› Keskustelut › Metsänhoito › Juurikäävän vaivaaman kuvion käsittely

Esillä 10 vastausta, 101 - 110 (kaikkiaan 137)
1 2 3 … 10 11 12 13 14

  • Juurikäävän vaivaaman kuvion käsittely

    Lähetetty: 19.2.2013, 11:54

    Metsälakikritiikkikeskustelussa Anneli ja Pete käyvät kiinnostavaa keskustelua. Otan tähän otteet parista viimeisestä kommentista, koska mielestäni ne ansaitsevat oman ketjunsa.

    Pete:

    Edelleen peräänkuulutan tutkimustietoa siitä millä päätehakkuun lahoasteella kuusen viljely ei ole järkevää. Onko sinulla Anneli selkeää ohjetta?

    Itselläni on esimerkkinä 20ha kuvio, josta puolet uudistettiin 70-luvun alussa alikasvoksesta ja toinen puoli raivattiin ja istutettiin kuuselle. Ensiharvennus tehtiin pari vuotta sitten tuloksena se, että viljelyltä alalta lähti reilu 100mottia puuta ja tukkia siitä noin 30 mottia. Alikasvoksesta uudistetulta alalta lähti 60 mottia ja lahokuitua noin kolmannes. Poistetut tukkirungot olivat lähes poikkeuksetta lahoja. Molemmille kuvioille jäi 200mottia päätehakkuuta odottamaan, mutta alikasvoskuvion lahoprosentti nousee valitettavan isoksi. Viljellyllä alalla lakiraja jo täyttyy, eli päätehakkuunkin voisi tehdä. Viljelystä aikaa siis 41 vuotta.

    Pitäisin siis alikasvosten käyttöä lahon leviämisen kannalta huomattavasti isompana riskinä kuin kuusen viljelyä.
    …
    Meillä olisi aivan valmiina tekniikka siihen, että lahopesäkkeet tunnistettaisiin paremmin. Nimittäin jokainen kaadettava puu leimataan jo nykyisin hakkuukoneella ja olisi hyvin pieni lisätyö tuottaa metsänomistajalle ”lahokartta” leimikosta. Toisin sanoen lahon puun kohdalle voisi digitaaliselle kartalle piirtää pisteen ja pisteen koko voisi määräytyä kannon koon mukaan. Omankokemukseni mukaan laho kertyy tyypillisesti hyvin pienialaisista ”pesäkkeistä”. Jos selkeä kartta olisi saatavilla, niin pesäkkeet voisi uudistaa koivulla ja miksei männylläkin kun valtaosa kuviosta voidaan uudistaa kuusella. Myös kannonnoston voisi kohdistaa lahopesäkkeisiin

    Tekijä
    Gla
    Teema Metsänhoito Metsänhoito
  • Jätkä 23.7.2016, 10:17

    ”Pelkkä uusien puulajien kasvattaminen ei riitä, jos niille ei samalla luoda kaupallista kysyntää.
    Kaikki toiminta metsässä pohjautuu viimekädessä aina rahaan, vaikka sitä ei haluta kaikissa tutkija-, poliitikko- ja jopa metsänomistajapiireissäkään aina muistaa.
    Meillä lähdettiin jälleen kerran vain yhden asian perään, kun samaan aikaan muut eurooppalaiset maat, kuten Puola, Romania, Balttian maat, Tsekki, Saksa, Sveitsi, jne ovat vallanneet puun mekaanisen jalostuksen käyttäen myös aivan uusinta robottitekniikkaa.
    Valitettavasti monet suomalaiset vielä jäljellä olevat saman alan laitokset alkavat muistuttamaan lähinnä tehdasmuseoita.
    Lähetetty: 45 min sitten
    Lähettäjä: Puun takaa ”

    Oletko tosissasi väittäessäsi esim Vilppulan sahan olevan ”lähinnä tehdasmuseota”?

    Myös suomalaiten sahakoneistojen vienti ulos näyttäisi siltä, että ”vanhakin tekniikka” menee hyvin kaupaksi.

    Mitä minä olen käynyt Viron, Saksan ja Ranskan sahoilla, niiden tuotantoteho on runsaasta kalustosta huolimatta jäänyt tasolle, johon suomalainen ammattisahuri pääsee uudehkolla kenttäsirkkelillä yhden työkaverin kanssa.

    Puun takaa 23.7.2016, 14:37

    En tarkoittanut puun mekaanisella jalostuksella niinkään sahoja, vaan sitä mitä puusta sen sahaamisen jälkeen tehdään.
    Sahaamisessa puun arvonnousu on kaikkein pienimmillään.
    Niitä ”Vilppulan sahojakin” alkaa olla Euroopassa ja muualla yhä enemmän.
    Meillä sahaamisen jälkeinen puun jatkojalostaminen on todella pientä puuvaroihimme nähden.
    Sveitsi on kustannustasoltaa erittäin korkea Suomeen verrattuna, mutta kuitenkin sieltä tuodaan meille valmiita puutuotteita.
    Meille tuodaan Euroopasta myös puu-aihioita vähäisen puutuotetellisuutemme käyttöön.
    Se vain kertoo siitä, ettei meillä olla asiassa ajan hermolla.
    Vanhemmatkin saattavat meillä mieluummin nähdä jälkikasvunsa Kelan ja Alkon mannekiineina, kuin puutuoteteollisuuden palveluksessa.

    Anton Chigurh 23.7.2016, 15:22

    Uusin tieto kuusenjuurikäävän torjunnasta (eläkkeellä oleva erikoistutkija uskaltaa kertoa totuudenkin):

    ”…Kuusen tyvilahometsikössä kantokäsittely ei korvaa uutta tervettä puustoa. Ainoa toimiva vaihtoehto on puulajin vaihto. Tämä on kuitenkin hirvituhojen takia riskialtista…”

    AINOA, siis AINOA toimiva keino on puulajin vaihto.

    Muuta on turha selittää. Ne selitykset ovat samaa tasoa lumikkohypoteesin kanssa.

    metsänvartija 23.7.2016, 15:26

    Muokkaus ja lehtipuu risukko. Antaa kasvaa 30 v. ja energiaksi.

    A.Jalkanen 23.7.2016, 20:33

    Meidän rivitalon pihassa Espoossa jalavaa kasvaa missä sattuu rikkaruohona, eli joko se lisääntyy siemenistä tai sitten kantovesoista. Siemeniä tuli tänä vuonna ylen määrin lisää.

    Jalopuiden kasvatus vaatii harrastuneisuutta, muun muassa karsintaa, mutta kyllä niitä kannattaisi alkaa harrastaa. Ne lisäävät mukavasti monimuotoisuutta vähälajisisssa metsissämme.

    Lainsäädäntömme säätelee siemen- ja taimiaineksen kauppaa ja se ei salli kotimaisille puulajeillemme pitkiä siirtoja etelästä pohjoiseen. Periaatteessa puolalaista kuusialkuperää ei siis pitäisi viljellä muuten kuin tutkimustarkoituksessa. En tiedä säädelläänkö jalopuidenkin alkuperiä yhtä tarkasti.

    Jätkä 23.7.2016, 21:27

    Nuo rajoitukset siirtomatkojen suhteen ovat siksi, että puut ovat sopeutuneet kasvukausiin vuosisatojen aikana.

    Kun siirretään etelästä liian kauas pohjoiseen, ei kasvi välttämättä ehdi valmistautua talveen ja menehtyy.

    Joskus on leikillisesti sanottu, että Itä – Länsi suunnassa ei saa siirtää liikaa, koska aikavyöhyke muuttuu ja kasvi herää aamuisin väärään aikaan.
    Puu ei myöskään pidä siitä, että se siirretään liikaa etelämmäksi, koska siinäkin kesän ja päivänvalon ajat ja rytmi ovat liian erilaisia,

    Siinä asiassa olen Jessen kanssa hieman samaa mieltä, että jatkettaisiin vaikkapa Geenimanipulaatioilla muokkaamaan sellaisia koivuja, jotka ovat liian pahanmakuisia hirvien mussuteltavaksi.
    Jossain vaiheessa oli jo mukamas sellaiset jalosteet saatu aikaan, että jänikset eivät kalvaneet määrättyjen puiden kuoria.

    Gla 9.2.2017, 06:21

    AJ (keskustelussa Olisiko Metsälehden aika ryhdistäytyä): ”Matti Kärkkäinen kirjoitti vastikään Metsälehdessä, että kantojen nosto ei ole hyvä keino poistaa maannousemaa eli juurikääpää metsiköstä. Korvaavaksi keinoksi hän esittää koivun viljelyä, ja toteaa heti perään, että se taas vaatisi hirvikannan roimaa pudotusta. ”

    Tuo hirvikannan pudotus on tosiaan edellytys, mutta tarvitaan myös peurojen määrän leikkausta ainakin etelässä. Koivun kasvatuksessa on kuitenkin ongelmana hirvieläinten lisäksi se, että jos alle tulee luontaista kuusta, tällöin puhutaan n. 10-20 vuoden ajanjaksosta eli päätehakattujen puiden juurikääpä ei ole hävinnyt. Omistajan pitäisi muistaa raivata kuuset pois, jotta ala todella puhdistuisi, eikä luontaisen alikasvoksen myötä säilyisi jatkossakin.

    Tiedän, ettei kantojen nosto poista juurikääpää. Uskon kuitenkin sen olevan tehokas keino ongelman hävittämisessä. Puulajin vaihtoa se tuskin täysin korvaa, mutta koska järeät kannot ja juuret pääosin poistetaan, jäljelle jäävät osat lahoavat nopeammin ja siten koivikon alle on turvallisempaa luontaista kuusikkoa kasvattaa. Tietysti Kärkkäisen kirjoituksessa mainitut muut asiaan liittyvät ongelmat pitää jollain tavalla hallita ja ennen kaikkea saada kannot kaupaksi.

    Lehden lopussa olleessa mielipidekirjoituksessa avohakkuiden monimuotoisuudesta oli hyviä näkökulmia. Vaikka vertauksessa luontaisen metsän juurikääpäongelmien vähäisyyteen taisikin painottua vihreät arvot talousmetsäajattelua enemmän, taustalla oli varmasti osatotuus. Monimuotoisuus auttaa metsikön terveyden ylläpidossa. Sen tavoitteen saavuttamisen edellytyksenä on puolestaan samat asiat kuin Kärkkäisen mainitsemat juurikäävän torjuntamenetelmien onnistumisen edellytykset.

    A.Jalkanen 9.2.2017, 09:31

    Hyvä nosto Glalta. Juurikääpäasia on aina ajankohtainen ja kertaus on hyväksi. Minäkin uskon, että kantojen nosto tehostaa juurikäävän hävittämistä hakkuualalta yhdistettynä lehtipuusukupolven kasvatukseen ja alikasvoskuusien poistoon. Nostetut kannot pitäisi kuivattaa ilmavasti, niin että kasan alimmatkin kuivuvat, ja jossain muualla kuin palstalla eli esimerkiksi asfaltoidussa väliterminaalissa. Näin vältyttäisiin mainituilta metsänviljelyn ja itiöiden leviämisen haitoilta metsäpäässä. Jos kannot eivät kelpaa energiaksi, niin sitten toiminta tietenkin lopahtaa.

    Gla 10.2.2017, 21:41

    Väliterminaalissa saattaisi kivien määräkin vähentyä, kun kannot ensin kuljetetaan metsästä tien varteen kasaan ja kuormataan siitä terminaaliin siirtoa varten, josta haketuksen kautta käyttöön. Ongelmana on vaan sama kuin puulla yleensäkin eli ns. rukkasen jälkiä tulee liikaa. Mutta josko opecin kartellin nostaisi öljyn hintaa ja se heijastuisi kivihiileenkin, saattaisi hakkeen kysyntä kasvaa ja kannot alkaa taas kiinnostaa. Toisaalta harmi, koska ekologisesti ajateltuna en pidä millään tavalla perusteltuna nostaa kantoja. Toisaalta kuusikon jälkeinen lehtipuuvaihe, johon kasvaisi seuraava puusukupolvi luontaisesti alikasvoksena, parantaisi kannattavuutta ja koska lehtipuuvaiheeseen yhdistetty kuusikko olisi monimuotoisuuden kannalta hyvä asia, joten ehkä se tuossa tilanteessa olisi ok. Eikös joku Jalkanen ja tämän tällä palstalla vaikuttava oppipoikakin tällaista metsätaloutta pyri harjoittamaan… Ei siis kantojen nostoa, vaan viljelykoivikon + luontaisen kuusikon kasvatusta.

     

    Jätkä 10.2.2017, 22:07

    Kivet eivät varsinaisesti haittaa haketusta, koska se tehdään lähinnä murskaamalla. Juurakoita hakataan niin kauan, että ne mahtuvat siivilän läpi.

    Melkoisen tehokkaan näköinen laite,

Esillä 10 vastausta, 101 - 110 (kaikkiaan 137)
1 2 3 … 10 11 12 13 14