Kylläpä ovatkin nuo yritykset, jotka myyvät noita tienrakentamisessakin käytettyjä eristämiseen tarkoitettuja kuitupitoisia mattoja, nimittäen niitä suodatinkankaiksi – todella jääneet kehityksestä vuosikymmenet jälkeen.
Silloin, kun minä ensimmäisen kerran levittelin suodatinkankaita Metsähallituksen teiden pohjalle, ei tuosta modernista nimestä ollut vielä kenelläkään aavistusta, eikä näytä niiden myyjilläkään olevan.
Tuota suodatinkangasta on useita eri leveyksiä, ihan alkaen puutarhakäyttöön leikatuista n. puolelen metrin levyisistä herra ties kuinka leveisiin. Enkä nyt puhu mistään hallaharsoista, jotka kenties ovat samasta materiaaleista tehty, mutta näyttää hyvin kevyeltä. Ne taitavat olla jopa kymmeniä metrejä leveitä. Omaa pihaa kun pohjustin, niin senaikaisten kuljetusmahdollisuuksien mukaan ostin pari metriä leveää suodatinkangasta. Murskekuski naureskeli sitä ja sanoi, että hän olisi tuonut kuusimetristä ja takuulla halvemmalla kuin rautakaupan tavara. No olin silloin aika uusi paikkakunnalla, enkä kaikkia käytäntöjä tuntenut. Meni murke nätisti peruuttamalla ja kippiä sopivasti nostamalla kerralla tosi hyvin kankaan päälle. Muutama kuorma laitettiin sitä, hyvin kantaa, vaikka alla on ihan ketunkuraa, eli pitäisi tähän aikaan vuodesta olla suorastaan vetelää. Siellä on kankaan alla sähkökaapelit suojaputken sisällä ja kaikki pelittää.
Jos nyt vähän olemme kateellisina Jeessiä kiusoitelleetkin, niin korjataan ihan pikkuisen: Kyllä taitava autokuski pystyy ajamaan kolmen metrin soiroa pitkin isollakin autolla, jos tie on suora. Mutta vaikka ajaisi pelkällä nupilla, niin kurveissa pitää olla levitystä. Noin kapea sepelöinti edellyttää kyllä, että sen kaistan mikään kohta ei anna periksi kuormankaan alla. Jotenkin olen vakuuttunut, että Harjavallassa on ollut hätähousut asialla, eikä koko revohka mennyt niin kuin ”se linnassa sovittiin”. Samaa mieltä on kyllä itse Jeessikin, varsinkin kun koko savotan kauheudet paljastuvat.
No niin arvon palstalaiset. Tie on maksettu eräpäivänä juuri äsken joten oma on. Olenko sitten varoissani vai veloissani jääköön pohdittavaksi mutta jos pankki on luottavainen on kait sitten sama kumpaa laatua se on. Metsästä sekin tie on kuitenkin rahoitettu ja on mukavampi tehdä se toisten kasvattamalla puustopääomalla kuin ite kasvatetulla. Nyt on hyvä omatunto käydä ja käyttää puustoa kun on myös satsannut palstaan aika tärkeän tien. Olisi sitä tietysti voinut toivoa jo edellisiltä omistajilta varsinkin kun on kuullut millaista tahimista siellä on harrastettu edellisillä hakkuilla. Nyt ei tartte! Ja ne jätkän ”hätähousut” ovat kyllä siellä työstäneet aika moninaisia tunteja ja mallikkaasti. Joskus olosuhteet kampeaa ja sitäkin pitää ymmärtää. Se savotta on tutkittu ja tarkastettu ja mitään ei enää ole yllätyksinä luvassa. noin puolitoistatuhatta mottia puuta ja kilometri tietä, tehkää samoin ja hyvin! Koirakorventien varren kaunein metsäpalsta muuten edelleen, hakkuun jälkeenkin!
Olen metsäautoteitä katsellut ja puolessa hoito ja lanaukset laiminlyöty.Ei seurakunnan taikka metsäfirmankaan tie kyllä usein yllä Jessen tientasolle.Kovin laadukasta ja leveätä paanaa harvemmin näkee yksityismetsissäkään.Usein samanlaista kuin Jessen maan aikaisemman omistajan tiejärjestelyt.Kyllä uskoakseni puutteistaan huolimatta Koirakorventie ylittää olemassa olevien metsäteiden keskiarvon kirkkaasti,vaikka palstalaiset tapansa mukaa kritiikkiä esittivät.
Visakallolle ensin että ei. Sitä paitsi samalla palstalla hakataan taas ensi talvena. Metsäkupsa oikeassa, on todella harmi ettei teitä juurikaan hoideta vaan jätetään oman onnensa nojaan. Kupsa varmaan hiukan hämääntyi tuosta minun tienimestä. Se nimittäin on se ohi palstani menevä yleinen tie joka kuntoisuudeltaan ei ole häävi. Mutta siitä näkee koko minun palstan nimettömän tien pitkän suoran alentuneen puuston lomasta. Pitää kattoa ny pistetäänkö jotain nimikylttiä tielle. Jotain Huilun-tai Huilujen tietä voisi harkita. Sen päässä nimittäin on Pikku-Huilu ja Huilujärvi. Tie menee niiden väliin. tai palstan nimen mukaan Huilunrannantie. Sanokaa työ!
Paikka löytyy nyt helposti ilmakuvista, kysymys on kahdesta aikoinaan kuivatusta järvestä. Pitääpä pistäytyä vilkaisemassa Jessen tie, kun seuraavan kerran tulee sinnepäin asiaa. Lenkkarit mukaan, jos tiellä on ajorajoitteita. Paljonko tuli metrihinnaksi?
Jessen omat nimiehdotukset olivat kyllä ihan hyviä. Niissä pitää vain varoa kirjoitusvirheitä, ettei tule tuplakirjainta, eikä jää mitään kirjainta pois…
Tiellä ei toistaiseksi ole ajorajoitteita ja seuraan tilannetta tarviiko edes. Värkit on siihenkin valmiina. Nyt on vain kevyt muovinauha yli tien että tajutaan ettei ole juuri nyt suotavaa ajella. Metrihinta on yli kaksikymppiä. Jos se teettää konkurssin nii pienestä se sitten nyt on kiinni. On niitä teitä ennenkin tullut tehtyä eikä paljon vähemmällä matkallakaan. Jos metsästä on helpompi ansaita tuloja tien teolla olisi Tolopankin ehkä kannattanut ottaa jo aikaa ohjelmaan. Tuo tie maksoi jo tuhansia takaisin sillä että harvennukselta perällä saatiin aikaan kunnon hinta kun vaihtoehtona oli harvennus lähes ilman kantorahatuloa. Tuhansista oli tosiaan kyse.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.