Vähän tuntuu olevan palstalla porukkaa joka oikeasti ymmärtää mistä tässä on kyse. Mönkijä ei ole urakkaväline, mutta on kohteita joissa toinen vaihtoehto on jättää tekemättä, koska järeämpää kalustoa ei kannata / ole mahdollista käyttää tehtävän suorittamiseen.

Kolmen pisteen ”ongenkoukku” puun kiinnitykseen ja on ihan sama vinssaako tyvi vai latva edellä. Mönkijän vinsseillä homma on hidasta, mutta voima ei tonnin tukeillakaan lopu. Jos on aikaa kyllä sata mottia tulee vastarannalle kohtuullisen helposti.

Mitä sitten tulee esim. polttoaineen kulutukseen jeese tuolla jo totesi ettei vitosen kannulla pitkään homma etene (Tolopainen ei ole tehnyt hommia…) – siinä mielessä dieselillä harrastus olisi vähän edullisempaa….

Kalastajilla on traktoreissaan, joilla he ajelevat jäillä – ponttoonit, joiden varaan traktori jää kellumaan jään pettäessä. Ne kulkevat traktorin sivuilla ja alla n. kymmenen sentin korkeudella maasta / jäästä. Jos on alle kahden tonnin painoinen kone, pysyy se pinnalla aika pienilläkin kellukkeilla. Ja kuitenkin se jaksaa kelata vinssillä tonnien vetovoimalla. Toki saaren rannassa voi kellukkeet poistaakin ja vedellä lovipankolla tai millä tahansa rungot jäälle ja siinä kellukkeet paikoilleen ja rungot lovipankkoon ja menoksi.  Toki traktorissa pitää olla kunnolliset nastaketjut vetävissä pyörissään.

Harrastaminen on laatuaikaa. Jos teet metsätöitä arjet läpensä, et välttämättä kaipaa vinssaus savottaa talvilomaksi, mutta jos tuo tarjoaakin niitä hetkiä mistä voisi vaikka vähän maksaa. Alle sata mottia vinssailee ulkoilun riemusta. Tästä tuleekin mieleen että teräshangella kevättalvella luonnonvoimat tukisi vinssaamista kaikin puolin ja tyvien päällä voisi vaikka istua kun puu huilaa rinnettä alas.

Toissa päivänä kerättiin ajokoneella tuulenkaadot ja ajettiin osa harvennuspuista, sahasin muutaman rungon, yhdistelin muutaman kasan ja kävin kävelemässä ajokoneen edessä hangessa nuo urat läpi jotta saatiin kaikki myrskyn kaatamatkin vähillä ajoilla talteen, lunta paikoin polveen asti. Askelia tuli 18529 ja suuren osan ajasta oli moottorisaha kainalossa ja välillä metsäreppu selässä. Eikä tuo rankka päivä ollut, kevyttä puuhastelua, istuin välillä tulilla ja vaatteet pysyi kuivana. Paljon rankempaa on sahata 6 tankillista enskaa niin että puita saa vähän väliä repiä alas ja lunta tulee kokoajan niskaan ja tätähän moni kuitenkin harrastaa. Vinssaaminen on kuitenkin vähän kuin tahkon kiertoa, vailla fyysisiä ääriponnisteluja, jos lumessa kahlaamista ei sellaisena pidä. Ja onhan tuo kauko-ohjaus, että vaaratilanteita ei tarvitse kerryttää ja nopeuttaakin se huomattavasti jos yksin touhuaa. Ihminen on luotu liikkumaan, toisille itsestään selvää ja kaikille se olisi hyväksi.

En halua maalata piruja seinälle, mutta kookkaiden tukkien tai kokorunkojen liikkeelle saaminen vinssin kanssa ei ole aina helppoa. Vetopiste pitäisi saada mahdollisimman ylös, ja aina ei auta sekään. Lumella on ikävä taipumus lukita puu paikoilleen. Esikasausajoista on meikäläisellä jo yli 40 vuotta, mutta se jäi mieleen, että lumettomaan aikaan puut lähtivät ainakin helpommin liikkeelle. Traktorivinssin kytkimestä nousi savu ja 12 mm vaijereita katkesi silloin tällöin. Taisi kerran pamahtaa nivelakselikin hajalle.