› Keskustelut › Metsänhoito › Juurikäävän vaivaaman kuvion käsittely

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 137)
1 2 3 4 … 12 13 14

  • Juurikäävän vaivaaman kuvion käsittely

    Lähetetty: 19.2.2013, 11:54

    Metsälakikritiikkikeskustelussa Anneli ja Pete käyvät kiinnostavaa keskustelua. Otan tähän otteet parista viimeisestä kommentista, koska mielestäni ne ansaitsevat oman ketjunsa.

    Pete:

    Edelleen peräänkuulutan tutkimustietoa siitä millä päätehakkuun lahoasteella kuusen viljely ei ole järkevää. Onko sinulla Anneli selkeää ohjetta?

    Itselläni on esimerkkinä 20ha kuvio, josta puolet uudistettiin 70-luvun alussa alikasvoksesta ja toinen puoli raivattiin ja istutettiin kuuselle. Ensiharvennus tehtiin pari vuotta sitten tuloksena se, että viljelyltä alalta lähti reilu 100mottia puuta ja tukkia siitä noin 30 mottia. Alikasvoksesta uudistetulta alalta lähti 60 mottia ja lahokuitua noin kolmannes. Poistetut tukkirungot olivat lähes poikkeuksetta lahoja. Molemmille kuvioille jäi 200mottia päätehakkuuta odottamaan, mutta alikasvoskuvion lahoprosentti nousee valitettavan isoksi. Viljellyllä alalla lakiraja jo täyttyy, eli päätehakkuunkin voisi tehdä. Viljelystä aikaa siis 41 vuotta.

    Pitäisin siis alikasvosten käyttöä lahon leviämisen kannalta huomattavasti isompana riskinä kuin kuusen viljelyä.
    …
    Meillä olisi aivan valmiina tekniikka siihen, että lahopesäkkeet tunnistettaisiin paremmin. Nimittäin jokainen kaadettava puu leimataan jo nykyisin hakkuukoneella ja olisi hyvin pieni lisätyö tuottaa metsänomistajalle ”lahokartta” leimikosta. Toisin sanoen lahon puun kohdalle voisi digitaaliselle kartalle piirtää pisteen ja pisteen koko voisi määräytyä kannon koon mukaan. Omankokemukseni mukaan laho kertyy tyypillisesti hyvin pienialaisista ”pesäkkeistä”. Jos selkeä kartta olisi saatavilla, niin pesäkkeet voisi uudistaa koivulla ja miksei männylläkin kun valtaosa kuviosta voidaan uudistaa kuusella. Myös kannonnoston voisi kohdistaa lahopesäkkeisiin

    Tekijä
    Gla
    Teema Metsänhoito Metsänhoito
  • Pinsiön vaari 11.3.2013, 17:20

    Kuulin tuolla kahvirinkissä että yhdessä talossa oli tehty päätehakkuu n 4 ha alalla. Juurikääpää oli ollut yhden ratastien kohdalla muutamassa puussa. Laittoivat kuusta ja mäntyä vähän maaperän mukaan istuttaen mutta siihen lahopaikkaan koivua. Suojasivat sitä koivukohtaa aidaten muovinauhoin. Oli vain noin jalkapallokentän kokoinen ala. Vaikka seudulla on hirviä paljon eivät käyneet koivujen kimppuun. Pysyivät pois myös muulta uudisalalta kun yliahkera talonväki piti sieltä lehtipuuvesaikot pois. Tämä on melkoista askartelua, mutta tehoavaa.

    Anton Chigurh 16.3.2013, 12:10

    Jouko Juurikkala, jolla on todella pitkä kokemus puuntuotannosta ja joka on selvästi ainakin osittain ymmärtänyt kupletin juonen, kirjoittaa viimeisessä (5/2013) metsälehdessä:

    ”Jo pelkästään se, että kasvamaan jätettyjen puiden juuristo vahingoittuu, on omiaan edistämään tyvilahon eli juurikäävän lisääntymistä. Kuusen kasvatus samalla paikalla onnistuu KORKEINTAAN kahden sukupolven aikana, mutta kolmas sukupolvi on jo yleensä sairas.”

    Juurikkalan mielestä jo toisen peräkkäisen kuusisukupolven kasvatus on ehdollinen: KORKEINTAAN.

    Gla 16.3.2013, 22:09

    Tuo Juurikkalan kommentti osoittaa tervettä lähestymistapaa metsätalouteen. Mutta keskustelun alkuperäinen ajatus ei ollut hirvikannan laskun tavoittelu, sen kannatettavuudesta huolimatta. Tarkoitus oli pohtia sitä, mitä nyt vallitsevissa olosuhteissa pitäisi tehdä, kun uudistaminen on ajankohtainen. Onko viisainta kuitenkin istuttaa kuusen taimia rajallinen määrä ja pyrkiä välttämään pahimpia lahoja kohtia? Tuloksena tuosta on toivottavasti lehtipuuvaltainen ensiharvennus ja jonka ansiosta vuoroviljelyn merkitys vähenee. Hyvä siemenvuosi on hyvä juttu, koska jo käsitellyllä aluella todennäköisesti luontaista täydennystä tulee riittävästi. Vuoden kuluttua tilanne onkin paljon surkeampi.

    A.Jalkanen 11.4.2013, 14:22

    Tuossa otsikossa mainitussa julkaisussa Tuula Piri pohdiskelee sitä, millä lahoasteella kuusen viljely ei ole enää järkevää. Vastaus: yli 30 % kannoista jos on lahoja, sitten kannattaa vaihtaa puulajia kuusesta johonkin muuhun, ellei kantoja poisteta. Lisäksi hän antaa tukea tässä ketjussakin olleille pohdinnoille siitä, että kuusta voi viljellä, kun jättää muutaman metrin turvavälin saastuneisiin kantoihin. 3-4 metrin välillä saadaan tartuntoja vähennettyä 60-80 %.

    Aviisissa on muutakin sivistävää luettavaa.

    http://www.yara.fi/doc/14496_1_2004.pdf

    Metsuri motokuski 12.4.2013, 10:43

    En minä ainakaan ottaisi sitä riskiä että jos minulla olisi kyseinen kuvio niin noilla prosenteilla istuttaisin siihen kuusta. Kyllä ilman muuta varmin ja turvallisin konsti on puulajikkeen vaihto lehtipuuhun.

    Toisaalta olen myös sitä mieltä että kantojen poisto ei poista lahoriskiä kokonaan. Jäähän sinne kuitenkin niin paljon pienempää juuristoa jossa sitä lahottajaitiötä on valmiina.

    Gla 12.4.2013, 11:37

    Ehtonahan 30% rajassa oli, että lahojen kantojen kohdat jätetään lehtipuulle. Silloin alan voisi uudistaa kuuselle.

    Voi olla, että tuo on nykytilanteessa paras vaihtoehto. Kokonaan koivulle uudistetun alan pilaa hirvet ja männyllä on lisäksi omat riskinsä etenkin rehevällä maalla. Ongelmaksi kuitenkin tulee se, miten saa hallittua koko uudistamisketjun niin hyvin, että kuusta ei saastuneeseen kohtaan tule. Ja vaikka istutus onnistuisikin, vuosikausien kuluttua tehtävässä taimikon harvennuksessakin pitäisi tuo onnistua. Raivaaja ei saisi säästää väärässä paikassa kasvavia luontaisia kuusen taimia. Melkein tuossa tarvitaan kahvaan gps ja kirkas punainen valo ilmaisemaan, ollaanko saastuneella vai puhtaalla alueella. Mutta ehkä seuraavan sukupolven raivureissa tuollainen sitten on.

    Pirin jutussa mainittiin, että mänty voi nuorena saada tartunnan kuusen juurikäävästä. Tuokin avaa uusia uhkakuvia uudistamiseen, jos maininta pitää paikkaansa. Muutoin mitään erikoista ei artikkelissa ollut, vaikka muuten asiaa olikin. Taas kerran kiitos A. Jalkaselle hyvästä linkistä. Vaikka firman asiakaslehti onkin, kiinnostavia juttuja siitä löytyi.

    Gla 12.4.2013, 11:40

    ”Toisaalta olen myös sitä mieltä että kantojen poisto ei poista lahoriskiä kokonaan. Jäähän sinne kuitenkin niin paljon pienempää juuristoa jossa sitä lahottajaitiötä on valmiina.”

    Kantojen poisto ei riskiä kokonaan poista. Saattaapa jopa levittää tautia, kun noston yhteydessä saastuneet juuren kappaleet varisevat alalle. Ja mikä vaikutus aukon reunassa pari vuotta seisovalla kantokasalla onkaan. Mutta todennäköisesti kantojen nosto hävittää juurikäävän alalta nopeammin kuin kantojen nostamatta jättäminen. Häviämisen nopeushan riippuu kannon koosta ja koska noston jäljiltä maahan jää vain suhteellisen ohuita juuria, lahoavat ne nopeasti. Voisi siis olettaa, että järeä päätehakkuumetsä, jonka toipuminen vaatii n. 40 vuotta, saadaan kantojen nostolla terveeksi n. 5-10 vuodessa. Ratkaisevaa on se, miten tuo aika käytetään. Vaikka kannot nostettaisiin, lehtipuuvaihe siihenkin tarvitaan, koska 5-10 vuotta ei horsmaa kannata kasvattaa. Jos istutuskoivujen alle alkaa ilmaantua luontaisia kuusia, niistä tuskin suurta riskiä taudin kantamiseen tällöin on. Jos kantoja ei ole nostettu, sairastuavat kuuset herkemmin. Näin siis päättelen kantojen noston merkityksen eli aika vähäiseksi käytännössä.

    jees h-valta 12.4.2013, 12:21

    Ja kun tässä kantojen nostossakin on montaa laista systeemiä.
    Täälläpäin ainakin eräällä naapuripalstalla syksyllä nostetut kannot jätettiin palstalle koko talveksi ja todennäk. nyt keväällä viedään vasta lanssipaikalle.

    A.Jalkanen 13.4.2013, 08:45

    Kantojen varastointi palstalla on normaali tapa toimia. Vaaraksi voivat olla vain kasan pohjan kannot, jotka voivat tuottaa itiöitä, elleivät kuivu riittävästi. Varaston paikka pitäisi siis olla mahdollisimman aurinkoinen ja alta päin ilmava, esim kivikko.

    Metsuri motokuski 13.4.2013, 09:36

    Niinhän se kivikko varmaan hyvä olisi. Mutta kivikosta niiden kantojen nosto ei oikein ole järkevää muuten kuin tuon lahon vuoksi. Toisaalta kun tiedetään kaivinkoneen ulottuma niitä kivikkojen etsiminen ja kantojen raijaaminen kivien päälle on kovinkin kyseenalaista.

    Käytännössä se menee niin että kantokasa tehdään siihen mihinkä se kaivinkoneen työskentelyn vuoksi on järkevintä. Nythän on vielä vallalla se että kantoja kuivatetaan aukossa jotta niistä eppäpuhtaudet kuvuisivat ja karisivat pois. Sen vuoksi lahoriski ei poistu niin kuin luvataan.

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 137)
1 2 3 4 … 12 13 14