Esimerkiksi hirvikärpäsistä poiketen ne juurikääpäitiöt eivät käyttäydy niin, että esimerkiksi esimmäiset yöpakkaset ne hävittäisi. Niitä leijailee jopa keskellä ankaraa talvea, joskin harvalukuisesti. Tältä pohjalta on vaikea linjata, että milloin kantokäsittelystä voidaan luopua. Samoin paksuihin kantoihin sieni tarttuu herkemmin kuin pienempiin, mutta mitään tarkkaa rajaa ei ole olemassa, mihin se tarttuu ja mihin ei. Asetuksessa on keinotekoisen tarkat määrittelyt sekä ajanjaksoille että kannonpaksuuksille.

Eikö siihen tankkiin voi lorauttaa jäänestoa pikkupakkasilla ?

Menee hiukan aloitusviestin ohi nyt, mutta loppujen lopuksi on yhdentekevää, maksaako sen kantokäsittelyn paperilla metsänomistaja vai metsäyhtiö. Kun tilanne on se, että kantokäsittely on tehtävä, koituu siitä kustannuksia hakkuussa, mitkä yrittäjä laskuttaa ja toivottavasti pystyy sen tekemään toteutuneiden kustannusten mukaan.

Jos kustannuksia ei ole sisällytetty puukauppatarjoukseen, on se kantokäsittelyn hinnan verran kovempi ja metsänomistaja maksaa laskun. Maksaessaan kantokäsittelyn puunostaja ottaa tämän huomioon puun hinnassa. Molemmissa tilanteissa myyjälle jää sama nettotulo ja vastaavasti ostajalle -kustannus. Tarjouksia vertailtaessa asia tietenkin on otettava huomioon, mutta kovinkaan monimutkaisesta asiasta ei ole kysymys verrattuna vaikkapa vaihtelevien tukkimittojen vaikutuksen arviointiin kaupantekotilanteessa.

Edit: kesä- ja kelirikkoaikana syksyllä korjattavissa olevasta puusta maksetaan lähtökohtaisesti parempi hinta. Tällöin on kantokäsittely tehtävä. Tuo seikka, maksaako käsittelyn myyjä vai ostaja, nousee merkitykselliseksi silloin, jos leimikon hakkuu tapahtuu ennakoidusta poikkeavana ajankohtana. Eli kun käsittelyä ei tarvitsekaan tehdä, tai se pitääkin tehdä, suunnitellusta poiketen.

Kantokäsittely loppu . Tankki tyhjäksi ja pakkasnestettä järjestelmään .

Taitaa olla marraskuinen konesavotta juurikäävän leviämisen kannalta pahin, kun nesteet jäätyvät yöllä, mutta itiöitä pöllyää iltapäivästä.