Jos on oikeasti raivattavaa se auttaa lumella kun kaataa niin että saa puiden päällä työstöä pääosin tehtyä. Joskus sellaiseen keliin tosiaan joutuu kun ei voi aina olosuhteita valita kun on palkkatyö päätoimena.

”Kaikki tehdään kunhan maksaja löytyy” -asenne auttaa jo paljon. Siihen en vaan ole käytännössä törmännyt vaan enemmmänkin ”näin tehdään koska näin on tehty aina ennenkin”-asenteeseen. Luulisi, että juurikäävän kurissa pitäminen olisi metsäyhtiöidenkin etu mutta sensuuntaiseen ajatteluun en ole törmännyt.

Tuo on paras tähän asti kuulemani perustelu miksi lumessa ei kannattaisi raivata. Olen itsekin jossain määrin törmännyt samaan, jostain syystä toistaiseksi niin vähän etten vielä luovu lumessa raivaamisesta.

Mielenkiintoinen ketju, koska ainakin itselläni on samaistuminen helppoa. Tänä syksynä aloin harventaa männyntaimikkoa, jossa keskimääräinen poistettava puu on kannoltaan 6-8 cm mutta jotkut etukasvuiset jopa liki 15 cm. No ajattelin, että ainakin noille yli 8-senttisille sipaisen ureaa. Hommasin AdBlueta ja sekaan sinistä elintarvikeväriä (petsi olis ollu parempi, koska pysyvämpi), 5 litran pönttöön reilu litra liuosta ja kylkeen aukko, jossa pysyi pensseli siirtymien ajan.

Paperilla kaikki tuntui ihan siedettävän helpolta mut onhan se oikeasti ihan tuskaisen työlästä! Josset sudi heti muutaman kaadon jälkeen, niin kannot alkaa hautautua oksien alle ja lähtökohtaisestikin pöntön kanniskelu mukana on melkoista kikkailua ja eestaas ravailua. Päätin sitten, että kyllä mä suosiolla jätän ne havupuuharvennukset taimikoissakin alhaisen itiöpaineen ajalle, kun hehtaarimäärä on kuitenkin itsellä sellainen, ettei AIVAN PAKKO ole lämpöiseen aikaan niiden kanssa ährätä. Jos ehtii luntakin vähän heittää, niin männiköissä se ei kuitenkaan paljoa haittaa, kun voi jättää pidemmän kannon. Ainut ongelma siinä on tulevaisuudessa traktorin käyttäminen kuvioilla, kun kovimmat pitkät kannot voinee rikkoa renkaita.

Varmistin sitten vielä kesken homman mhy:stä, että mikä on nykyinen ohje. Alla ote Luken päivitetystä ohjeesta:

”4.1 Taimikon harvennus Mitä pienempi kanto sitä pienempi on todennäköisyys, että kaksi juurikäävän itiötä laskeutuu vierekkäin kannon kaatopinnalle ja pariuduttuaan muodostavat kantoa lahottavaa sienirihmastoa. Kuusi- ja mäntytaimikoiden harvennuksessa, jossa kaadettavien puiden tyviläpimitta jää alle 5 senttimetrin, kantojen tartuntariski on yleensä pieni. Riski kuitenkin suurenee ilmassa leijuvan itiömäärän kasvaessa. Jos taimikko lisäksi on tiheä ja kantoja on runsaasti, juurikääpälaho leviää herkästi kannoista kasvatettaviin taimiin. Aikaisin taimikkovaiheessa tapahtunut tartunta ehtii aiheuttaa paljon vahinkoa päätehakkuuseen mennessä, joten taimikkoa ei kannata tietoisesti altistaa juurikääpätartunnalle. Varminta on harventaa taimikko silloin, kun lämpötila on nollan alapuolella. Kannot voi käsitellä torjunta-aineella (harmaaorvakka tai urea), mutta pienten kantojen käsittely esimerkiksi reppuruiskulla on työlästä. Kannot tulisi käsitellä viimeistään kolmen tunnin sisällä kaadosta – mieluiten heti kaadon jälkeen. Kantokäsittelyn mahdollistavia raivaussahoja ei ole markkinoilla. Jos edellisessä puusukupolvessa on ollut juurikääpätuhoja, kannattaa lahojen kantojen ympärille jättää mahdollisuuksien mukaan juurikäävälle kestäviä lehtipuita.”

@SamiK83: Kysyitkö noudattaako MHY itse tuota ohjetta?

Itse rakentelua vaikeuttaa se, että liuoksen pitäisi tulla terän alapinnalle tai terän läpi rei’istä kannolle. Luulisi, että tässä nyt joku näkisi bisnesmahdollisuuden ja alkaisi tekemään noita kantokäsittelylaitteita raivaussahoihin, mieluiten sahanvalmistajat itse.

Tällä hetkellä tilanne on se, että lähes kaikki taimikonharvennukset ja ennakkoraivaukset tehdään juurikääpäaikaan ilman kantokäsittelyä mikä ei lupaa hyvää tulevaisuuden lahotilanteelle.