Kääntyvät etupyörät eikä kääntyvä jakkara tee traktorista metsävarusteista…” voi tehdä  tr:n takalanalla…” on varmaan toimiva yhdistelmä kannokossa, jossa liika maan möyhintä tuo vaan hyvät vesakonalustat. ” Varsinkin jos on korjuussa jätetty kannot tarpeeksi mataliksi.” – on sekin yhtä jossittelu. Tukeilla ei sallita tyvilenssiä, ja mikä kanto korkealla konottaa, siihen se jää.

Tosi-asioita ja riskejä on esille tuotu, oli kenen housut kuinka repaleet tahansa.

Matalat kannotkin saa kun sopii etukäteen .  Laikutus ei ole niin vaikeaa hommaa kuin mehtäukkeli haluaa esittää.  Se tehdään yleensä äestyksen sijaan ja on yhtä hyvä maanmuokkausmenetelmä kuin se sopivilla kohteilla.

Kyllä ostomiehet järjestää muokkaajan ja taimet, ei siihen myhistystä tarvita.

Kun haluaa tehdä itse – ja säästää, niin paras laite traktorin perään syntyy, kun värkkäilee nanhasta yksirivisestä kultivaattorista muokkaimen , asentamalla vaikkapa kolme piikkiä kumpaankin reunaan lähelle toisiaan, syntyy laite, joka raapaisee kuntan irti ja ylös, kunnes se putoaa laikun viereen kultivaattoria ylös nostettaessa.

Jousitetut piikit pomppaavat esim juuren yli, jos juuri on liian kestävä katketakseen.

Traktorissa epätoivo päälle (= pieni vaihde), kuljettaja keskittyy ohjaukseen ja vekslaamaan nostolaitteen käyttövipua ylös ja alas.

Helposti siinä pari – kolme hehtaaria / pv tulee laikutettua!

Sanoo tunari, joka ei ole traktorilla metsässä oikealla kuormalla ajanut metriäkään. Kun nelivetotraktorissa on telikärry perässä ja siinä  kymmenen tonnin painoinen tukkikuorma, tarvitsee kuskilla olla hieman pelisilmää, kun metsässä on kivien ja kantojen lisäksi epätasaisuutta ja pehmeitä kohtia.