AJ, monenlaista on tullut kokeiltua.

Valtaosa on ollut istutettua mäntyä ilman muokkausta. Paikoitellen toiminut ihan hyvin ja taimet lähteneet kasvuun. Haasteita on tullut paikottaisesta märkyydestä. Sarka on n. 20 metriä leveä ja osa siitä voi olla märkä, vaikka ojat toimivat todella hyvin. Johtuneen pohjamaasta taikka vaikka kallion läheisyydestä jonka päällä turpeen koostumus on erilainen. Tällaiseen kohtaa levitetty tuhkakin häviää kuin kankkulan kaivoon ja olen toistanyt lannoituksen. Taimien kasvu on aluksi heikkoa ja rouste nostaa taimia herkästi. Ajan kanssa pinta sulkeutuu ja taimien kasvu paranee.

Männyn siemenien osalta on myös suuria eroja. Paikoitellen itävät hyvin ja kasvu jatkuu seuraavina vuosina. Paikoitellen ei meinaa itää niin millään. Muokkauksena olen käyttänyt mönkijässä olevaa  6-lautasen muokkaria. Sillä saa kapean muokatun käytävän johon siemen on kylvetty, muuta osaa sarasta ei muokata. Samoin tuhkan voi aluksi valuttaa vain tälle muokatulle osalle ja sitten myöhemmin koko alalle. Kylvö on siis lopulta vain täydentämässä istutettujen taimien tiheyttä. Männyn sirkkataimi voi itää hyvin, mutta palaa kesän kuumuudessa ja kuivuu. Kun pintakasvillisuutta alkaa nousemaan, sirkka voi selviyä paremmin, jos ei sitten jää pimentoon.

Sitten on on kokeilua kuusella. Tällaisia paikkoja on monesti sarkojen reunasat, jossa ojan penkalla ja pakalla kasvaa reilusti suurempaa koivua ja mäntyö ja jokunen kuusikin. Varjoisammassa osassa ne on lähteneet paikoitellen hyvin asvuun ja paikoitellen ei ollenkaan. Lannokkeena tuhka jossa boori mukana.

Kokeiluja myös lehtikuusella. Näitä istutettu paikoittellen jotta maisemaan tulisi monimuotoisuutta sitten aikanaan. Kasvu heikompaa kuin kivennäismaalla, mutta kasvua kuitenkin. Lannokkeena samat kuin muuallakin.

Luontainen hies- ja rauduskoivu täydentää sarkoja mikäli siihen tarvetta. Paikoitellen kuusia istutettu koivin sekaan jolloin koivu toimii verhopuustona kuusen suojana hallaa vastaan.

Metsitystuetulle alueelle valitsin männyn istutuksen. Se on varmin, kun se pääpuulajin taimikko tulee sinne saada aikaiseksi. Tämän vuoden taimet olivat isoja ja kasvoivat kesällä reilusti.

Turpeen ominaisuudet on mielenkiintoinen aihe. Pari reunasarkaa on metsittynyt luontaisesti ja on nyt n. 5 metristä, varhaisperattu vuosia sitten.

Reunassa on reilunkokoinen eristysoja jonka penkasta näkee kuinka pohjamaa tulee aikoitellen lähemmäksi nykyistä maanpintaa. Vaikka pohjamaa olisi metrin syvyydessä, erottuu kasvavassa puustossa selvästi ravinteikkaampi kasvupaikka. Olen tätä miettinyt siten, että aikanaan kun turve on kehittynyt, pohjamaan kivennäisaineita on noussut (kasvien nostamana?) myös ylempiin kerroksiin. Tämä käsitys poikkeaa näkemyksestä, jossa pohjamaa pidetään omana kerroksena ja turve omanaan. Oletan siis, jotta  siinä välissä olevassa turvekerroksessa on myös kivennäisiä mukana – vähentyen toki mitä kauemmaksi kivennäismaasta mennään.

Ympäröivä metsä kertoo myös omaa tarinaansa. Samoin vanhemmat ilmakuvat alueelta, niitähän on paikkatietoikkunassa katsottavissa.

Turvetuotantoalue metsitysmielessä on tosiaankin monimuotoinen. Ojan penkan näkymä erilaisine muinaisine kasvikerroksineen avaa näkymää menneistä ajoista. Sieltä erottuvan muinasten koivujen tuohet valkoisena, kuusien kävyt, liekopuut ja puiden juuristot omina kerroksinaan. Ja tosiaan suokasvillisuuden kerrokset eriasteisina maatumina.

Ojanpenkoilla kasvaa myös kasveja, jotka ovat voineet saada alkunsa siemenpankeista. Esim. jokin takiaianen, jollaiseen en ole muualla törmännyt. Ameriikanhorsma on myös yksi kasvi, jota ojanpenkalla voi paikottelen tavata. Se olenee 1900-luvun alkupuolen tulokaskasvi. Suokukka ja sen kukinta keväällä on todella kaunis kuten myös kihokki, joka kertoo niukasta typestä.

Turvepinnan kasvuolosuhteet olenevat samansuuntaisia kuten luonnontilaisenkin suon. Ylhäältä katsoen suon kasvillisuus on laikuttaista, pieniä  ja suurempia laikkuja sekä niiden välisiä pintoja. Tämä huomioiden puunkasvatuksen varmistamiseksi puuntuhkalla lannoittaminen varmistaa ravinteiden saanin koko pinnalla.

On siinä pahasti arvot sekasin, kun arvokkaan kaivoksen tuloa yritetään estää puhumalla pehmoisia jänkhän pintakasvillisuudesta. Se ei elätä ketään. Ei edes Asalakan poroja, jotka ovat pahimpia tuholaisia luonnolle.

Itse ELYn lausumaa ei näy, ellei se sitten lyhykäisyydessä ole ”ELYllä ei ole huomautettavaa” kommentti.

Omin silmin katsottuna kohde oli selkeä ja ojitukselle ei ollut tarv tehdä mitään. Ojitukset oli jo aikanaan tehty toimiviksi, kun VAPO poistui alueelta. Alue oli heillä 35 vuotta vuokralla ja lopuksi se palautui metsitykseen kelpaavana. KAivatin silloin vetoojat kuntoon ja niiden varsille penkkatiet. Alueen läpi kun virtaa metsäpuolen vedet, niin näin sain varmistettua veden poistumisen sekä metsäojituksilta että myös turvesuolta.  Turpeen nosto jäi alueella hiukan kesken, kun Vapo päätti lopettaa kaikki tuotantoalueet jonne olisi pitänyt uusia vedenpuhdistusjärjestelyt.

Jos parannusksia tähän metsitystuki-toteutukseen hakee ilmastotalkoiden näkökulmasta niin olisi ollut paikallaan ottaa nämä turvetuotantoalueet erilleen muista metsityskohteista.  Ne kun olisi ensin katsottu läpi ja tehty nopeita päätöksiä niin toteutuksia olisi saatu alulle ihan eri malliin ja olisimme jo pidemmällä kohti sitä lopullista tavoitetta eli hiilen sitomista.