Joitakin kylvömänniköitä ja koivikoita on käsitelty tuollaisella koneella.
Työnjälki on ollut ihan hyvää, sillä alueet ovat ollet ”selkeitä” eli raivaukset on tehty ajallaan.

Kannustan Timppaa tutustumaan menetelmään useallakin kohteella.
Omakohtaiset kokemukseni eivät ole imartelevia . Puustovaurioiden riski on iso ja osa valmistetusta puutavarasta silpoutuu runkojen syöttövaiheen aikana . Siis kaikkea tehtyä puuainesta ei saada talteen.

On myös kohteita , joilla on huomattavat tuulituhot parin korjuuta seuraavan vuoden aikana . Nämä johtuvat pääosin siitä , että tiheässä kasvaneiden puiden juuriston kehittyminen ei ole ollut oikeassa suhteessa pituuskasvuun .Tämä ongelma johtuu kuitenkin kasvatustavasta , ei korjuusta , kuten monesti kuulee väitettävän.
Ei siis kannata kasvattaa puuta niin tiheässä , että harvennus aiheuttaa tuhoriskin . Puut karsiutuvat kyllä ihan normaalitiheydessäkin , edellyttäen , että puut sijaitsevat tasaisesti toisiinsa nähden .

Joukkokäsittelylaitteisto on valitettavan monen kohdalla osoittautunut virheinvestoinniksi . Sopivia työkohteita on vähän ja laitteen käyttöalue on aivan liian suppea investoinnin suuruuteen nähden . Nurinkurista on sekin , että työn hinta on poljettu joukkokäsittelyssä normaali hakkuuta alemmaksi , vaikka ajan menekki pienten puiden parissa tuherrellessa kasvaa valmistettua kuutiota kohden . Lisäksi puustovaurioita syntyy sitä enemmän , mitä enemmän ja pienempää puuta kohteelta korjataan.
Jo parikymmentä vuotta joukkokäsittelymenetelmää on kehitetty , mutta ei tunnu tulevan ”lasta eikä paskoo” 🙂

Meillä ihan päinvastaiset kokemukset kuin suorittavalla. Joukkokäsittelemme kaikki e-puu leimikot ja väitän että korjuuvauriot ovat vähentyneet. Samoin koneen tuottavuus on kasvanut kun tarpeeton puomistonliikuttelu on vähentynyt. Nythän joukkokäsittelyllä voi kerätä kouran täyteen sillä aluella otettavista puista. Koura täyteen ja karsinta sitten kerralla sopivaan kohtaan.

Alkuun noissa joukkokästtelyissä oli se ongelma että ne olivat liian heppoisia ja eivät toimineet suunnitellussa työssä. Sen vuoksi varmaan monikin niistä luopui. Nykyään tuokin on kehittynyt ja voin todeta että hyvin toimivat.

Tuohon taksaan sen verran että meillä se on sama taksa puidaanko me joukkokäsittelyllä tai ilman. Nykyään joukkokäsitellylle puulle on myös hyväksyttyjä mittaustapoja muitakin kuin puntari. Taitaa olla niin että valtamerkkien mittauslaitteet ovat hyväksytty myös joukkokäsittelylle. Niissähän mittaustapa menee niin että ensimmäinen otettava puu antaa litrakoon ja toiset sitten kertovat tuon luvn otetuilla puilla. Otse olen huomannut että yllättävän tarkka mittausmenetelmä tuo kun samalla ollaan punnnittu hakattuja puita.

Itse toivoisin että tuo joukkokäsittely yleistyisi myös kuitupuun hakkuun kuten Ruotsissa on menty.

Ei nyt tuomita sitä joukkokäsittelyä. Esim nykyinen leimikko 1800 yksipuitua runkoa ja 6300 joukkokäsiteltyä runkoa. Keskikoko noin 50 litraa. Meillä tuo joukkokäsittey toimii ihan kunnolla e-puun teossa ja kun sitä oppii käsittelemään niin heti sen kytkee päälle kun vain voi.

Taksa tuosta leimikosta tulee puntarin mukaan. Minusta oikeastaan ainoa järkevä tekotapa pienläpimittaisen puun käsittelyyn. Eihän kenenkään hermo kestä yksinpuintina jotain 40 – 50 litran leimikkoo.

Taitaa ola katoavaa kansanperinnettä koko joukkokäsittely . Omalla kohdalla hakkuuohjeet eivät ole sisältäneet vuoteen joukkokäsittelyä .
Kuluneen kesän ja tulevan syksyn aikana joukkokäsittelyä ei tehdä lainkaan kohteilla , jotka ”yksi kolmesta suuresta ” tarjoaa tahtäväksi koko yritykselle . Varastot ovat kuulemma täynnä….(kivihiiltä ? )

Harmi vain , että raivaukset on tehty joukkokäsittelyä silmälläpitäen . Pienimmät rungot ovat haittana , mutta evät sisälly läpimittansa puolesta korjattaviin puihin . Ei ole lahoavasta puuaineksesta puutetta, kun
” riukuosasto” lahmaantuu raiteisiin .