› Keskustelut › Metsänhoito › Juurikäävän vaivaaman kuvion käsittely

Esillä 10 vastausta, 41 - 50 (kaikkiaan 137)
1 2 3 4 5 6 … 12 13 14

  • Juurikäävän vaivaaman kuvion käsittely

    Lähetetty: 19.2.2013, 11:54

    Metsälakikritiikkikeskustelussa Anneli ja Pete käyvät kiinnostavaa keskustelua. Otan tähän otteet parista viimeisestä kommentista, koska mielestäni ne ansaitsevat oman ketjunsa.

    Pete:

    Edelleen peräänkuulutan tutkimustietoa siitä millä päätehakkuun lahoasteella kuusen viljely ei ole järkevää. Onko sinulla Anneli selkeää ohjetta?

    Itselläni on esimerkkinä 20ha kuvio, josta puolet uudistettiin 70-luvun alussa alikasvoksesta ja toinen puoli raivattiin ja istutettiin kuuselle. Ensiharvennus tehtiin pari vuotta sitten tuloksena se, että viljelyltä alalta lähti reilu 100mottia puuta ja tukkia siitä noin 30 mottia. Alikasvoksesta uudistetulta alalta lähti 60 mottia ja lahokuitua noin kolmannes. Poistetut tukkirungot olivat lähes poikkeuksetta lahoja. Molemmille kuvioille jäi 200mottia päätehakkuuta odottamaan, mutta alikasvoskuvion lahoprosentti nousee valitettavan isoksi. Viljellyllä alalla lakiraja jo täyttyy, eli päätehakkuunkin voisi tehdä. Viljelystä aikaa siis 41 vuotta.

    Pitäisin siis alikasvosten käyttöä lahon leviämisen kannalta huomattavasti isompana riskinä kuin kuusen viljelyä.
    …
    Meillä olisi aivan valmiina tekniikka siihen, että lahopesäkkeet tunnistettaisiin paremmin. Nimittäin jokainen kaadettava puu leimataan jo nykyisin hakkuukoneella ja olisi hyvin pieni lisätyö tuottaa metsänomistajalle ”lahokartta” leimikosta. Toisin sanoen lahon puun kohdalle voisi digitaaliselle kartalle piirtää pisteen ja pisteen koko voisi määräytyä kannon koon mukaan. Omankokemukseni mukaan laho kertyy tyypillisesti hyvin pienialaisista ”pesäkkeistä”. Jos selkeä kartta olisi saatavilla, niin pesäkkeet voisi uudistaa koivulla ja miksei männylläkin kun valtaosa kuviosta voidaan uudistaa kuusella. Myös kannonnoston voisi kohdistaa lahopesäkkeisiin

    Tekijä
    Gla
    Teema Metsänhoito Metsänhoito
  • metsänvartija 30.5.2013, 21:02

    Äestyksellä kunnon lehtipuu pusikko. Heikot pois raivurilla ja uudistaminen 40 v.iässä.

    Maataloudessakin on vuoroviljelyä, miksei metsässäkin.

    jees h-valta 30.5.2013, 21:26

    Tai ojitusmätästys ja istutus ja uudistus kahdenkymmenen vuoden iässä!

    Gla 31.5.2013, 06:00

    Juurikääpä ei järeän päätehakkuumetsän jäljiltä 20 vuodessa häviä.

    A.Jalkanen 31.5.2013, 09:09

    Paitsi jos poistaa kannot. En usko että juurikääpäkohteessa tarvitsee noudattaa suositusta osan kannoista jättämisestä.

    Pete 31.5.2013, 09:55

    Aika harvassa on lopulta ne päätehakkuukuviot joilla on puhdas kuusikko tai männikkö poikkeuksena kuivat hiekakka kankaat.
    Jättökannoiksi tulee siis valita joku puu puulaji kuin kuusi tai mänty. No aina tämä ei ole näin yksinkertaista.

    Omat metsäni ovat osittain pahimmilla lahoalueilla ja maapohjat ovat sellaisia, että koivu ei kasva laadukkaaksi kuin sekapuuna. Olen istuttanut ja edellinen sukupolvi on istutanut kuusta myös lahokuusikkoon. Mitään hälyyttävää ei ole ilmennyt vaikka tälä palstalla suhtautuminen on aika hysteeristä. Silti otan lahon hyvin vakavasti ja pyrin kaikin järkevin keinoin sen leviämistä vähentämään. Lehtipuukierto väliin ei vain nykyisillä rajoitteilla (hirvi, puun hinta, alhainen tukkiprosentti) lyö minun mielestäni leiville. Viljelykuusikon kiertoaika on maksimissaan 50 vuotta. Uudistamisjäreyteen pääsee pääsääntöisesti jo muutama vuosi ensiharvennuksen (ainoa harvennus) jälkeen. Kiertoaika ei ole montaa vuotta h-haavikkoa pitempi, mutta markkinoiden haluamaa tukkia kertyy aivan eri malliin.

    Väitän, että olemme juurikäävän suhteen melkoisessa epätietoisuudessa. Selkeitä ohjeita ei ole tarjolla, millä tukkiosuuden lahoprosentilla kuusen viljely ei ole enää järkevää? Tähän ei ole vastausta.

    Energiapuun kysynnän ja hinnan oletettu nousu muuttaa tilanetta edelleen. Onko tulevaiuudessa nin väliä vaikka lahoa olisi merkittävästikin jos energiapuun hinta oikeasti nousee? Pönttölahoja ei nuorista viljelykuusista sentään tule kuin ylipitkillä kiertoajoilla. Valmiiksi lahot alikasvoskuuset ovat asia erikseen.

    Männyn tyvitervastautia pidän paljon hankalampana ongelmana. Männiköiden kiertoaika on pidempi ja sekametsää ei kannata karuilla mailla kasvattaa. Toki voihan siellä pitää näön vuoksi koivuja joukossa, mutta eivät ne puuta tuota.

    Gla 31.5.2013, 11:14

    ”Paitsi jos poistaa kannot. En usko että juurikääpäkohteessa tarvitsee noudattaa suositusta osan kannoista jättämisestä.”

    Niin, kokeessa haudatuista juurenkappaleista juurikäävästä hävisi yli puolet 5-6 vuodessa. Tällä tavalla ajateltuna 20 vuotta voisi olla turvallinen, ehkä lyhyempikin aika. Järeät puuosathan aikaansaavat ongelman pitkäkestoisuuden.

    Pitää siis saada mahtava vesakko (ei pelkästään heinikko) aikaiseksi, joka Jessen ajatuksia soveltaen korjataan 15-20 vuotiaana energiaksi. Toistaiseksi lyhytkiertoviljelyä ei ole saatu laskelmissa kannattavaksi, mutta niissä todennäköisesti on ollut nykyistä alempi kantohinta. Kuutiomäärän maksimointi (taimikon harvennus optimaaliseen runkolukuun) tuota pohjaa vasten ei varmaan ole ongelma. Ja jos laskelmassa ottaa huomioon tappion, joka syntyisi kuusen lahoamisesta ilman välivaiheen tervehdyttävää vaikutusta, saattaisi kokonaisuus jäädä plussalle. Vaan taas täytyy muistaa, mihin tähdätään ja mikä on kohtuullista. Koko sirkuksen voisi välttää istuttamalla vallitsevien suositusten mukaisesti koivua, ellei eräs pikku reunaehto sitä käytännössä estäisi. Samalla vältettäisiin massiivisen vesakoitumisen ja heinittymisen aiheuttamat ongelmat 15-20 vuotiaan puuston päätehakkuun jälkeen taimikon perustamisessa. Ylipäätään vältettäisiin työlään taimivaiheen toistuminen lyhyin väliajoin. Ympäristöihmisetkin tykkäisivät, jos avohakkuuta ei 20 vuoden välein tarvitsisi tehdä. Eli huono ajatus on siis tuo 20 vuoden kiertoaika.

    Gla 31.5.2013, 11:14

    Peten kysymykseen lahoprosentin osuudesta ei minullakaan ole suoraa vastausta, mutta suuruusluokkia voi arvioida tähän viestiketjuun linkittämistäni artikkeleista. Tutkijoilla on käytössään simulointimalli, joka ilmeisesti ennustaa suht luotettavasti juurikäävän kehitystä. Se ainakin selvisi, että saastuneella kuviolla ei sekapuiden käyttö tehokkaasti vähennä kuusen lahoamista. Asia on helppo ymmärtää, kun muistaa, kuinka laajalle ison puun juurety ulottuvat. Saastunutta puuta ei saa millään eristettyä kuusista kohtuullisilla sekoitusprosenteilla. Vaikutus toimii kuitenkin niin, että sekoituspuut eivät saastu eli niistä saadaan tukkia. Ja lahosta kuusestä yleensä kuitua tai energiaa.

    Mikko Riikilä 31.5.2013, 13:39

    Ruotsissa esiteltiin reilu kymmenkunta vuotta sitten tuloksia pitkäaikaisesta seurantatutkimuksesta, jossa selviteltiin lahon esiitymistä ensiharvennusvaiheen ohittaneissa kuusikoissa, jotka oli istutettu alueille, joilta edellisen kuusisukupolven lahoprosentti tunnettiin. Tutkimus oli tehty Etelä-Ruotsissa, jossa juurikääpä on merkittävästi pahempi ongelma kuin meillä.
    Aineisto oli mielikuvani mukaan aika kattava, ja tulos yllättävä: Edellisen kuusisukupolven lahoprosentilla ei ollut minkäänlaista vaikutusta lahon runsauteen päätehakkuun jälkeen istutetussa kuusikossa.
    Tein aiheesta jutun, vuotta en muista. Ainakaan silloin suomalaiset juurikääpätutkijat eivät suoralta kädeltä tyrmänneet tuloksia.
    riikilän mikko

    Pähkäilijä 31.5.2013, 14:01

    Ei kantojen poistossakaan juuristoa poisteta vaa sen jää maahan joten saastunut juuristo on joka tapauksessa olemassa teki niin tai näin.

    Joskus on tullut vastaan surkeita ensiharvennuskuusikoita joissa on lähes jokainen puu laho. Sinne on sitten yritetty jättää vähäiset männyt ja lehtipuut jäljelle, joskus (ei tosin omalla kohdalla ole käynyt) on vedetty sitten koko metsä nurin. Huono tilanne kun yksi metsäkvartaali on menetetty.

    Anton Chigurh 31.5.2013, 14:09

    Hävisikö juurikääpä? Vai vaihtuiko aiempi 50%:n juurikääpäisyys vaikka 100 prosentiksi? Vai toisinpäin?

Esillä 10 vastausta, 41 - 50 (kaikkiaan 137)
1 2 3 4 5 6 … 12 13 14