Hirven pyyntilupasirkus näyttäisi jatkuvan aina vuosi kerrallaan. Sehän riittäisi metsästäjille. Valitettavasti jälleen metsänomistajien tämänhetkisille toiveille ei korvaa lotkauteta.

Pyyntilupauutisointi tälle metsästyskaudelle on tapahtunut ikäänkuin kepillä jäätä kokeillen. Uutisoidaan hirvitalousalue kerrallaan esim. tähän malliin:

””Alueellinen riistaneuvosto haluaa lisätä maltillisesti hirvien määrää. Hirvien aiheuttamat liikennevahingot ovat vähentyneet ja metsätaimikkovahingot ovat ennätyksellisen alhaalla.””

Tosiasiallisesti pitäisi tiodottaa niin että tavallinen kansalainenkin ymmärtäisi asian oikean laidan, esim tähän tapaan:
Lähinnä metsästäjien edustajista koostuva alueellinen riistaneuvosto, eli metsästäjät, haluavat lisätä pyydettävien hirvien määrää tuleville metsästyskausille. Siksi he esittävät alueelliselle riistakeskukselle (kokoonpantu metsästäjistä), että hirvenpyyntilupia tulevalle metsästyskaudelle anotaan myönnettäväksi vähemmän kuin edellisenä vuonna.

Perusteluina on aina esitetty hirvivahinkojen vähentymistä. Ei tuoda esille vahinkojen todellisia määriä, mitkä kävisivät ilmi esim. VMI:n yhteenvetotiedoista. VMI:n mukaan hirvien aiheuttamat metsävahingot ovat todella korkealla tasolla (viimeksi yli 1 000 000 ha) ja ovat jatkuvasti lisääntyneet.

Ei myöskään kerrota tosiasiaa, että metsästysseurat jo pyyntilupia anoessaan määräävät vuotuisten hirvikolareiden määrän. Korreloihan hirvikolareiden määrä melko suoraan hirvien määrän kanssa. Nyt pyyntilupien leikkaus tai liian pieni määrä on lisäämässä hirvikolareiden ja niissä loukkaantuneiden määrää. Se tuskin on oikein? Pyyntiluvista vapaassa hirvenmetsästyksessä ei tätä riippuvaisuutta pääsisi muodostumaan.

Nykyisin käytössä oleva hirvenpyyntilupiin sidottu hirvikannan säätelyjärjestelmä aiheuttaa vahinkoja ja kustannuksia ainakin autoilijoille että puuntuottajille. Kuitenkaan kummallekaan vahingonkärsijätaholle ei säädöksin ole annettu vaikutusmahdollisuutta oman tilanteen korjaamiseksi. Viimekädessä metsästäjät itse ovat aina määränneet muille vahinkoja aiheuttavan hirvikannan koon.

Liikenteessä hirvi on jatkuvasti turvallisuusriski. Lisäksi se lisää autolijan kustannuksia laajennetun liikennevakuutuksen osalta.

Metsissä hirvi syö istutettuja koivun sekä männyn taimia. Vuotuisten pyyntilupien avulla liian tiheänä pidetty hirvikanta on useta vuosikymmeniä ohjannut puulajivalintaa koivun ja männyn kustannuksella kuusen hyväksi.

Hirvestäjien nokkamiehet eivät vapaaehtoisesti halua luopua saavuttamistaan eduista eli vuotuisten pyyntilupien määrästä.
Onpa väläytelty tälläkin palstalla hirvien täysrauhoitusta, mikä merkitsisi hirvillä toteutetun terrorin lisäämistä niin maanteillä kuin metsissäkin. Se on mielestäni separatismiä Suomen maaperällä kunnes pyyntiluvista on luovuttu.

Hirvipolitiikan ylläpitäjät ovat pyrkineet epäsuorasti informaation käytöllä luhistamaan toisinajattelioiden vastarinnan, koska heidän mielipiteitä ei ole monesti edes kommentoitu. Halutaan kaikkien ajattelevan, että vain metsästysorganisaation itsensä antama tieto on puolueetonta ja oikeaa.

Tämä on ollut mahdollista Suomessa hirvenmetsästäjä-mielisten solutuksella kaikille tärkeimmille avainalueille, myös median toimituksiin. Näin on pystytty estämään vahingonkärsijöiden ja toisinajattelevien hyvinkin perusteltu kritiikki. Jopa lehden päätoimittajakin on saattanut vaihtua, jos kritiikkiä on rohjettu julkaista. Metsästystä koskevan informaation lakkaaminen lehdelle on toiminut sanktiona lipsumisesta. Totuus on ollut sodan ensi uhri.

Hirvenmetsästyksen kaikkinainen uutisointi perusteluineen kuuluu tähän informaatiosotaan. Valitettavasti se on nykyisin jäänyt hyvin yksipuoliseksi ja muistuttaa ”keskinäisen kehumisen kerhon” keskusteluja. Myös hirvpeijaiset kuuluvat olennaisena samaan informaatiosotaan. Siellä mm. luvataan metsänomistajille, että he hoitavat hirvikannan niin, että vahingot metsätaimikoissa jäävät mahdollisimman pieniksi tai merkityksettömiksi. Kuitenkin alueelle pyritään jättämään mahdollisimman paljon lisääntymiskykyisiä naaraita, että hirvestyksen tulevaisuus olisi turvattu.

Kyllä syksyn 2014 hirvenmetsästyksen pyyntilupakaavailuita pitäisi edes muutamilla asiaan vihkiytyneillä olla mielipiteen ilmaisun tarvetta tälläkin palstalla. Se on tullut tiedoksi jo syksyn 2013 jälkeen, että hirviä ei haluta haravoida päiväkausia ilman saalista. Tästäköhän hirvipolitiikan epäonnistuminen lopulta johtuu? Hirvet ovat edelleen hyvin epätasaisesti jakaantuneina ja niitä on moninkertainen määrä tarvetta ajatellen.

”Hirvet ovat edelleen hyvin epätasaisesti jakaantuneina ja niitä on moninkertainen määrä tarvetta ajatellen.”

Auttaisiko metsästysalueiden radikaali suurentaminen? Nykyistä suuremmalla alueella siis suoritettaisiin yhteisiä jahteja, jolloin alueen talvilaidunalueetkin tulisivat väkisin metsästyksen piiriin. Lisäksi jahtiporukkaa olisi aina riittävästi kunkin kiireistä riippumatta. Käytäntö muistuttaisi siis yhteismetsiä. Lupia jaettaisiin ja tavoitekanta laskettaisiin nykyistä isommille alueille. Jahtiin osallistuneille tulisi lihaosuus, tai jos lihaa ei riitä jaettavaksi, pieni rahallinen korvaus mukana olosta sen sijaan.

Toiminta voisi aikanaan johtaa metsästysseurojen yhdistymisiin (vrt. kehitys mhy-kentässä.)

Jokos te ootte tehneet kansalaisadressin tästä? (Kummallista jos ei ole vielä tehty) 50 000 allekirjoitusta ja tämä hirvikiukku menee eduskunnan käsitelteväksi. Adressin teko on ihan iisiä, ei muuta kuin adressit piste comiin.