Harrastelija:
”Hirvipolitiikka ei ole välttämättä ollenkaan metsästäjistä kiinni.
Voimakas lupien määrän ailahtelu on paljon riistanhoitopiirien kannan arvioinnin epäonnistumista johtuvaa.”

Jos pyssyt pannaan naulaan jo marraskuulla, vaikka hirviä vielä on ja yhteislupaalueella jää käyttämättä kymmeniä lupia, niin kenen päätöksistä siinä on kysymys???? Alueella oli 2012 poikkeuksellisen paljon hirvikolareita, tosin tuhoiltaan pienehköjä. Sitten kuitenkin yksi porukkaa saa kaikki lupansa hyvin käytettyä.

Miten on Harrastelija, kuka teki tässä tapauksessa päätökset ampumatta jättämisestä???
Olikohan riistahallinto, mitä luulet? Vai olisiko joku lainsäädäntö ollut esteenä? Ehkä Sauli ensimmäinen armahti hirvet?
Selitä minulle, mikä metsästäjistä riippumaton syy oli tässä kyseessä?

Korjaus tähän tilanteeseen tulee, tasaisesti koko maassa, vasta kun nykyisestä lupakäytännöstä luovutaan ja annetaan halullisten ampua, kunhan turvallisuudesta huolehditaan.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Mieluummin minä näkisin istuttamani ja hoitamani puiden kasvavan hyvin kuin hirven metsissäni pilaamassa työni ja uhrauksieni hedelmät.

Kunpa saisi vielä porotkin poronomistajien omille maille tarhoissa elätettäviksi. Silloin voisin kasvattaa metsissäni vaikka haapaa ja koivua. Eikä poromiesten tarvitsisi ajella kelkoillaan tuhoamassa taimikoitani petojen jälkiä etsiessään.

Väheksyä ei varmaan pidä senkään asian vaikutusta, että kun metsissä ei ole kiinni penniäkään omaa rahaa, on hirviin huomattavasti helpompi suhtautua. Näin ainakin sinun ja suorittavan tapauksessa.

Kyllä mielipiteet voivat erota toisistaan hurjasti. Timpan suhtautuminen hirvivahinkoihin on leppoisa, ymmärtäväinen ja jopa kiitollinen hirvien antamasta avusta taimikon hoidossa.

Itse huomaan kiristeleväni hampaitani joka kerran, kun samoilen vajaan 10 hehtaarin mäntytaimikossani. Kesällä taimikolle tulee ikää 13 vuotta, alue, joka on päätehakkuun jälkeen laikutettu ja kylvetty. Edelleen on nähtävissä, että taimia on noussut hyvin ja pientä tainta nousee rupenaan. Metsäkeskuksen tarkastaja mittasi alueelta 26 kpl 50 m2:n koealaa ja keskimäärin vioittumattomia taimia oli 700/ha ja hirven syömiä, katkomia ja tappamia n. 4000 kpl/ha. Vielä kunnossa olevat taimet ovat alta metrisiä ja säilyneet paksun lumikerroksen suojassa. Heti, kun vuosikasvu pistää hangesta esiin, se syödään. Hengissä on runsaasti hirvien vioittamiakin taimia. Ovat vaan rungoltaan venkuloita ja poikaoksia täynnä. Lisäksi taimien latvaosat muodostuvat moneen kertaan syötyinä pienistä ja vähän isommistakin tupsuista. Lisäksi koko alue on aukkoinen ja taimien pituus vaihtelee suuresti. Meinasi metsäkeskuksenkin kaveri, että on viisainta katsoa, mitä luonto suo ja hirvet antaa kasvaa – mitään ei kannata tehdä.

En siis parhaalla tahdollanikaan voi suhtautua hirvien aikaansaannoksiin leppoisasti, ymmärtäväisesti, puhumattakaan, että olisin kiitollinen, vaikka lantaläjiä taimikosta löytyykin vieri vierestä.

Kyllä mänty meilläkin kasvaisi, jos sen annettaisiin kasvaa…

Mistä sitten johtuvat nuo 6tukin kärsimykset? Saattaisiko syynä olla aukon koko. Oma ajatteluni lähtee siitä, että parin kolmen hehtaarin aukko on sopiva. Se ei hirviä vielä tunnu houkuttelevan pitemmäksi aikaa. Tietysti tilanne voi olla niinkin, että kyseessä on tienoon ainoa aukko. Onko lehtipuun vesat perattu pois? Mielenkiintoista olisi tutkia, mitkä asiat lopulta ratkaisevat tilanteen. Meillä on lukuisia aukkoja, joissa tilanne on kutakuinkin sama. Siis pieniä paikoittaisia tuhoja, jotka eivät vielä vaikuta metsätalouteen.