”Lupia ei suinkaan jää aina käyttämättä. Yli 40 vuotisen metsästäjäurani aikana viime syksy oli vasta toinen , jolloin kiintiötä ei saatu täyteen . Kaatoprosentti oli 66,6 .”

On tämä ihmeellinen asia. Hirvi on ammuttu Suomesta liki sukupuuttoon, silti 75 000 yksilön kantaa ei saa alennettua edes vaikka yrittäisi. 90-luvun alkupuolella hiervien määrä on ollut samaa suuruusluokkaa kuin nyt, mutta tuolloin kaikki luvat saatiin jostain syystä käytettyä, vaikka kantaa alennettiin aina vuoteen -95 saakka. 70-luvun alusta eli suorittavan metsästyshistorian alusta aina 80-luvun loppuun saakka kanta on ollut pääosin alempi kuin nyt, mutta tuolloinkin luvat käytettin aina viimeistä myöten. Nyt kuitenkin hirviä on niin vähän, ettei lupia saa käytettyä, vaikka tavoitteena ei ole edes alentaa kantaa. Joku mättää. Joko metsästäjien halu käyttää luvat tai sitten arvio nykyisen hirvikannan suuruudesta.

Jos homma on metsästäjien viitseliäisyydestä kiinni, minä olen vaikka valmis maksamaan siitä, että kanta puolitetaan nykyisestä. Tapporahat käyttöön, jos muu ei auta. Johan tulee lupien käyttöön vauhtia, kun niin on ennenkin lajeja saatu pidettyä kurissa. Tosin halvempaa tapporahan maksaminen olisi valtiolle, kuin kärsiä hirvien aiheuttamista vahingoista ja olla maksattavinaan ne metsästäjillä.

Suorittava: ”Laiskuudesta ei ole kyse , koska nyt metsästetään kuukautta pidempi aika , kun vielä vuosikymmen sitten oli mahdollista.”

Sallitun ajanjakson pituus ei määrittele aktiivisuutta. Eihän läheskään kaikki porukat edes aloita metsästystä heti kauden alussa, vaan vasta pari viikkoa sen jälkeen. Ja kuten edellä meille on väitöskirjassa kerrottu, haluttomuuttakin kaikkien lupien käyttöön on esiintynyt.

Suorittava: ”Metsästyksessä välttämättömien koirien määräkin on kasvanut ja sähköiset metsästystä helpottavat apuvälineet ovat tulleet käyttöön, Havaintokortteihin on tästä huolimatta kertynyt varsin niukasti aineistoa.Nollaa nollan perään.”

Liikenneonnettomuustilastoissakin on paljon nollia. Ykkösen perässä. Maa- ja metsätaloudelle maksettujen vahinkojen korvaussummassakin on paljon nollia.

Suorittava: ”Täällä itketään mielestäni aivan suotta vapaan metsästyksen ja pyyntiluvista vapaan toiminnan puolesta.”

Minulle on samantekevää, vaikka nykyistä systeemiä jatkettaisiin. Onhan siinä paljon hyviäkin puolia. Pääasia on, että kannan tavoitetason määrittelyssä metsänomistajien mielipiteellä ja valtioneuvoston päätöksen mukaisella liikenneturvallisuustavoitteella olisi niille kuuluva painoarvo eli käytännössä tavoitekanta olisi selvästi nykyistä alempi.

Suorittava: ”Ennustan , että lupien käyttöaste laskee tänäkin syksynä. Lupia on anottu ja myönnetty enemmän , kun todellinen hirvien määrä edellyttää , varmuuden vuoksi.”

Tuire Nygrenin väitöskirjan sivulla 44 kuvassa 8 on taulukko, josta ilmenee kaatoluvat ja kaadettujen hirvien määrä 1942-2007. Yleensä lupia on jäänyt käyttämättä, jopa 70-luvun huikeassa kannan kasvuvaiheessa, ja monenlaista käytäntöä mahtuu mukaan. Tekstissä mainitaan mm. seuraavaa:

”Joissakin osissa maata alhaiset kaatoprosentit/lupien käyttöasteet olivat kuitenkin metsästäjäkunnan tapa alleviivata itsemääräämisoikeuttaan. Ministeriö ja/tai riistanhoitopiiri saattoivat kehottaa anomaan enemmän lupia kuin paikallisesti harkittiin hyväksi. Luvat anottiin, mutta niistä käytettiin vain sen verran kuin tarpeelliseksi katsottiin. Kaatoprosentit jäivät näin alhaisiksi ja kanta usein tiheämmäksi kuin riistanhoitopiirikohtainen tiheystavoite olisi edellyttänyt.”