäisi väärin laatupuuta.  Eipä niin taida kuitenkaan todellisuudessa käydä.

Jos saha ostaa puuta, niin vieraille menee yleensä energiapuu, kuitu ja koivutukit.  Ei siinä taida ihmeitä tapahtua.  Konsernille myydyistä puista on joskus esimerkisi kuusitukit päätyneet toisen konsernin sahalle tai vaneritehtaalle, jos itsellä ei ollut juuri silloin käyttöä.  Joskus ovat pikkutukit menneet sellaisten sahaamiseen erikoistuneelle fimalle.  Samanarvoista puuta vaihdettu kuljetuskustannusten pinentämiseksi.

Kumma, että joillakin on tarpeen nähdä kaikessa negatiivisuutta.  Minusta on erittäin järkevää tuo monipuolinen vaihtokauppa.  Epäilemättä se alentaa kustannuksia ja vähentää turhaa liikennettäkin.  Miten sahatkaan voisivat maksaa kuiitupuustä hyvää nintaa, jos sille ei olisitoimivia markkinoita.  Vaihtokaupassa on kysymys win-win-tianteesta.  Voittajia on siis monia, ilmasto, liikenne, firmat ja metsänomistajat.

Sahathan ovat valittaneet että eivät saa energiajakeitaan kaupaksi kun metsähaketta tuetaan ja he eivät pääse tuon tuen piiriin. Jälleen esimerkki tukien kilpailua vääristävästä vaikutuksesta, jota ei osata ennakoida.