Ei se kyttääminen motokuskin hermoja vie jos nyt kopissa ei ole istumassa ja neuvomassa. Minullakin eräällä työmaalla isäntä käveli joka päivä moton perässä aikamoisessa pakkasessa. Pimeässä tuli ja pimeässä lähti. Kysyin muutaman kerran että lämmin koppi olisi täällä mutta ei tullut. Yhtenä päivänä se käveli melkein naama kiinni syylärissä ja laitoin pakin päälle koneeseen ja isäntä törmäs koneen perään. Niin paljon se siitä oppi että käveli sen jälkeen parin kymmenen metrin päässä.
Mutta se täytyy jesselle antaa myöten että aihetta reklamaatioon varmaan oli. Ihan oikeasta asiasta puhui. Toivottavasti ei ollut viimeinen kauppa Groupille.
Reklamaatio on jeessin tapauksessa ainut tapa saada yrittäjän korjuunjälki ja toiminta työmaalla kuntoon. Vähän huolimaton yrittäjä jatkaa sitä myös seuraavissa leimikoissa, yrittäjän työntekijät omaksuu sen sopivaksi tavaksi toimia, sillä vanhalla totutulla mallilla.
Jeessin esimerkki auttaa niitä seuraavia leimikon omistajia saamaan kunnollisen korjuun jäljen, jossa ei syystä tai toisesta ole ammattitaitoista hakkuun valvontaa.
MHY:n kanssa tehty kauppa olisi tuottanut ammattitaitoisen valvojan leimikolle, koska metsänomistajan oma arvostelukyky näyttää puuttuvan kokonaan. Se siitä seuraa, kun ei ole ammattitaitoa sen vertaa, että pystyisi kyttäämään muuta kuin tyttökuskin persuksia ja tissejä.
Valvomatonta hakkuuta voi olla vain metsäomistajan palkkaamalla yrittäjällä, yhtiöt valvovat omien urakoitsijoidensa toimintaa. Sehän on aivan sama metsänmyyjälle paljonko puuta metsään jää. Niistä saa ihan saman maksun kuin tehtaalle menevistäkin.
Meilläpäin on aito kilpailu leimikoista ja metsänomistajat myös kilpailuttavat leimikkonsa. Jos joku tekisi huonoa jälkeä, se jäisi hänen viimeiseksi leimikoksi sielläpäin. Sana kulkee erittäin nopeasti. Eipä tänne olekaan seikkailijat vaivautuneet.
Kun koneet tulivat suuremmassa mitassa harvennushakkuille 90-luvun alussa, muistan kun tutun yrittäjän työmäärä oli lama-ajasta huolimatta oikein hyvä – useammassa kauppasopimuksessa oli vaatimuksena ko. yrittäjän tekemät harvennukset, muuten olisi aukot jääneet ostajalta saamatta. Nyt puun kysyntä alkaa olla sillä tasolla, että samaa kannattaa yrittää.
Peitteisen metsän hakkuu pimeässä vaatii melkolailla seikkailumieltä . Vastaa hyvinkin jatkuvan kasvatuksen hakkuuuta , jossa työn toteuttajan ja metsänomistajan odotukset eivät välttämättä kohtaa . On kyseessä mission impossible.
Suorittava tietää mistä puhuu. Saman on huomannut moni metsänomistaja, joka on hankkinut moton ja ”alkanut tehdä haluamaansa hakkuujälkeä”. Parin viikon jälkeen realismi on tullut takaisin ja hommat ovat jatkuneet osittaisena moottorisahatyönä. Tämä tulee olemaan aika monelle yllätys, että jk hakkuisiin ei löydykkään tekijöitä, tai sitten tuplahinnalla metsuri hoitaa homman.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.