Kuten todennut olen: Ei metsästäjä ole ollenkaan tarpeellinen ”eläin” luonnossamme. Ilman sitä pärjätään erinomaisesti. Ja kaikilla on niin pal mukavampaa. Jopa marjastajat ja sienestäjät uskaltavat metsiin. Asia josta vähän puhutaan mutta harrastuksia tasavertaisesti luonnossa nekin.
Ja usean kerran olen kuullut marjastajien ja sienestäjien sanovan ettei sinne enää uskalla mennä kun siellä on hirvestäjät ammuskelemassa. Niitä pelätään vähintään yhtä paljon kuin petojakin.

Ravinnon puute alentaa vasatuottoa. Kaksosvasojen osuus on tuolloin pienempi. ”Iskussa” olevien hirvisonnien vähäisyys puolestaan vaikuttaa siihen , että naarailla ei ole partneria sopivalla hetkellä , vaan mahdollisesti vasta jälkikiiman aikaan. Tämän seurauksena vasat syntyvät myöhemmin ja ovat luonnolliseti pienempiä metsästyksen aikaan. On myös mahdollista , että myöhään synytnyt vasa ei selviä tulevan talven yli , vaikka olisi onnistunutkin välttämään metsästäjän luodin.

Jo tänä vuonna eniten metsävhinkoja aiheuttavien vasojen määrä tulee laskemaan , koska naaraita on metsästetty kuluneella jahtikaudella tehostetusti. Jatkossa kuitenkin vasojen määrä suhteessa koko kantaan kasvaa , kun hirvikannan rakennevääristymä saadaan korjattua.

Metsien tehokkammalla hoidolla voidaan hirvikarja ohjata metsätaloudellisesti vähemmän arvokkaille alueille. Hirville ei ole mikään pakko syöttää istutettuja tai kylvettyjä taimikoita , ravintoa riittää nykyiselle määrille muuallakin yllin kyllin.

Sieltähän moton paskasten ikkunoiden takaa kaiken kerkiää tarkkaan huomioimaan.
Kaikki metsäiset tutkimukset on syytä lopettaa,kysyy vaan öykkäreiltä kyl ne tietää.

Vesistöjen varsilla ja peltojen liepeillä on runsaasti purtavaa. Monet metsäautoteiden varret tuottavat vesakkoa valtavia määriä. Veikkaan , että ainakin osa täälläkin mainostetuista hirvituhoista kohdistuu juuri tiealueilla rehottaviin pajupensaisiin. Kauemmas harva edes vaivautuu tilannetta tutkimaan. Hirvenjälkien jono lumisella metsäautotiellä ja jopa tiealueella kasvaneiden koivun taimien ja pajujen latvojen katoaminen hirvien suuhun saa satunnaisesti metsäautotietään kulkevan päättelemään , että taimikotkin on syöty.

…mutta niistä ruokamaista…. sähkönsiirtoverkkojen johtokäytävät ovat erinomaisia ravinnonlähteitä hirville (on haapaa , pihlajaa , koivua , katajaa ja satunnaisia männyn taimia) , samoin isompien liikenneväylien raivaamattomat lähialueet. Käytöstä poistettavat turvetuotantoalueet tuottavat myös runsaasti ravintoa hirvien tarpeisiin – nykyiselle vähnevälle määrälle aivan riittävästi.

…ja meinasi aivan unohtua , että nämä lehtipuuvoittoiset energiahalkkuupalstat tuottavat hirville ravintoa lisääntyvässä
määrin. Kannoista nousevat versot ovat parissa vuodessa sopivalla hollilla hirvien syötäväksi ja tavaraa tulee lisää koko ajan.

Senverran korjausta tuon aikaisemman viestini sanamuotoon:
Hirvikannan koko on ainoa asia, joka vaikuttaa hirvien kokonaissyöntimäärään.
Se miten paljon siitä on ”tuhoa” riippuu vielä jyrkemmin kannan koosta, koska hirvi tosiaankin, myös talvella, syö mielellään lehtipuuta. Siis pajua, pihlajaa, haapaa ja koivua. Leppä ei kelpaa.
Jos siis kanta on tarpeeksi pieni niin toisarvoiset pusikot riittävät pidemmälle. Pienemmät taimikkovahingotkin saattavat mennä vielä niin, että vikapuut poistuvat ensiharvennuksessa.

Lehtipuun viljelyn, ilman aitausta, mahdollistaa vain kunnollinen kannan romautus ja sen pitäminen pienenä.

Tässä yhteydessä on sitten turha puhua aukkojen hirviä lisäävästä vaikutuksesta. Halukkaita ampujia kyllä on, kunhan heille annetaan lupa.
Lupakäytännön poisto ei tarkoita automaattisesti seuruemetsästyksen loppumista, se vain poistaa vuokralaisten määräysvallan. Silloin jos sitten yritetään jättää hirviä metsään, kun pakastin on täynnä, niin löytyy kyllä pakastin, jossa on tilaa.

Terveisin: Korpituvan Taneli