Kyllä, sama täällä. Maksu tuli toteutusilmoituksen mukaisesti. Metsitystuessa on vain kolme maksatuspäivää vuodessa. Itsekin tein toteutusilmoituksen jo kesäkuussa heti istutusten jälkeen. Minullakin ala pieneni hakemuksen käsittelyvaiheessa luontaisen taimettumisen ja edellisten omistajien EU-tukien takia. Metsitystukea tuli kuitenkin kaksinumeroiselle hehtaarimäärälle. Metsitystuki oli hyvä porkkana saattaa metsää alkuun ja luontaisesti taimettuneet ovat myös jo hyvässä kasvussa. Metsälehden verkkolehdessä oli juttua, että suuri määrä hakemuksista on hylätty.

Istutin omalla kustannuksella kuuset , kun alue ei kelvannut metsitystukialueeksi, jonkin nippeliasian takia. Ei tarvinnut raivata yhtään etukäteen.

Erään kuvion aion täydennysistuttaa vakuutusyhtiön laskuun. Vakuutus kun kattaa epäonnistuneen istutusalan uusimisen.

Itse olen metsittänyt muutamia entisiä peltoja. Osalla kasvoi hyvinkin vahvasti leppärankaa. Resepti on aina ollut sama:

1. vuosi – vesakon raivaus loppukesällä

2. vuosi heinäkuun alku – nousseen vesakon ja heinän yms. ruiskutus glyfosaatilla 4-6litraa/ha + bortrac 15litraa/ha + 200litraa vettä . Syksyllä mätästys, mieluiten naveromätästys

3. vuosi toukokuu/kesäkuu – 2 vuotiaiden kuusten istutus

4.-10. vuosi – ei mitään toimenpiteitä, yksittäisiä leppiä ja pajuja raivannut kulkiessa. Ei heinäystä, ei varhaisperkausta. Kuuset nousevat hienosti vahvankin heinän/horsman/mesiangervon keskeltä

11.-15.  vuosi – taimikonharvennus, pajujen ja leppien sahaus, usein koivusekoitusta voi jättää

95% kokonaismetsitysalastani (vajaa 10ha, 5 eri kohdetta) on nyt erittäin kovakasvuista kuusikkoa. Minkäänlaista heinäystä en ole tehnyt. Aivan olennaista on glyfosaattiruiskutuksen ajoitus, se pitää tehdä edellisenä kesänä kaadetusta puustosta nousseeseen vesakkoon (ja tietysti kasvillisuus) ja nimenomaan heinäkuun alussa. Näin saa hyvän tehon. Ruskutusajankohtaa on tutkittukin ja glyfosaatilla paras aika on heinäkuun alku. Mikäli ruiskutusta ei saa ajoitettua heikuun alkuun (ja uudelleen nouseeseen vesakkoon), niin kannattaa suosiolla siirtää koko projektia vuodella. Tai sitten hyväksyä se, että heinäämistä joutuu toistamaan useita kertoja.

Ihan oikeasti kannattaa tähän ruiskutukseen panostaa. Usein se onnistuu maataloustraktorilla kunhan vesakko on vain niitetty niin että puomit pystyy levittämään. Jos kohteella on epätasaisuutta ja ojien ylitys (tietysti) vain rumpujen kohdalta, niin suunnittelua ja ennakointia tarvitaan. Jos kasvusto on erityisen korkeaa ja tiheää niin pohjan muotoa on vaikea traktorinkopista hahmottaa. Mikäli ajonopeus hidastuu suunnitellusta niin vettä ja glyfosaattia täytyy olla varattuna riittävästi ettei lopu kesken.

Sumuruiskulla on jonkun pienen kuvion ruiskuttanut. Onnistuu sekin, mutta jos pinta-alaa on useampi hehtaari, niin alkaa olla tekemätön paikka.

Aika lailla tuskaista on, mutta kyllä siellä jotain kasvaa (eri alueille laitettu siis lehtikuusta, mäntyä, rauduskoivua ja kuusta, osaan tukea ja osaan ei). Rauduskoivut näyttävät voivan parhaiten eli nousevat voimakkaimmin röhnästä yli. Laajamittainen myrkytys näyttää olevan hyvin tarpeellista näissä; ehkä heinän kanssa puuntaimet vielä jotenkuten voivat pärjätä, mutta yhdistelmä koiranputki-horsma-mesiangervo on jo aika hurja.

Jälkikäteen tehtyjen myrkytysten ajankohdasta Pete voisi lausua asiantuntijana jotain, myös lehtipuiden osalta. Havupuut kai kestävät glyfosaattia paremmin.

Metsämaaksi eivät ole toistaiseksi muuttuneet, pitäisi varmaan tehdä niihin metsänkäyttöilmoitus 😀

Maatalousmaiden metsitys tarjosi aikoinaan yllätyksiä. Silloin 1980-90 lukujen vaihteessa oli vielä tarjolla myös maavaikutteisia myrkkyjä. Niitä kun ruiskutti traktorilla entiseen heinäpeltoon, niin parin viikon päästä maanpinta oli kuin Marsissa, eli ei yhtään vihreää kortta missään! Yllätys odottikin sitten seuraavana kesänä, kun istutusalueen valtasikin aivan eksoottisen näköiset  kasvit! Maaperän siemenpankissa oli sellaisia lajikkeita, jotka saivat elintilaa, kun kilpailevia lajikkeita ei ollut.