Kyllä 346 on edelleen erinomainen saha, varsinkin, jos siihen ei ole vielä vaihdettu mäntääkään. Kokemukseni perusteella voin sanoa, että Huskun ammattimallin sahat kestävät hyvin ajaa kaksi mäntää loppuun. Se on muilta osiltaan niin hyvä, että ei rapistu asiallisella käytöllä, niinkuin moni muu merkki.
Nykyään ammattimallit ovat jo jopa hyviäkin. Pitää vain tietää, minkälaisen todella haluaa. Pieni hintaerokaan ei saisi vaikuttaa.
Ja kyllä: Minulla on kaksi pikku-Tilhiä, yksi kohtalaisen tehokas Husku, ja siinä välimaastossa on Jonssi.
Lisäksi on joutilaina pari kiinalaista ( tulleet jostakin) Dolmari ja sähkösaha. Sähkösahaa lukuunottamatta nuo joutilaiset voisin lähes kenkätä halukkaalle.
242 oli huskin viimeinen varma ammattimalli. 346:ssa oli jo suunitteluvirheitä mutta hyvä sekin. Nämä uudet on ihan oma lukunsa. Tuossa jo metsämies kuvaili kaasutin ongelmaa ja se on yksi osa näiden turhanpäiten monimutkaistuvien vehkeiden ongelmakohtia.
Tavallisen sahakäyttäjän näkökulmasta ilmahuuhtelua ei olisi kannattanut keksiä ollenkaan. Vie hiukan vähemmän bensaa mutta tuo paljon lisää vikamahdollisuuksia.
Lisäksi näyttäisi että painosäästö yhdistettynä monimutkaisempaan tekniikkaan on johtanut aika heiveröisiin rakenteisiin. Joissain vehkeissä tullut vastaan aika surkean näköisiä laakereita. Ei voi ennustaa pitkää ikää.
Huskun 242 oli liian hintelä ja heikkovääntöinen saha. 346 oli tullessaan huskun tapaan lapsentaudeista kärsivä = keskonen, jok toki vuoden aikana saatiin toimivaksi sahaksi. Meillä meni yhden syksyn sahahankinnan Huskut käytännössä kaikki takuuremonttiin = Mäntä ja sylinteri uusiksi ilmavuotojen ansiosta. Leipoivat kiinni.
246 sitä vääntöä koitti vähän petrata. Yhtä varma kuin 242. Kaikkia lapsentauteja 346:sta ei korjattu koskaan. Myöhempiin tuli vielä lisää. Kaulat niissä vuosi ja siksi leipoivat. Huski teki vaan laastarin. Ois pitänyt suunitella kaula uudestaan. Loppujen lopuksi pienillä asioilla ois korjaantunut täysin.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.