› Keskustelut › Metsänhoito › Juurikäävän vaivaaman kuvion käsittely

Esillä 10 vastausta, 91 - 100 (kaikkiaan 137)
1 2 3 … 9 10 11 12 13 14

  • Juurikäävän vaivaaman kuvion käsittely

    Lähetetty: 19.2.2013, 11:54

    Metsälakikritiikkikeskustelussa Anneli ja Pete käyvät kiinnostavaa keskustelua. Otan tähän otteet parista viimeisestä kommentista, koska mielestäni ne ansaitsevat oman ketjunsa.

    Pete:

    Edelleen peräänkuulutan tutkimustietoa siitä millä päätehakkuun lahoasteella kuusen viljely ei ole järkevää. Onko sinulla Anneli selkeää ohjetta?

    Itselläni on esimerkkinä 20ha kuvio, josta puolet uudistettiin 70-luvun alussa alikasvoksesta ja toinen puoli raivattiin ja istutettiin kuuselle. Ensiharvennus tehtiin pari vuotta sitten tuloksena se, että viljelyltä alalta lähti reilu 100mottia puuta ja tukkia siitä noin 30 mottia. Alikasvoksesta uudistetulta alalta lähti 60 mottia ja lahokuitua noin kolmannes. Poistetut tukkirungot olivat lähes poikkeuksetta lahoja. Molemmille kuvioille jäi 200mottia päätehakkuuta odottamaan, mutta alikasvoskuvion lahoprosentti nousee valitettavan isoksi. Viljellyllä alalla lakiraja jo täyttyy, eli päätehakkuunkin voisi tehdä. Viljelystä aikaa siis 41 vuotta.

    Pitäisin siis alikasvosten käyttöä lahon leviämisen kannalta huomattavasti isompana riskinä kuin kuusen viljelyä.
    …
    Meillä olisi aivan valmiina tekniikka siihen, että lahopesäkkeet tunnistettaisiin paremmin. Nimittäin jokainen kaadettava puu leimataan jo nykyisin hakkuukoneella ja olisi hyvin pieni lisätyö tuottaa metsänomistajalle ”lahokartta” leimikosta. Toisin sanoen lahon puun kohdalle voisi digitaaliselle kartalle piirtää pisteen ja pisteen koko voisi määräytyä kannon koon mukaan. Omankokemukseni mukaan laho kertyy tyypillisesti hyvin pienialaisista ”pesäkkeistä”. Jos selkeä kartta olisi saatavilla, niin pesäkkeet voisi uudistaa koivulla ja miksei männylläkin kun valtaosa kuviosta voidaan uudistaa kuusella. Myös kannonnoston voisi kohdistaa lahopesäkkeisiin

    Tekijä
    Gla
    Teema Metsänhoito Metsänhoito
  • Jätkä pätkät 26.10.2015, 14:46

    Vanha, mutta suuntaa antava tieto on ollut metsäoppilaitoksen opetusmateriaalin joukossa, jossa väitetään, että maannousemasienen torjunnassa uudistusalalla paras keino on kulotus.
    Voisi vielä olla, että kun hakkuu tehtäisiin jämerään kaivukoneeseen asnnetulla kouralla, jolloin kaato voitaisiin tehdä näytöstyyliin, eli nostetaan puu juurakon kanssa ylös, käännetään hieman ja sahataan kanto irti ilmassa. Kun seuraavana keväänä kulotetaan, ei luultavasti ole jäljellä sieni-itiöitä sillä alueella.
    Ja eikun kuusta istuttamaan.
    Lokomom kaksi ensimmäistä Proto – Motoa pystyi nostamaan isotkin kuuset kevyesti irti maasta.

    Hyöteikkö 26.10.2015, 15:39

    Mielenkiintoinen keskusteluketju. Mutta kun valtiovalta on viisaudessaan päättänyt että ei kuusen tyvilaho mikään ongelma ole. Omilla mennään.

    A.Jalkanen 4.11.2015, 08:08

    Juurikäävän torjunnan poistuminen kemerasta oli kieltämättä erikoista. Minun mielestäni se oli tärkein työlaji ja taimikon varhaishoito toiseksi tärkein.

    Ammatti Raivooja kaipasi tuolla tukin minimiläpimittaketjussa suositusta juurikääpäkuvion ja puolukkatyypin kasvupaikan uudistamiseen hirviriskialueella. Visaisia kysymyksiä; tilanne hankaloituu vielä, jos juurikääpä on männyn tyyppiä eli tyvitervastautia.

    Pyrkisin kai saamaan kasvupaikalle sekataimikon mahdollisimman tiheänä, eli kun puulajeja on useita, joku aina menestyy paremmin ja taimikonhoidossa on varaa valita.

    VT: Männyn konekylvö.
    Juurikääpäkuvion voisi kylvää rauduskoivulla tai vaihtoehtoisesti istuttaa koivulla tai haavalla ja aidata sähköpaimenella.

    A.Jalkanen 22.7.2016, 14:29

    Katselin rivitalomme pihassa, että jalavat leviävät siemenistä kuin tauti. Samoin vaahtera ja tammi ovat hyviä leviämään. Kerran kun istuttaisi, niin seuraava sukupolvi syntyisi siemenistä.

    Nyt kun ilmastonmuutos etenee, olisiko näistä jalopuista vaihtoehdoksi eteläisen Suomen tyvilahokuusikoiden uudistamiseen? Ongelmaksi jäävät silti edelleen karummat maat; männylle on vaikea löytää vaihtoehtoa.

    Puun takaa 22.7.2016, 18:07

    Varmastihan nekin puut kasvaisivatkin meillä jatkossa kohtalaisen hyvin, mutta toinen puoli asiassa on, onko niille puille meillä kannattavia markkinoita.
    Taitavat Balttian maat, Puola, Saksa, jne, viedä voiton meiltä.
    Uskon enemmänkin siihen, että juurikääpä voidaan tulevaisuudessa torjua ja hävittää maaperästä biologis-kemiallisesti.

    Jätkä 22.7.2016, 18:21

    Keski-Euroopassa on kuusilajeja, jotka näyttävät kestävän juuristoon ja tyviin syntyvät vauriot lahoamatta.

    Siellä kiskotaan nelikymmenmetrisiä kuusirunkoja kasvukauden aikana laahusjuontona metsästä tienvarteen ja kurvataan tien suuntaiseksi vankan kuusitukkirungon varassa niin, että laikat lentelee.
    Sellaisia mahtavia kuusilajeja mekin tarvitsemme, ei iske Juurikääpä, eikä lahottajasienet.

    Gla 23.7.2016, 07:08

    Ainakin minulla on luontaiset vaahterat joku syönyt, vaikka ne ovatkin lähellä tietä. Ilmeisesti samaa vaivaa on muillakin jalopuilla. Joten koivu on noille tasaveroinen vaihtoehto, ilmeisesti vain paljon halvempana uudistaa ja nopeampana kasvattaa hirviltä karkuun.

    Ulkomaiset puulajit isommassa mittakaavassa ei tunnu ajatukselta, johon itse olisin valmis lahoa kuusikkoa uudistamaan.

    Jätkä 23.7.2016, 08:03

    Kun meilläkin alkaa tuo ilmaston lämpiäminen vaikuttamaan, niin Tänne siirtyy / syntyy nykyään ulkomaisia puu – ja kasvilajeja.
    Miksi emme sopeutuisi tulevaan todellisuuteen ja suosista aloittaisi kehittämään laadukkaita ja kestäviä puulajeja, jotka tulevat kuitenkin tänne ihan väkisin.
    Menestyäkseen täällä jokin keskieurooppalainen puulaji pitää saada sopeutumaan pitkän siirron aiheuttamiin vaatimuksiin ja voisihan ajatella myös risteyttämistä.

    Hybridihaapaa ei kannata kovin lisätä näillä näkymin, koska sitä tuodaan ulkoa älyttömän halvalla.

    Tammi ja pyökki olisivat upeita puulajeja, mutta niiden käyttöä selluntuotantoon ei ehkä kannata harkita.

    Kuitupuunkasvattaja 23.7.2016, 09:18

    Keski-Euroopan kuusikoissa on isot määrät Abies -suvun pihtaa. Pihta on taasen saksalaisessa puutavarakaupassa vähemmän arvokasta verrattuna kuuseen ja varsinkin pohjoiseen kuuseen.

    Sensijaan kuusen alkuperillä kannattaa kokeilla ja leikitellä. Tälläkin hetkellä esim. kuusen puolalaisalkuperät kasvavat Suomessa kovaa vauhtia.

    Siinä mielessä juurikääpäasiassa kannattaa olla silmät auki Keski-Eurooppaan. Sikäläisiä kokemuksia pitäisi selvittää, koska siellä on edelleen käytössä laahusjuontoa ja ylipäätään lumi ei aina suojaa juuristoa. Onko ehkä jossakin juurikäävälle kestäviä kuusialkuperiä?

    Jos taas jalava leviää siemenistä kuin tauti, on kohta Itämeren alueelle tulossa hollanninjalavatauti ja se on ilkeää kyytiä sitten kaikille jalaville.

    Puun takaa 23.7.2016, 09:20

    Pelkkä uusien puulajien kasvattaminen ei riitä, jos niille ei samalla luoda kaupallista kysyntää.
    Kaikki toiminta metsässä pohjautuu viimekädessä aina rahaan, vaikka sitä ei haluta kaikissa tutkija-, poliitikko- ja jopa metsänomistajapiireissäkään aina muistaa.
    Meillä lähdettiin jälleen kerran vain yhden asian perään, kun samaan aikaan muut eurooppalaiset maat, kuten Puola, Romania, Balttian maat, Tsekki, Saksa, Sveitsi, jne ovat vallanneet puun mekaanisen jalostuksen käyttäen myös aivan uusinta robottitekniikkaa.
    Valitettavasti monet suomalaiset vielä jäljellä olevat saman alan laitokset alkavat muistuttamaan lähinnä tehdasmuseoita.

Esillä 10 vastausta, 91 - 100 (kaikkiaan 137)
1 2 3 … 9 10 11 12 13 14