Jos metsälaki hyväksytään esitetyssä muodossa, tullee vakuusongelmia myös huolella ja taidolla metsiään käyttäville. Uudistamisen läpimitta- tai ikävaatimukset muuttanevat metsien uudistamista liian hyväkasvuisille kohteille vain ehkä 10-15 prosentilla metsänomistajilta. Ajatteleehan valtaosa metsiään taloudellisesti pitkällä tähtäyksellä eli ylisukupolvisesti.

Pidän pahimpana kaikkia metsänomistajia koskevana kohtana metsälakiesityksen 6 luvun (Erinäiset säädökset) 26 §:ää, ”Kansallinen ja alueellinen metsäohjelma”, mikä entisessä metsälaissa sisältyi 4 §:ään. Nyt metsäohjelmien tueksi on MMM:n ohjaamana tehty hyvin paljon yhteistyötä metlan, PTT:n, Sitran, ELY:n YM:n ja monien muiden tahojen kanssa. On vaarassa, että metsät oikein lain vaatimuksin asetetaan hirvenmetsästyssafareja järjestävien matkailuyritysten temmellyskentiksi.

Kirjoitan joskus tämän metsälakiesityksen 26 §:n kokonaisuudessaan, koska se voi olla vaikea nyt tiedostoista löytää.

Tämä nykyinenkin metsälaki on kyllä suonut mahdollisuuksia kaikenlaisille koijareille. Olen itsekin ostanut halvalla maapohjaa joka on hakattu 8 vuotta aiemmin aukoksi eikä ole vielä edes suunniteltu mitään uudistamistoimia. Kun metsänomistaja ja MHY ovat yhteistuumin passiivisia uudistamisasiassa, ei jäljelle jää kuin Metsäkeskus, jonka toiminnasta en oikein hakemallakaan löydä mitään kehumista.

Suomi on niin vapaa maa että täällä voi tuhota omaisuuttaan melko vapaasti. Uuden metsälain myötä ehkä vieläkin vapaammin. Muutaman koijarin takia meidän vihreä kultamme ei tuhoudu lopullisesti.

Olisin itsekin paljon enemmän huolissani näistä julkisuudessakin esitetyistä kannanotoista kuten esim: ”monipuolisen luontomatkailun avulla saamme pitkällä aikavälillä korvattua kantorahatulojen menetyksiä maanomistajille”

Turkistarhaajillekin ehdoteltiin maatilamatkailua korvaavaksi elinkeinoksi. Mistäköhän ne asiakkaat ja eurot oikein tulevat tähän luontomatkailuun? Nykyisetkin konkurssin partaalla elävät kotimaan matkailuyrittäjät ovat lähes kaikki sivutoimisia ja hankkivat leipänsä sesonkien välissä jostain ihan muualta kuin elämysmatkailusta.

Metsänomistajien oman päätäntävallan lisääntymisestä uudessa metsälaissa on toitotettu lain valmistelijoiden toimesta vähän liikaakin. Selvästi 26 § halutaan pitää keskusteluissa taka-alalla tai peräti pimennossa. Jos kansanedustajille selviäisi ko. pykälän merkitys käytännössä, olisi vaarassa koko lain valmistelu uudelleen alusta alkaen. Tässä 26 § metsälakiesityksessä:

”KANSALLINEN JA ALUEELLINEN METSÄOHJELMA
Maa- ja metsätalousministeriö laatii kansallisen metsäohjelman yhteistyössä muiden ministeriöiden, metsäalaa edustavien ja muiden tarpeellisten tahojen kanssa. Ohjelman päämääränä on lisätä metsien monipuolista käyttöä ja niistä kertyvää hyvinvointia kestävän kehityksen periaatteita noudattaen. Ministeriö seuraa ohjelman toteutumista ja tarkistaa ohjelmaa tavittaessa.
Alueyksikkö laatii toiminta-alueelleen alueellisen metsäohjelman ja seuraa sen toteutumista. Ohjelmaa tarkistetaan tarpeen vaatiessa. Ohjelmaa laadittaessa alueyksikön tulee olla yhteistyössä metsäalaa edustavien ja muiden tarpeellisten tahojen kanssa. Ohjelma sisältää metsien kestävän hoidon ja käytön yleiset tavoitteet, kestävän metsätalouden rahoitusta koskevassa lainsäädännössä tarkoitetuille toimenpiteille ja niiden rahoittamiselle asetettavat tavoitteet sekä alueen metsätalouden kehittämiselle asetettavat yleiset tavoitteet. Ohjelmaan ei oteta tietoja, jotka ovat yksilöitävissä yksittäisen metsäkiinteistön osalta.
Alueellisen metsäohjelman sisällöstä, laadinnasta, määräajoista ja tarkistamisesta sekä vaikutusten arvioinnista säädetään tarvittaessa tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan tarvittaessa säätää alueellisen metsäohjelman seurannasta.”

Nyt on tarpeen tutustua kansalliseen ja alueelliseen metsäohjelmaan.
– Esimerkiksi KMO:n sivun 14 alahelman heitto:
” Metsien virkistyskäytön arvoksi on kansalaisten metsiin suuntautuvia ulkoilukäyntikertoja hinnoittelemalla laskettu noin miljardi euroa (metla 2006).”