Tuo monenkin pelkäämä siemenpuiden ja miksei muidenkin puiden herkkä kaatuminen siemenpuuasennossa ja harvennushakkuun jälkeen on erittäin voimakkaasti sidoksissa siihen tiheyteen, missä puut ovat kasvaneet ennen toimenpidettä.

Pitääkö teille AINA ja JOKAPAIKASSA aloittaa aakkosista: Taimikonharvennus oikealla ajalla ja – harvuuteen, enska oikeassa vaiheessa ja harvuuteen, Toinen harvennus oikeassa vaiheessa ja -harvuuteen. Jopa siemenpuuhakkuu – jos se tehdään hoidon puutteessa ylitiheään metsään, on temppu, jonka jälkeen kahden vuoden päästä ei ole pystyssä muut, kuin yli-ikäiset kilpikaarnapetäjät ja kaksi vanhaa haapaa.

Ettekö tosiaan osaa ottaa opiksenne? Kysykää MHY:stä, olisiko siellä metsästä edes pikkuisen inalla olevia.

Ota jätkä huomioon että niin minä kuin moni muukin on tehnyt niitä siemenpuuaukkoja sellaisiin metsiin, joita ovat aiemmin muut hoitaneet.

Toisaalta tiedän sekä omassa metsässä että muualla ihan tarpeeksi myös niitä kaatuneita siemenpuita, jotka ovat kasvaneet sopivan harvassa metsässä. Tosiasia on että et varmaan Sinäkään Jätkä ole nähnyt sellaista männyn siemenpuualaa, josta ei olisi ennen normaalia korjuuaikaa muutama puu kaatunut.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Tilanteen mukaan valitaan halvin mahdollinen varma menetelmä .

Taneli. älä aina vetäise hernettä nenääsi, kun minä uskallan sanoa totuuden.

Pääsääntöisesti meillä siemenpuut ovat pysyneet pystyssä – jopa ehdottomasti liian pitkään. Ja jos viidenkymmenen hehtaarin alueelta kaatuu pari – kolme siemenpuuta sen parin vuoden aikana, minkä niitä tarvitaan, niin siitäkin voi todeta, että ”mitä sitten?”

Äestetyn siemenpuualueen voi heti siemenpuiden poiston jälkeen, eli silloin, kun taimia on riittävästi, täydentää siirtoistutuksin  siihen tarkoitukseen valmistetulla siirtoistutusputkella. Jos vaivautuu kulkemaan äestysjäljet päästä päähän voi kokea ahaa-elämyksen: – Taimettuminen on onnistunut 99,9 prosenttiseti ja sen 0,9 prosenttia istuttaa ohimennen.

Joskus tuntuu ja kuulostaa, että metsän näkeminen puilta on joillekin aivan liian vaikeaa.

Samaa voi joskus naureskella, kun joku läähättää löydettyään istutusalueeltaan yhden kuolleen taimen. Sen vuoksi pitäisi valjastaa organisaatio täydentämään taimikko, eikä siinä auta, vaikka puolen metrin säteellä on luonnon kylvämä taimi samaa puulajia.

Samanlainen ”sokeus” vaivaa monia ”noviiseja”, kun useampi henkilö istuttaa samaa mätästettyä aluetta. Siinä isketään niin tosissaan samaan mättääseen jo kolmattakin tainta, kun on ketjussa hieman eri tehoisia istuttajia.

Mielestäni tätä pitää arvioida eri tavoin kuin normalia aukon uudistamista, eikä lakirajoista tarvitse välittää, kun avohakkuuta ei tehdä.

Parimetriset kuuset ei enää taistele edes omt:llä heinän kanssa ja metrisetkin on helppo pitää esillä verrattuna 30 sentin istutustaimiin. Toki 300 kpl on rajun näköinen tasaisesti jakautuneenakin. Mutta se oli Petkeleksen laskema nollaraja kannattavuudelle, minkä voin hyvin uskoa.

Mottimasan mukaan taimia ei kuitenkaan ole 300 vaan yli 50% vähemmän kuin istutustaimikossa eli olisiko lukumäärä suunnilleen 600-700. Minusta nuo kannattaa kasvattaa. Aukkopaikkojen kohdalla voi harkita, laittaisiko sekaan täydennystaimia. Siinä vaan täytyy muistaa, että jo heinikon päälle päässeiden kuusten kasvu on kiihtyvässä vaiheessa ja lähelle laitettu täydennystaimi jää armotta tällaisen varjoon eli ihan pieniä reikiä ei kannata paikata. Ajouriakaan ei tietenkään pidä istuttaa ja lisäksi kun paikalla on rehevä heinikko/vattupuska, sen torjuminen teettää kohtuuttoman määrän työtä pelastettujen taimien määrään nähden. Toisaalta hyöty tulee myöhemmin, kun paikalla on täystiheä metsä, joka ei sitten enää heinity ja toisaalta nyt tuollaisen aukon muokkaus + istutus tuo heinäämisen eteen joka tapauksessa monin verroin työläämpänä kuin täydennysvaihtoehdossa.