Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että moto kävi mielessä, kun katselin jäljelle jäävää urakkaa savotan lopussa. Nyt on kuitenkin jo aika kullannut sen verran muistoja, että harkinnassa on savotan jatkaminen ensi syksynä. Ajatuksena on jatkaa hyvin alkanutta opettelua ja samalla korjata virheet, joita edellisellä kerralla teki. Oletettavasti työteho kasvaa jonkin verran edelliseen kertaan verrattuna. Jos vielä pystyisi jakamaan tekemisen vähän pidemmälle ajalle, niin kuntokin kestäisi tuon vähän paremmin ja mottejakin kertyisi enemmän.

Puuta oli oleellisesti enemmän, mitä etukäteen arvioitiin. Työmaata on käynyt aiemmin katsomassa useampikin ostomies ja heidän arvionsa oli 20 m3 tukkia ja 40 m3 kuitua. Todellinen toteuma tullee olemaan ainakin 60 m3 kuitua ja 30 m3 tukkia, todennäköisesti vieläkin enemmän. Ts. työmäärä on oleellisesti suurempi kuin mitä osasi etukäteen arvioida. Ja näin erityisesti siksi, ettei hankinnasta ollut aiempaa kokemusta.

Toisaalta se on vaan niin, että moni asia tässä elämässä olisi jäänyt tekemättä, jos työn määrä olisi ollut selvillä ennen aloitusta. Jos laskee tämän investoinniksi omaan tulevaan osaamiseen, niin ei tarvitse niin paljoa miettiä homman järkevyyttä tai taloudellista kannattavuutta. Ja miksi se koira muniaan nuolee – koska se pystyy…

Jatka vaan Ukkopekka hankintahakkuun parissa. Kirjoituksessasi paistaa turha vaatimattomuus. Jos olet tehnyt ja ajanut mönkijällä viikossa tuon ilmoittamasi määrän, pidän tulosta hyvänä, jos olet ollut ensimmäisellä savotalla. Alottelijalle ei määrä ole tärkeintä, vaan työn laatu ja oikeiden työtapojen opettelu. Työtulos kasvaa kokemuksen myötä huomaamatta. Kerrot kaiken varalta mittailleesi pituuksia ja tukkien paksuuksia. Niin teen minäkin, vaikka pidän itseäni ammattimiehenä reilun 40 vuoden kokemuksen jälkeen. En ole enää vuosiin tehnyt hakkuita palkkatyössä, mutta hankintaa olen tehnyt ja aion tehdä tulevaisuudessakin. Hankintahakkuu on vähän urakkatyön ja puuhastelun väliltä, kannattaa jättää ne huippusuoritukset tekemättä. Ja jos lihakset menevät kipeiksi, se on vaan hyvä merkki, tietää, että palstalla käydessä on tullut tehtyä töitäkin.

Jos korjaa alkajana 30 m3 puuta pystystä viikon aikana tien varteen, on tehnyt miehen työn. Hieno homma, siitä eteenpäin! Itse en ole ihan alkaja, mutta kyllä tuo määrä tiukille vetää ja vähintään jättää kaikki muut projektit väliin.

Sen verran on vielä sanottava, että hommaan ryhtyminen alkoi tuntua suorastaan pakolliselta, kun sai kuulla niin paljon epäleviä ja vähätteleviä kommentteja; ”hankintahakuu ei kannata, sillä ei hanki, moto hoitaisi nopeammin ja paremmin, ei onnistu kokemattomalta, eikä varsinkaan ajo onnistu mönkijällä..” En minä nyt tähän mitään selkään taputtelua tarvinnut, mutta ihmetytti kyllä vähän tuttujen ja vähän tuntemattomienkin tarve lytätä koko projekti jo ennakolta.

Sitten kun sen kuitenkin sai tehtyä ja omasta mielestä vieläpä ihan kunnialla, niin puut oli vääriä, kasa oli huono, väärään paikkaan kasattu, huonosti hakattu, liian tiheään jäi.. Puukauppa noin muutenkin tuntuu olevan koko kylän yhteinen asia. Harvempi menee suoraan kyselemään toisilta, että paljonko sitä paalua löytyy sieltä pankkitililtä. Puukaupan yhteydessä tätä häveliäisyyttä ei ollut havaittavissa, kollektiivinen kiinnostus puumäärän ja saadun rahan määrään oli suorastaan hämmentävää.

Kertoneeko sitten jotain kysyjien omasta itsetunnosta tämä pätemisen tarve, tiedä häntä. Eipä se minua hetkauta, ensi syksynä sitten enemmän..

Kiuruveden Metsolan oppeja kun katselee, niin välillä täytyy vähän ihmetellä tekniikoista! Vinoja kantoja ja molemmin puolin puoleen väliin sahaaminen on uutta. Puhumattakaan nippukarsinnasta – täytyy olla kyllä aika tiheässä kasvanutta kuivaoksaista kuitupuuta. Koneajossahan kyllä kuivat oksat karisee pois. Puun siirtely ilmassa on toki tuttua, koska silloinhan puu on kevein.

Varsinkin kaarisahalla urakoidessa täytyi leikon olla suora. Tiukimmillaan pöllin pituus  mitattiin kolmesta kohti .  Puhun nyt lähinnä ”riiman” sahauksesta 1 metrin mittaiseksi. Moottorisahalla menee vaistomaisesti samalla tyylillä, jos ketju on oikein viilattu 🙂