Ajatus varmaan lähtee siitä että jos metsästä ei saa vastinetta työsuoritukselle on se silloin kannattamatonta. Jos näin ajatellaan niin onhan metsänhoito kannattamatonta aina ensiharvennukseen saakka.

Mutta metsänhoito ei olekkaan nyt ja heti toimintaa vaan tuotos otetaan sitten myöhemmässä vaiheessa. Jos ajatusta jatketaan niin myöhästyneellä taimikonhoidolla vaikutetaan siihen tulevaan rahapottiin ja sen ajankohtaan. Senhän jokaine meistä tietää.

Kemralla pyritään minusta siihen että taimikonhoidot ja muutkin tuetut metsänhoitotoimet hoidettaisiin ajallaan ja siten nopeutettaisiin kiertoa ja saavutettaisiin rahallista tuottoa minimiajalla. En ole nähnyt asiaa niin että se olisi jokin yhtiöiden lobbauskeino halvan puun saannista,

Kemera ei ole lobbauskeino. Metsäyhtiöt tuottavat ihan itsessään edullista puuta ja vielä tavalla, josta metsäomistajia maksatetaan.
Minkähän lainen älämölö nousisi, jos motoyrittäjä, metsänhoidon, tai muu puuhuollon yrittäjä, saisivat palkkansa vasta myöhemmässä vaiheessa? Kenties vuosikymmenien, tai siinä vaiheessa, kun metsä on muodostunut tuottavaksi?
Yrittäjät tänä päivänä voivat pitää itseään etuoikeutetussa asemassa. Sanoisin, että yrittäjien saama palkka, korvaus palveluista on riittävä, maksu tulee ajallaan ja maksaja on ehdottoman luotettava. Jos vaikka metsänomistajat eivät saa siitä itse päättää ja palvelujen kustannukset peritään etukäteen puun hinnasta.

En kyllä kannata suria telakkatukiakaan, enkä vastaavia järjestelmiä. Niissä suurimmat kulut taitavat monesti olla järjestelmän pyörimisen aiheuttamia, hieman niin kuin monissa hyväntekeväisyyskeräyksissäkin, hyöty jää muutamaan prosenttiin.
Yhteiskunta tukee kaikkia tuotannonaloja jo lapilisien ja koulutuksen muodossa.
Joku 25 vuotias henkilö, joka on valmistunut yhteiskunnan järjestämän koulutuksen avulla vaikkapa sitten metsätalousinsinööriksi, on valmistumispäivänään maksanut yhteiskunnalla kymmeniätuhansia. Jos teollisuus joutuisi itse kustantamaan kyseisen paketin, olisi se mielestäni oikeus ja kohtuus, mutta niin vain on, että verunmaksajat ovat maksumiehen paikalla.
Tukien maksaminen suoraan tuottajille menee kyllä pieleen, mutta olemme itse siihen pisteeseen ajaneet tämän tukipolitiikan.
Metsäkonekuskien koulutusta on mainittu kalliiksi, mutta siinä laskelmassa ei ole otettu huomioon, että vain kolmasosa koulutetuista jää alalle, eli todellinen kustannus on kolminkertainen.

No minä en kokonaisvastuuta konekuskeille määrittäisi. Eikös kuitenkin myyjä ole se taho joka viime kädessä sanoo mitä hakataan, milloin hakataan ja mistä hakataan ? Loppujen lopuksi vielä hakataanko ollenkaan jos hinta ei ole sopiva.

Toisaalta jos myyjä myy puunsa niin ilman muuta hänen tulee pohtia puun hinnassa sitä että saako hän kustannukset takaisin joita hän on metsäänsä mättänyt. Jos hinta ei ole kohdallaan niin ei kai sitä kauppaa kannata tehdä. Tai sitten käy kuin meille urakoitsijoille että jos ei osaa töitään hinnoitella niin syyllistä voi katsoa peilistä.

Tuon tappion osoittaminen on verrattain helppoa. Puuntuottamisesta on menoja, jotka avohakkuun jälkeen ovat melko korkeat / ha. Kun sijoitetulle pääomalle on kuitenkinlaskettava korkoa ja korolle myös, kaikki hoitotoimenpiteet nostavat kulumomenttia.
Puutavaran hinta kaikissa muodoissaan on pysynyt annallaan, tai jopa laskenut huolimatta siitä, että rahan arvo on myös heikentynyt.
Ainoa, joka puukaupoissa todella ”nettoaa, on hän, joka perii hakkuukypsää metsää, josta ei ole maksamattomia velkoja ja parturoi metsän sileäksi.
Tämäkin laskentakaava perustuu vain metsän pitkään kiertoikään.
Inflaatio on nykyvaluutoissa lähes nolla, joten sekään ei ole antanut puun hinnalle nostetta.