Tai sanoin vähän huonosti… Kyse olisi 3×1800 kg voimasta, jos kaikki olisi kiinni samassa pisteessä myös vinssin päässä. Jos vetopäässä oleva väkipyörä saadaan kiinni johonkin eri pisteeseen ja vinssi (mönkkäri) erikseen, jakautuu näitä vetävä voima vähän tasaisemmin 3600/1800. Tuo ”eri piste” on kuitenkin oltava melko hyvin samalla vetolinjalla, koska selkeät kulmat vetolinjassa tarkoittavat tehohäviötä.

mikään   sähkövinssi  ei  tule  kestämään  pitenpiaikaista  rasitusta . eikä  ole  siihen  tarkoitettukaan.  hydraulitoiminen  sen pitäisi olla  mutta  niitä  ei  taida  mönkijöissä   vakiona  olla  mielestäni  mönkijät  kannattaa  unohtaa  ja  luottaa  traktoriin  ja   lovipankkoon . latvasta  kiinni  niin  kulkee  vaikka  useampikin  puu  kerralla  ja   homma   joutuu

Jos puu on pötkötellyt pidempään, sitä tosiaan kannattaa irrotella vähän sivusta nykäisemällä. Sitten kun puuta vinssaa kärryyn, kannattaa seurata, miten se kulkee ja tarvittaessa nostella tukin päätä irti mättäistä ja kantojen takaa. Korkea vetopiste auttaa, mutta varsinkin pitkältä vinssatessa veto tulee kuitenkin alempaa. Kaukosäädin on ihan ehdoton, sillä saa homman hoidettua yksin. Veto kannattaa pysäyttää heti, jos puu ei liiku ja korjata vaiva. Itse nostelen tarvittaessa esim. nostokoukulla saksista samalla, kun ohjaan vinssiä kaukosäätimellä. Säästää vinssiä ja lisää sen elinikää. Kannattaa, vaikkei nämä nykyään kovin kalliita olekaan. Parilla sadalla saa jo hyvän kaukosäätimellisen vinssin tai viidellä kympillä kaukosäätimen vanhaan.

Jäi vähän epäselväksi, että millainen tuo sinun kärry on. Jos siinä ei ole riittävästi pituutta, kuormasta tulee herkästi takapainoinen ja se taas sitten keventää takapyöriä ja huonontaa pitoa. Näin varsinkin, jos meinasit lastata rungot kokonaisena kyytiin? Hienommissa kärryissä on siirrettävä teli, joka poistaa ongelman. Jos kuitenkin päättää ajaa ylipitkät puut lyhyellä kärryllä, päät roikkuu helposti turhan alhaalla. Vaivaa auttaa, jos kärryn alimman varvin kasaa ensin lyhyemmistä puista ja laittaa pitkät vasta näiden päälle. Jos tämäkään ei auta, voi lopuksi laittaa vinssillä vedon aivan takaa, jolloin perä nousee vähän. Vaijerin voi kiertää puiden ympäri, mutta monesti pienessä kuormassa riittää, että vedon laittaa vain yhteen isoon runkoon. Näillä virityksillä olen ajanut pisimmillään paksuja kuusimetrisiä tyvitukkeja. Ajettavuus on suoraan sanottua kauhea, mutta onnistuu, jos ei tee liian isoa kuormaa. Jarrut loppuu herkästi ylisuurella kuormalla, tämä pitää huomioida ajaessa. Ja kärryn renkaisiin riittävästi ilmaa. Jos ei ole tukijalkoja, kärry kippaa helposti sivulle. Vaiva vähenee sitä mukaa, kun kuorman koko kasvaa. Itse vinssaan lähes poikkeuksetta suoraan takaa, silloin ei ole pelkoa kaatumisesta, eikä tarvitse pelata sivujalkojen kanssa.

Vinssi vaatii virtaa ja mönkijän omassa akussa loppuu herkästi puhti. Kärryyn kannattaa siksi laittaa vinssille oma isompi akku. Itse laitoin lisäakun vielä mönkijän takaboksiin ja tästä saa tarvittaessa lisävirtaa kärryyn pikaliittimellisillä kaapeleilla. Puhti riittää helposti päivän ja lataus yön yli ylläpitolaturilla. Kun kaikki akun on yhdistetty latauksen ajaksi, kaikki akut saa ladattua samalla kertaa. Lisäakut kannattaa laittaa erillisen pääkytkimen taakse ja ottaa käyttöön vasta tarvittaessa, säästää akun elinikää. Sitten vielä muistutus, että liian matalalla jännitteellä vinssaaminen voi käräyttää vinssin. Tämän väitteen todenperäisyyttä en ole itse selvitellyt sen enempää, mutta minulla ei sitä pelkoa olekaan tällä kapasiteetilla.

Itsellä tämänvuotinen projekti on jo takana. Valtaosa puista tuli helposta maastosta ilman isompia ongelmia. Loppuosa tuli vaikeasta maastosta yllättävänkin helposti. Pari kertaa jäi kiinni kunnolla, kun routaa ei ollut ja upposi kuorma päällä mahaa myöten. Irrotus onnistui vinssillä ja vedättämällä samaan aikaan. Neliveto ja lukko auttaa kummasti etenemistä. Teho ei olekaan monesti se rajoittava asia, vaan pito. Tätä auttaa renkaan karkeampi kuviointi tai ketjut. Parhaat on salmiakkikuvioiset ja tietty kaikkiin pyöriin. Lisäpaino mönkijään auttaa myös, erityisesti jos mönkijä on sieltä kevyemmästä päästä. Jumin kohdatessa mukana on hyvä olla riittävän pitkiä liinoja ja voimakertojia. Tehon lisäys on huomattava.

Tähän saakka kaikki puut on saatu kyytiin ilman, että olisi tarvinnut ankkuroida mönkijää mihinkään kiinni. Pelkkä seisontajarru on riittänyt. Jos homman hoitaa jäällä, tilanne saattaa olla hankalampi. Kokeilemalla selviää. Avantoon ankkurointi kuulostaa järkevälle. Vaikeimmista paikoista puut kannattaa vinssata vasta kun kyydissä on jo pari runkoa. Pysyy huomattavasti paremmin paikoillaan. Tuli vielä mieleen, että voisiko vinssauksen hoitaa vesirajasta (jos siis mantereessa ei voi ajaa)? Silloin pitoakin on heti enempi, eikä yhdistelmä lähde niin herkästi liukumaan. Kannattaa kokeilla, on nimittäin niin, että kaikki ylimääräinen turaaminen vie aikaa ja alkaa tuntua ennen pitkää työläältä. Ensin kannattaa kokeilla vetokykyä pienemmällä kuormalla ja sitten sitä voi lisätä, jos homma toimii. Kuorman keventäminen kesken kaiken on aina turhaa työtä ja sylettää varmasti.

Luultavasti 8mm vaijeri riittää traktorivinsseihin ja se on paljon kevyempi ja nopeampi käyttää kuin liuan paksut ja jäykät vaijerit. Kyllä 300kg tukki liikkuu 4000kg vetoa kestävällä vaijerilla.

Mutta mikä on se syy, miksi sinne ei voi tehdä normaalia traktoritietä tai ajouraa ja ajaa puita traktorilla. Nopein, helpoin, vaivattomin ja halvin keino. Miksi niitä pitää vinssailla?