Gla:n lainaus

”Joissakin osissa maata alhaiset kaatoprosentit/lupien käyttöasteet olivat kuitenkin metsästäjäkunnan tapa alleviivata itsemääräämisoikeuttaan. Ministeriö ja/tai riistanhoitopiiri saattoivat kehottaa anomaan enemmän lupia kuin paikallisesti harkittiin hyväksi. Luvat anottiin, mutta niistä käytettiin vain sen verran kuin tarpeelliseksi katsottiin. Kaatoprosentit jäivät näin alhaisiksi ja kanta usein tiheämmäksi kuin riistanhoitopiirikohtainen tiheystavoite olisi edellyttänyt.”

Tätä olen koko ajan yrittänyt tuoda esille , kun on syytetty riistahallintoa joidenkin mielestä heikosti sujuneesta hirvipolitiikasta.
Ei ole aina välttämätä ollut kyse edes halusta alleviivata itsemääräämisoikeutta , vaan yksinkertaisesti on ollut kyse saamattomuudesta tai resurssien vähäisyydestä. Näissä tilanteissa parjattu riistahallinto on aseeton.

Hirvikannan kehitystä edesauttoi voimakas maaltamuutto asutuskeskuksiin. Jahtialueille jäi aina vain vähemmän metsästäjäpotentiaalia ja osaamista. Toimivat metsästyskoirat olivat harvinaisuuksia ja metsästystä helpottavia apuvälineitä oli niukasti.Kun vielä tilanteeseen lisättiin paikoin laiha naapurisopu , ei tarvitse ihmetellä hirvikannak kasvua . Metsästäjätkin olivat tyytyväisiä , kun kannan kasvaessa metsässä ei tarvinnut viettää koko syksyä.

Nyt ollaan monin paikoin metsästyksen osalta tilanteessa , jossa harrastus ei enää kiinnosta saaliin käydessä liian harvinaiseksi (kerran elämässä). Toisaalta taas on alueita , joilta ei löydy riittävästi metsästäjiä . Täydennystäkin on nykyisessä taloustilanteessa vaikeaa saada , kun jokainen joutuu miettimään entistä tarkemmin harrastustensa kulupuolta.Monella kivääri on vaihtumassa marjaämpäriin tai sienikoriin.

Nykyisin ja varsinkin tulevaisuudessa ongelmat metsästyksen osalta tulevat olemaan erilaiset… Ennustan, että jatkossa ei metsästäjiä tule olemaan riittävästi pitämään kannat kurissa… Syypäitä tähän ovat metsästäjät ja metsästysseurat, jotka eivät ole vuosiin ottaneet seuraan saati hirviporukkaan nuoria oppimaan… Kateus ja varsinkin suuria porukoita vaivaava ”militaristinen” toiminta vie harrastuksesta mielekkyyden sinälleen hyvästä harrastuksesta…

Vuosien varrella olen ollut monessa porukassa mukana ja nähnyt kehityksen pienten porukoiden leppoisasta pyynnistä isojen porukoiden militaristiseen ”pompotukseen”… Eräänseenkin seuraan maksoin isolla rahalla itseni mukaan (nylkyvajan yms.. kustannuksiin osallistuminen, jonka kyllä ymmärrän!), jossa olin mukana peräti 3 viikonloppua, kunnes sain tarpeekseni porukan sisäisestä riitelystä ja jäin pois…

Viime syksy oli ensimmäinen 26 vuoteen, etten käynyt hirvimetsällä kertaakaan, eikä tosiaankaan harmittanut… Metsästystä harrastan jatkossakin, mutta paljon pitää muuttua niin metsästyskulttuurissamme kuin omassa elämässäkin, että aloittaisin hirvenpyynnin uudelleen… Siihen saakka muistoissa säilyvät ns. vanhat hyvät ajat…

..yksikin hirvi pystyy tekemään ne kaksitoista makuuta taimikkoon hyvinkin lyhyessä ajassa . Vai oliko tilanne se , että yöllisen lumisateen jalkeen taimikossa oli ne kaksitoista tuoretta makuusta?

Hirviporukalla on yleensä hyvä kokonaisnäkemys alueensa hirvikannasta. Jahtia harvoin lopetetaan aiheetta . Ei olisi lainkaan ihme , että jonkun metsästysalueen kaikki hirvet kerääntyvät yhdeksi laumaksi myöhemmin syksyllä . Tästä saattaa olla ms200:nkin esittämässä tapauksessa kyse . Myös muiden seurueiden alueilta vaeltaa hirviä alueille , jossa on rauhallista ja hyvät ruokamaat .

Jonkun mielestä runsas makuuksien määrä pienellä alueella on esimerkkitapauksessa enemmänkin seurausta siitä , että alue on suojainen ja ravintoa on tämän ohella ja seurauksena riittävästi. Vasta ms200:n saapuminen paikalle muutti tilanteen epäedellisemmaksi hirvien kannalta. Talvehtimisalueilla on aina runsaampi hirvikanta jahtikauden lopulla , kun kaikki lähes kaikki seudun hirvet kerääntyvät sinne. Se ei siis ole merkki suuresta hirvikannasta yleensä , vaan siitä , että hirvet siirtyvät talveksi edullisempiin olosuhteisiin.

Hirvet oppivat varsin nopeasti , missä saa olla rauhassa . Jos ruokaa on runsaasti eikä tietä ole mailla halmeilla , ei ole ihme , että sinne kerääntyy hirviä isoltakin alueelta. Jos tilanteeseen toivotaan parannusta , on jompaa kumpaa tekijää vähän viilattava . Joko teitä tiheämpään tai tehostettava taimikoiden hoitoa.

Mutta tuohon kahdeksaan hirveen… Jos metsästysseuran pyyntialueen koko on esim 5000 ha ja kaikki sen seudun hirvet ovat kerääntyneet yhteen laumaan /8 yksilöä , ollaan alle 2 hirveä / 1000ha tiheydessä .Joukossa saattaa olla eläimiä naapuriseurueidenkin alueilta. Tätä tosin yksittäisen maanomistajan saattaa olla vaikea käsittää , mutta keskenään yhteyttä pitävillä seurueilla on tieto asiasta ja kokonaisuus paremmin hallinnassa.

Ms200:n esittämässä tapauksessa on päätös jahdin keskeyttämisestä saatettu tehdä koko riistanhoitoyhdistyksen tilanteen perusteella . Monella rhy:llä on ollut tapana jo pitkään pitää välipalaveri seurueiden kesken jahdin puolivälissä . Tuolloin on tehty yhteenveto jahdin senhetkisestä tuloksista ja hirvihavainnoista. Sen perusteella on päätetty , miten jahtia jatketaan , jos jatketaan , metsästyskauden loppupuolella.

Tulossa on reaaliaikainen hirvihavaintojen kirjaaminen sähköiseen muotoon . Tällöin on mahdollista reagoida hyvinkin nopeasti tilanteisiin , joissa hirvikeskittymiä alkaa syntyä. Havaintojen tarkastelukokonaisuutena on laaja-alainen kesä- ja talvilaidunalueet sisältävä hirvitalousalue . Jotta järjestelmä toimisi hyvin , se edellyttää yhteilupakäytäntöä koko alueelle. Tällöin rajat eivät ole järkevän toiminnan esteenä.

Pyyntiluvilla kahlehdittu hirvikannan säätely ei toimi tarpeeksi hyvin nyt, eikä se ole toiminut kohtuudella koko olemassa olonsa aikana eli ei varsinkaan vuoden 1968 jälken. Haettavista pyyntiluvista ja myöntämismenettelystä johtuen hirvikantamme ensin räjähti hallitsemattoman korkealle tasolle, mitä tasoa sen jälkeen on kaikin keinoin ja vaihtelevien tuloksin pyritty ylläpitämään. Jopa VTV hirvitarkastuksessaan 100/2005 on voimakkaasti arvostellut pyyntilupiin sidottua hirvikannan säätelyä.

Suuri on vuoden 1968 jälkeen tapahtuneiden hirvikolareiden, niissä loukkaantuneiden ja menehtyneiden määrä metsätaimikoiden menetyksistä puhumattakaan. Silti hirvimiehet pyrkivät kääntämään keskustelun pois hirvikannan leikkaustarpeesta vaikkapa taimikoiden hoitamattomuudesta johtuviin tureikkoihin, joihin hirvet hakeutuvat suojaan metsästykseltä, tai sitten naapuriseuran alueen hirviin, jotka ovat metsästysalueella vain tilapäisesti.

Selitetään hyvin paljon vähäpätöistä ja toisarvoista, vaikka pääasia on hirvikannan voimakas leikkaustarve. 45 vuoteen ei selittelyistä huolimatta oli saatu tarvittavaa muutosta aikaan ja ongelmat ovat edelleen täsmälleen samat: runsas hirvikanta laumoittuu ja on aina epätasaisesti jakaantunut eri alueille. Silloin syntyy vahinkoja teillä ja metsissä. Pieni hirvikanta aiheuttaisi vähemmän vahinkoa ja haittaa. Nyt tulevana syksynä se taitaa olla vielä pyyntiluvista kiinni.

Katainenkaan ei vauhtisokeudessaan näe tarpeellisena poistaa valtiontaloudelta selvää kuluerää, mikä voi vuositasolla olla satoja miljoonia euroja. Urpilainen lienee hirvimiesten informoima tässä asiassa.