Nykyisillä ja oman arvioni mukaan tulevillakin hintasuhteilla istutan kuusen kasvupaikalle kuusta vaikka lahoa olisi ollut paljonkin. Omalle kohdalle ei tosiaan ole osunut tutkittua tietoa siitä, että lyhyellä kiertoajalla riskiä olisi. Siitä on esitetty lähinnä arvailuja. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö olisi huolissani lahoriskistä. Minä kuitenkin arvioin sen istutuskuusille pieneksi ja vaihtoehdon (=lehtipuukierto) huonosti kannattavaksi. Toki kantojen korjuun teetän aina kun se on mahdollista. Sekapuuksi suosin mäntyä. Maat ovat sellaisia savensekaisia ja kuivempia kalliotöppyröitä siellä täällä. Niihin sitten mäntyä istuttamalla. Koivua jää aina hieman sekapuuksi ensiharvennukseenkin. Siinä ne pääosin poistan ellei selvää viilutyviainesta ole. 99 prosenttisesti ei ole.

Hieskoivusta ei tukkia hakata kuin poikkeustapauksessa. Poikkeuksena tietysti Harjavalta ja Pohjois-Satakunta, jossa tukkia ja viilutyveä ilmeisesti kertyy ja ostajat niitä ostavat vaikka alueella ei muuten koivutukin ostajia jonoksi ole.

20ha ensiharvennusalalta on kokemusta muutaman vuoden takaa. Puolet siitä oli viljelty kuuselle 70-luvubn alussa ja toisen puolen osalta luotettiin alikasvokseen. Yleisilme ennen ensiharvennusta suunnilleen samanlainen. Lahokuitu hakattiin luontaisesti uudistuneelta alueelta. Viljelykuusikossa poistuman keskikoko oli isompi ja lahoa hyvin vähän.

Kirjanpainajasta on useiden hehtaarien kokemus. Isoin yhtenäinen ala noin 3ha. Ongelmaa on esiintynyt poikkeuksetta vain yli-ikäisissä aikanaan harsituissa metsissä. Ja niissäkin vain alueilla joissa peruskallio on lähellä maan pintaa. Eli siis männyn kasvupaikoilla, jotka ovat uudistuneet alikasvoksen kautta kuuselle. Nuorissa kasvuisissa alle 60v kuusikoissa en ole havainnut yhtään tuhoja. Tuulenkaatoihin suhtaudun vakavasti, ne korjaan aina ja jos korjaaminen ei onnistu, niin sitten Karate Zeon käsittely parveilun aikaan keväällä tällaisille rungoille.

Jos peten viljellystäkin kuitenkin jo ensiharvennuksella löytyi lahovikaa en kyllä enää muille ainakaan suosittelisi moista toimea. Pitäisi vielä sentään kasvatella kymmeniä vuosia. Eli ei taida loppupeleissä paljon poiketa luontaisen kuusen lahomäärästä kun mennään päätehakkuulle.
Sentään lehtipuulla saadaan edes käyttökelpoista puuainesta.

Pientä takautumaa keskusteluun. Kuviolla jota myrskyt retuuttivat on ja sinne myös jää luontaista mäntyä. Laatu on kohtalaista, ei huippua mutta tukkipuuta kumminkin. Pitäisi siten onnistua. Tasaisella vesijättösavikolla ei sinänsä mikään puulaji kasva vauhdilla, ainakaan jos vertaa moreenirinteisiin.

Ps. Hieskoivutukki ei ole ollenkaan poikkeuksellisen näky ainakaan Päijänteen ja Saimaan välimaastossa. Omissa rantametsissä tukkikoivu on järjestään suokkoa. Tukkisaanto on kyllä pienempi kuin rauduksella, laatu saattaa olla joskus jopa parempi. Hyvin kelpaa ainakin Mahoganylle.

.

Alikasvoskuusen suurempi lahoisuus verrattuna viljelykuusiin on ollut jo kauan tiedossa ja tuotu esiin muun muassa tämän palstan juurikääpäaiheisissa keskusteluissa.