Joku numeroita pyörittävä voisi esimerkiksi laskea tähän keskusteluun vertailun kuvitteelliseen tilanteeseen, jossa MT-kuviolla on 500 kpl 2,5-metristä kuusta.

a) kaikki sileäksi, mätästys, 2000 kuusentainta ja niin edelleen kuten metsäraamatussa sanotaan (maa oli autio ja tyhjä, ja Taimi-Tapion henki leijaili maan päällä, ja myöhemmin sillä seudulla oli paljon raivaussahoja salolla surisemassa..)

b) täydennysistutus rauduskoivun isohkoilla taimilla harvempiin paikkoihin 300 kpl / ha + syntyvät luonnontaimet hieskoivua 200 kpl ja kuusta 50 kpl / ha, seuraavaksi ensiharvennus jne.

Moni yksin kasvava puu ei tiedä, että sen olisi kasvettava korkeammaksi. Jos istutetaan mikä puu tahansa hyvälle pohjalle, niin vaikka sen vanhemmat olisivat 35 metrin korkuiset, tuo onneton tyytyy korkeintaan 20 metriin. Oksia siinä toki näyttää olevan hyvinkin 35 metrisen puun tarpeen verran, ainoa rajoittava tekujä on, että runkoon ei mahdu enempää oksia.

Massaa puu kasvaa yhtä paljon, mutta kuka kaipaa oksamassaa ja sokeritopan mallista runkoa?

GLA:n linjoilla. Tosin se oli uutta, että juurikääpä lisääntyy 50 % kierron aikana. Tässähän tosin edellinen polvi nimenomaan muuta puulajia. Jos on 600-800 tainta vähänkään tasaisesti jakautuneena, niin näillä taustoilla ehdottomasti jatkaisin luonnontaimilla. Kuusen osalta taimitiheyksien ohjearvot ovat lähinnä selluyhtiöiden lobbausta. Sen minkä harvennuksilta menetät, sen nopeampana lihomisena voitat. Ja jos koivikko on ollut jo viime ajat harvaa, niin taimet ovat kenties jo sopeutuneet lisääntyneeseen valoon ja lähtevät loppujen koivujen poiston jälkeen hyvään kasvuun. Enkä olisi kovin huolissaan oksaisuuslaadusta. Tuore oksa saa olla kuitenkin yllättävän paksu, jotta vielä tukiksi kelpaa. Ja harvassa nimenomaan oksat pysyvät elävänä. Jokaisen vihreän oksan kuivuminen on pois puun kasvupotentiaalista. Sekin on muistettava, että harvana kasvanut on vähemmän altis tuhoille. Tukin laatuasia on vähän niin ja näin. Laadukkaita tukkeja on kiva kasvattaa ja myydä, mutta kukaan ei niistä mitään extraa maksa. Se on joko tukki tai ei. Ehkä jos tulevaisuudessa rungot ”läpivalaistaan” ja kvantifioidaan ja kvalifioidaan jotenkin tarkemmin, tilanne voi olla toinen. Tänä päivänä ostajat eivät laadun kasvattamiseen ohjaa.

Taneli, onhan sillä vaikutusta pituuskasvuun. Mutta vaikutus riippuu paljon myös mm. puulajista ja geeneistä. Tuntuisi, että kuusella runkomuoto kärsii vähiten liian harvassa kasvamisesta. Vai missä olisi pihakuusi, joka on metrinen tyveltä ja 12 metriä pitkä. Mottimasan tapauksessa taimia oli vähemmän kuin puolet ohjetiheydestä. Jos ohjetiheys on sen 1800 tainta / ha, niin jos vaikka tässä tapauksessa niitä olisi 800 / ha. Ohjetiheydellä taimien etäisyys toisistaan olisi 2,36 m ja 800:lla taimella 3,53 m. En jaksa uskoa, että tämä ero laadun kautta vaikuttaisi ratkaisevasti myöhempään tukkisaantoon.

Uudet Nerot ovat nyt mitätöimässä monen sadan vuoden ajalla tehdyt tutkimukset ja mittaukset metsien ja puuston kasvusta ja hoidon vaikutuksesta.

Vaikka noissa tutkimuksessa onkin päädytty antamaan kasvatustiheyksistä lukemia, jotka näitä Nyky-neroja ei miellytä, niin saavathan he toki omassa metsässään toteuttaa omia mielikuviaan. Tosin luppukokemukset koetaan ns leivättömän pöydän ääressä.

Nyt kuitenkin ollaan jo 300:n rungon viljely – ja kasvatustiheydessä, mutta miksi pysähtyä siihen? Pannaan yksi puu hehtaarille, eikähän sekin kasva 10 – 20 kuutiota vuodessa ja pituutta neljäkymmentä metriä.

Miksi kasvatella tuollaisia kukkakeppejä? – Maailman suurimmassa puussa on kuutiotilavuutta lähemmäs kaksituhatta kiintoa. Kyllä kai nämä meidän maailman terävimmät puunkasvattajat pystyvät sellaisia kasvattamaan Suomessakin, kunhan maaperä on tarpeeksi viljavaa.

Kyllä tähän asti esim Tapion ja entisen Metlan tekemät tutkimukset, mittaukset ja kasvatusmallit yleisesti ottaen ovat parhaat käytettävissä olevista. Jos jollakulla on paremmat, niin esittäköön luotettavat tulokset ja mittaukset.

Kun  niitä ei ole, eikä tule, niin lienee parasta pitää luulonsa omana tietonaan.