Keskustelut Metsänhoito Juurikäävän vaivaaman kuvion käsittely

Esillä 10 vastausta, 51 - 60 (kaikkiaan 137)
  • Juurikäävän vaivaaman kuvion käsittely

    Metsälakikritiikkikeskustelussa Anneli ja Pete käyvät kiinnostavaa keskustelua. Otan tähän otteet parista viimeisestä kommentista, koska mielestäni ne ansaitsevat oman ketjunsa.

    Pete:

    Edelleen peräänkuulutan tutkimustietoa siitä millä päätehakkuun lahoasteella kuusen viljely ei ole järkevää. Onko sinulla Anneli selkeää ohjetta?

    Itselläni on esimerkkinä 20ha kuvio, josta puolet uudistettiin 70-luvun alussa alikasvoksesta ja toinen puoli raivattiin ja istutettiin kuuselle. Ensiharvennus tehtiin pari vuotta sitten tuloksena se, että viljelyltä alalta lähti reilu 100mottia puuta ja tukkia siitä noin 30 mottia. Alikasvoksesta uudistetulta alalta lähti 60 mottia ja lahokuitua noin kolmannes. Poistetut tukkirungot olivat lähes poikkeuksetta lahoja. Molemmille kuvioille jäi 200mottia päätehakkuuta odottamaan, mutta alikasvoskuvion lahoprosentti nousee valitettavan isoksi. Viljellyllä alalla lakiraja jo täyttyy, eli päätehakkuunkin voisi tehdä. Viljelystä aikaa siis 41 vuotta.

    Pitäisin siis alikasvosten käyttöä lahon leviämisen kannalta huomattavasti isompana riskinä kuin kuusen viljelyä.

    Meillä olisi aivan valmiina tekniikka siihen, että lahopesäkkeet tunnistettaisiin paremmin. Nimittäin jokainen kaadettava puu leimataan jo nykyisin hakkuukoneella ja olisi hyvin pieni lisätyö tuottaa metsänomistajalle ”lahokartta” leimikosta. Toisin sanoen lahon puun kohdalle voisi digitaaliselle kartalle piirtää pisteen ja pisteen koko voisi määräytyä kannon koon mukaan. Omankokemukseni mukaan laho kertyy tyypillisesti hyvin pienialaisista ”pesäkkeistä”. Jos selkeä kartta olisi saatavilla, niin pesäkkeet voisi uudistaa koivulla ja miksei männylläkin kun valtaosa kuviosta voidaan uudistaa kuusella. Myös kannonnoston voisi kohdistaa lahopesäkkeisiin

  • Anton Chigurh

    Hävisikö juurikääpä? Vai vaihtuiko aiempi 50%:n juurikääpäisyys vaikka 100 prosentiksi? Vai toisinpäin?

    Tuli vahingossa kaksi kertaa. Palstapoliisi hopi, hopi!

    Mikko Riikilä

    anteeksi jos ilmaisin asian epäselvästi. tarkoitin, että – ruotsalaistutkimuksen mukaan – juurikääpää esiintyi toisessa kuusisukupolvessa vaihtelevasti riippumatta, paljonko edellisessä puusukupolvessa samalla paikkaa oli lahoa.

    Anton Chigurh

    Tässähän verrattiin ensiharvennusvaiheen jälkeiseen tilanteeseen. Eli ei ole tietoa siitä, miten paljon juurikääpää on päätehakkuuvaiheessa.

    Tietenkin varmin on jäljitellä luontaista kiertoa, lehtipuuvaihe väliin, jolloin maaperä muuttuu jälleen kuuselle otolliseksi (ilman kuusenjuurikääpää).

    Gla

    Linkittämässäni artikkelissakin todetaan, ettei laho vielä ensiharvennusvaiheessa ole paha. Tilanne päätehakkuuvaiheessa on se, että alkuperäisen lahon määrä on n. 1,5-kertainen. Siksi ruotsalaisella tiedolla ei oikein hoidon linjauksia voi päättää.
    Ja vaikka jossain laho ei jostain syystä siirtyisikään uuteen sukupolveen aiempaa isommassa määrin, on riski siihen liian iso. Voihan tilanne olla selkeästi edellistä sukupolvea pahempikin.

    Lehdessä on kuitenkin paljon hyviä artikkeleita, joiden tieto ei vanhene. Olisi hienoa, jos vuoden viimeiseen lehteen saisi tehtyä koko vuoden sisällysluettelon tärkeimmistä jutuista. Lehtiarkisto olisi huomattavasti nykyistä käyttökelpoisempi.

    A.Jalkanen

    Mukavaa että kääpäkeskustelu on taas virinnyt. Asiaa on hyvä pitää esillä, onhan joillakin valtakunnassa vielä sellainen käsitys, ettei kantokäsittely kesähakkuissa ole tarpeen kohteissa, jotka eivät täytä kemeran ehtoja.

    Noita metsänuudistamisvaihtoehtoja on hyvä pohtia, onhan sama pohdinta juuri käynnissä metsänhoitosuositusten uudistamistyössä. Jatkuvan kasvatuksen tullessa laajemmin käyttöön näitä suosituksia todella tarvitaan. Näkisin rehevillä kasvupaikoilla sekä siemensyntyisen lehtipuuston (äestämällä) että sekapuuston istuttamisen järkevinä vaihtoehtoina. Seurataan sitten vaikka havupuiden terveyttä taimikonhoidon yhteydessä ja päätetään tulosten perusteella mitä kasvatetaan edelleen.

    Yhtä metsikkökuviota ja yhtä kiertoaikaa laajempi kuvio tulisi muistaa. Jos vähemmän kannattavalla lehtipuukierrolla saa saastunnan pois kuviolta, seuraavat kierrot ovat taas paremmin kannattavia, ja lisäksi taudin leviäminen alueellisesti hidastuu. Molemmat parantavat kokonaiskannattavuutta.

    Hiluxmetsuri

    Alkeiskysymystä pukkaa: voiko juurikääpää ehkäistä kaatamalla estoainetta vioittuneeseen kohtaan. Siis jos juuri vioittuu näkyvästi, niin estyykö tuho, jos heti levittää ureat tuohon kohtaan ?

    A.Jalkanen

    Periaatteessa kyllä.

    jees h-valta

    Tuohon A.Jalkasen vähemmän kannattavaan lehtipuukiertoon voin vain todeta että riippuu kuinka vanha tahi suorastaan patavanha laskentatapa on kullakin hallussa. Luulisi nykypäivänä pystyvän laskemaan myös kiertoajan mukaan joka nyt havuun verraten väähintäänkin puolittuu. Ja sillä laskennalla sietää jopa hiukan tuottopuolen miikkaakin. Mutta sitkeää se tuntuu olevan.

    mehänpoika

    1950-luvun loppupuolella oli metsänhoidonneuvojilla ohjeena lahokuusikon uudistamiseksi seuraava uudistamisen ketju: Avohakkuu, kulotus ja männyn kylvö kuokkalaikkuun.

    Muuten ohjeella olisi tullut hyvä metsä, mutta siemensyntyisen koivun kanssa tuli ensimmäinen ongelma. Hirvituhoista tuli toinen ongelma jo valmiiksi perattuun ja harvennettuun männyntaimikkoon. Harvemmiksi syödyistä reuna-alueista tuli huonolaatuinen männikkö.

    Nykyisin kävisi sama ohje, mutta kuokkalaikutus jäisi koneelle. Siemenestä syntyneeseen männyntaimeen ei varsinkaan kuusenjuurikääpä tartu. Valitettavasti kulotetun alueen männyntaimet kelpaavat hyvin hirville.

    Gla

    Jos oikein olen ymmärtänyt, nykytiedon mukaan kulotus ei vaikuta lahoon juuri mitään.

Esillä 10 vastausta, 51 - 60 (kaikkiaan 137)