Keskustelut Metsänhoito Juurikäävän vaivaaman kuvion käsittely

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 137)
  • Juurikäävän vaivaaman kuvion käsittely

    Metsälakikritiikkikeskustelussa Anneli ja Pete käyvät kiinnostavaa keskustelua. Otan tähän otteet parista viimeisestä kommentista, koska mielestäni ne ansaitsevat oman ketjunsa.

    Pete:

    Edelleen peräänkuulutan tutkimustietoa siitä millä päätehakkuun lahoasteella kuusen viljely ei ole järkevää. Onko sinulla Anneli selkeää ohjetta?

    Itselläni on esimerkkinä 20ha kuvio, josta puolet uudistettiin 70-luvun alussa alikasvoksesta ja toinen puoli raivattiin ja istutettiin kuuselle. Ensiharvennus tehtiin pari vuotta sitten tuloksena se, että viljelyltä alalta lähti reilu 100mottia puuta ja tukkia siitä noin 30 mottia. Alikasvoksesta uudistetulta alalta lähti 60 mottia ja lahokuitua noin kolmannes. Poistetut tukkirungot olivat lähes poikkeuksetta lahoja. Molemmille kuvioille jäi 200mottia päätehakkuuta odottamaan, mutta alikasvoskuvion lahoprosentti nousee valitettavan isoksi. Viljellyllä alalla lakiraja jo täyttyy, eli päätehakkuunkin voisi tehdä. Viljelystä aikaa siis 41 vuotta.

    Pitäisin siis alikasvosten käyttöä lahon leviämisen kannalta huomattavasti isompana riskinä kuin kuusen viljelyä.

    Meillä olisi aivan valmiina tekniikka siihen, että lahopesäkkeet tunnistettaisiin paremmin. Nimittäin jokainen kaadettava puu leimataan jo nykyisin hakkuukoneella ja olisi hyvin pieni lisätyö tuottaa metsänomistajalle ”lahokartta” leimikosta. Toisin sanoen lahon puun kohdalle voisi digitaaliselle kartalle piirtää pisteen ja pisteen koko voisi määräytyä kannon koon mukaan. Omankokemukseni mukaan laho kertyy tyypillisesti hyvin pienialaisista ”pesäkkeistä”. Jos selkeä kartta olisi saatavilla, niin pesäkkeet voisi uudistaa koivulla ja miksei männylläkin kun valtaosa kuviosta voidaan uudistaa kuusella. Myös kannonnoston voisi kohdistaa lahopesäkkeisiin

  • satapii

    Itsellä oli kuusikko ja seassa mäntyjä, avohakattiin siemenpuuasentoon, kuusikon lahoprosentti oli 25%. Tehdään kannonnosto ja männyn kylvö. Kuusikko oli aikanaan ilmeisesti syntynyt alikasvustosta. Kuvio 4ha VT,osin MT mäki eli ei kuusen maata.

    Raivaussahatöitähän tuo tulevaisuudessa tietää.(kylvö pitää varhaisperata varmasti verattuna istutukseen)

    Vajaa hehtaari uudistettiin samaa kuviota Sylvi myrskyn jälkeen. Silloin totesin, että parempi hakata ajoissa kuin lahottaa.
    Tuon hehtaarin istutin männylle.(eikä kantoja ei nostettu)

    A.Jalkanen

    Sain tänään postista kirjan Poiminta- ja pienaukkohakkuut. Voin suositella, kuten Pukkala, Lähde, Laiho -kirjaakin.

    Tuosta Valkonen ym. kirjasta referoin täydennystä sieniasiaan Tuula Pirin kirjoittamasta luvusta.

    Kannon juurissa juurikääpärihmasto leviää 2-3 kertaa nopeammin kuin pystypuun juurissa. Tartunnan saaneessa kuusikossa juurikäävän etenemistä on vaikea estää, mutta sitä voidaan hidastaa rajoittamalla hakkuut minimiin. Eli mieluiten vain yksi harvennus juurikääpäkuusikkoon ja aikaistettu päätehakkuu, ei jk:ta.

    Mesisieni on myös melko yleinen lahottaja kuusikoissa, mutta se ei yleensä leviä metriä korkeammalle kuusen rungossa. Se elää myös lehtipuiden kannoissa.

    Kasvavan puun vaurioista, etenkin talvihakkuissa sattuvista runkovaurioista, pääsee alkuun ns. vauriolaho, jonka yleisin aiheuttaja on verinahakka. Se etenee nopeasti kuusen rungossa ja voi pilata useita metrejä tukkipuuta. Nahakka ei leviä puusta toiseen.

    Huomionarvoista, on että poimintahakkuissa korjuuvauriot voivat olla ratkaiseva reitti, jota pitkin lahottajasienet tarttuvat terveeseen metsikköön, koska tätä tartuntaa ei voida estää mitenkään, jos olot ovat sille otolliset.

    A.Jalkanen

    Kunnon turvamarginaali kuusen istutuksessa lahoihin kantoihin nähden olisi mieluummin aareja kuin neliöitä. En tiedä onko lahokartta lopultakaan tarpeen; uudistamista suunniteltaessa ja istuttaessa näkee kannoista, onko lahoa ollut vai ei. 5 vuotta on kovin lyhyt aika kun puhutaan juurten maatumisesta, eli turvamarginaali olisi pitempi vaikka kannot olisi poistettukin.

    Liiallista pienipiirteisyyttä tulisi välttää, eli kuviot tulisi olla melko isoja ja koko kuvio tulisi käsitellä suunnilleen samalla tavoin. Säästää vaivaa inventoinnissa ja metsäsuunnittelussa.

    JK oppikirjassa (Pukkala, Lähde, Laiho) sanotaan että kuusen juurikääpä kasvaa nopeimmin alussa, eli juurissa ja kannossa nopeammin kuin rungossa. Ensimmäisen 10 vuoden aikana se voi ulottua jo 2-3 m korkeudelle ja 20 vuoden kuluessa 4 m korkeudelle, eli se etenisi rungossa noin 10 cm vuodessa. Mutta tämä on arvio, enkä tiedä mihin tutkimuksiin se perustuu (kirjassa on viite Pukkala ym 2005, Can.J.For.Res 35).

    Torjunnaksi esitetään kuusen tyvilahoalueella sekametsärakennetta, jota muutenkin suositellaan JK metsään, ja tuhopesäkkeiden uudistamista lehtipuulle tai männylle.

    Kirjassa annetaan tällainen neuvo harvennuksiin. ”Jos lievemmin saastuneen kuusikon harvennuksessa havaitaan poistetun puun olevan laho, kannattaa sen ympäriltä poistaa kaikki kuuset 3-4 m säteellä. … Hakkuun tuloksena syntyy siten joko pienaukko tai kohta, jossa on ainoastaan mäntyä ja lehtipuuta.”

    ”Jos männikön harvennuksessa havaitaan nopeasti leviävää, tappavaa tyvitervastautia vaikkapa vain yhdessä puussa, tähän kohtaan on syytä nopeasti tehdä pienaukko. Näin saadaan tuhon leviäminen estettyä ja samalla korjattua talteen puut, jotka muussa tapauksessa kuolisivat tyvitervastautiin muutaman vuoden sisällä.”

    Olisi siis syytä kouluttaa kansa tunnistamaan nämä taudit. Männynjuurikääpä esimerkiksi tästä:

    http://www.jl-tuotteet.fi/Mannyn_
    tyvitervastaudin_tunnistaminen.pdf

    Raimo

    Kertokaas uusin tieto myös vaihtoehtoisista puulajeista kuuselle!
    Mulla juurikäävän lisäksi parilla lohkolla Uudellamaalla myös hyönteistuhot kiusana kuusissa (kirjanpainaja).
    Mustila arboretumhan mm on jo 100 v ajan tutkinut muita Suomeen sopivia puulajeja. Taisi yksi havainnoistaan olla, että ainakin Siperian lehtikuusi ja Douglaskuusi hyvin kasvavat Suomen metsissä. Josko ne eivät juurikääpä-”allergisia”?
    Lehtikuusta olen usein ihaillut Vihtijärvi-Loppi välisen maatien (132) varrella, maakuntarajalla Uusimaa-Häme. Upea, aika järeäkin lehtikuusimetsä siellä.

    A.Jalkanen

    Kyllä juurikääpä tarttuu molempiin, mutta molemmat ovat hiukan kestävämpiä kuin oma kuusemme. Niitä voisi istuttaa vaikka sekametsäksi ja väliin jotain lehtipuita.

    Metsuri motokuski

    Nykyyään ainakaan douglas kuusella eikä juurikaan lehtikuusella ole suurempaa käyttöä teollisuudessa. Me ainakin hakkaamme douglakset ja lehtikuuset polttorangaksi harvennuksilta. Douglakset tahtovat muutenkin olla niin huonolaatuisia , mitä minun eteen on tullut, että niistä ei sahapuuksi ole. Samoin lehtikuuselle voisi hyvinkin kysyntää olla mutta määrät pitäisivät olla kohtalaisen suuret. Taitaa olla vain turavllisempi kuin istuttaa koivulle koko kuvion ja katsoo sitten seuraavassa ikäpolvessa josko kuusi menestyisi.

    A.Jalkanen

    Risto Isomäki mainosti Aarre-lehdessä taannoin Heinolan Rantapuiston jyhkeää douglaskuusikkoa. Onnistumisiakin on, samoin lehtikuusen viljelyssä. Markkinointikanava on tietysti erikoispuumarkkina, kuitupuuksi niitä ei kannata istuttaa. Eli ne siis istutettaisiin erittäin harvaan asentoon ja väliin esim. haapaa tai koivua luontaisesti tai istuttaen 50/50.

    Varmempi tapa juurikäävän poistoon olisi puhdas lehtipuuvaihe, kuten Metsätieteen Aikakauskirjassa 2/2013 kirjoittavat Metlan tutkijat. Ja jota Maaseudun Tulevaisuus siteeraa ansiokkaasti 2.3. otsikolla ”Hirvet ongelma juurikäävän torjunnassa”.

    KIITOS. RUUSUJA Metlalle ja MT:lle!

    Gla

    Annelille vielä kerran kiitos mainioista linkeistä. Lukaisin viimein tarkemmin artikkelin 1/2007, jossa juurikääpää ennustettiin Rotstand-simulointimallilla. Tuollaisiin sisältyy aina riski siitä, että yhteys todellisuuteen on kovin etäinen, mutta koska artikkelin mukaan tulokset ovat linjassa kenttätutkimusten kanssa, saa laskelmista todennäköisesti hyvän käsityksen aiheesta.

    Kiinnostavaa ei niinkään laskelmissa ollut se, että ryssimällä hoito saadaan juurikääpäongelma räjähtämään käsiin. Näin tapahtuu tietysti kesähakkuissa ilman kantokäsittelyä niin uudistamis- kuin harvennusvaiheessa. Ainoa kiinnostava asia tuohon liittyen on se, että kesäharvennuksissa ilman kantokäsittelyä kuusen osuuden vähentäminen vähentää myös juurikääpää suht suoraviivaisesti. Sen sijaan tärkeämpi tieto on se, että lahon kuusikon tilalle tehdyn kuusikon päätehakkuussa lahoa on asiallisellakin hoidolla n. 1,5-kertainen määrä edelliseen päätehakkuuseen verrattuna. Lisäksi lahon kuusikon tilalle kasvatettu sekapuusto vähentää vain vähän lahon määrää. Tämä selittyy ilmeisesti sillä, että järeät saastuneet päätehakkuukannot yltävät niin laajalle, että tartunta on merkittävää jopa 1/3 kuusen osuudella. Sekapuuston kasvattamisella juurikääpää ei siis käytännössä saada kuusikosta vähennettyä, vaan enintään estettyä ongelman paheneminen. Näin siis, vaikka kuusta olisi vain 30% kokonaisuudesta. Artikkelissa arvellaan, että lievästi saastuneissa kohteissa hyöty on parempi. Nämä luvut perustuvat siis runkolukumäärien osuuteen. Rahallinen merkitys on eri asia.

    Yllätys oli minulle se, että sekametsässä lehtipuusto on havaittu merkitykseltään vähäisemmäksi juurikäävän torjunnassa kuin mänty.

    Kiinnostavaa on sekin, että juurikääpä etenkin tukin määrän vähenemisen lisäksi heikentää puuston kasvua. Tämän takia yläharvennus pahentaa juurikäävän merkitystä ja tappiot ovat suuremmat kuin lahon määrästä voisi päätellä.

    Anton Chigurh

    ”Puhtaissa lehtimetsissä juurikääpää ei esiinny. Puulajin vaihtoa onkin käytetty ratkaisuna sairastuneita metsiä uudistettaessa SILLOIN KUN OLOSUHTEET SEN SALLIVAT”.

    Ja mitkä ovat sellaiset olosuhteet, jotka eivät salli puulajin vaihtoa?

    ”Yhden koivusukupolven aikana juurikääpä ehtii hävitä kasvupaikalta”.

    Der Steppenwolf

    Gla

    Olosuhteethan ovat ne, jotka nykyään vallitsevat. Mitkä ovat siis vaihtoehdot mt-kankaalla, jos ensimmäinen yritys on epäonnistunut?

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 137)