Kävi veikeän perinteinen tilakauppa kaksi vuotta sitten, kun Serkkuni osti kesämökkinsä lähinaapuritilan kuolinpesältä. Ihmettelen, ettei Kp:n osakas-tytär ottanut tilaa, kun on rajanaapuri.
Serkkuni kuitenkin sairastui juuri silloin vakavasti ja hän pisti tilan myyntiin heti. Ostaja löytyi ja hinta nousi kaksinkertaiseksi. Serkkuni tosin kuoli muutama viikko sitten, joten jälkikasvun on helppo jakaa parintö.
Itse olisin ”teurastanut” tilan, koska sen mäntytukkimetsä oli kokolailla komeaa ja sitä oli rutkasti. Puuston arvo oli moninkertainen kauppahintaan nähden.
Tuossahan etusivullakin on juttu jossa mökinostajat tulivat ”vahingossa” kahdeksan ha:n metsätilan omistajaksi samalla kun mökin ostivat. Uskon että kuvasta päätellen mökin myyjä on myös myynyt todella roimasti alihintaan jos ei ole metsää osannut arvottaa muulta kuin poltinpuiden kantilta.
Metsäkoijareita piisaa….Muistan yhdenkin veijarin joka teki tila -alue metsäsuunnitelmia. Sattui sopiva kuolinpesä tai omistaja jotka asuivat muualla kaukana metsätilastaan. Puustomääriä pystyy arviomaan kuidun ja tukin määriä vähän muuttelemaan samoin käytettäviä tukin ja kuidun hintoja. Ei synny kilpailutilannetta kun saa arvionsa valmiiksi soittaa metsänomistajalle ja tarjoutuu ostamaan tilan!!
Kiinteistökaupoissa tapahtuu jatkuvasti epäselvyyksiä, vaikka on tarkoitus myydä pellot saattaa mennä metsätkin, kun ne ovat samalla rekisterinumerolla. Myöskään perikunnat eivät edes tiedä kaikkia vanhoja alueita mitä tiloihin kuuluu.
Tässä alkaa tuntua että minusta ollaan tekemässä jotain koijaria joka on kyseenalaisin tempuin saanut metsiä puoli-ilmaiseksi. Kaikki ovat kyllä täysivaltaisten ja järjissään olleiden metsänomistamien myymiä. Aika vain oli silloin ihmeen metsävastainen ja arvotus niihin aivan mitä sattui. Kyllähän nyt viimeiset pari kauppaa ovat aika lähellä realihintoja olleet mutta silti puustoonsa nähden edullisia. Marginaalihyöty on pienentynyt kyllä viim vuosina. Tarkkana saa olla ettei maksa liikaa. Niitä tarinoitakin alkaa olla varsinkin Harjavalta väärällään. Täällä nykyään metsänhinku on kovaa laatua. Pitää seuraavaksi yrittää tasoitella ha-määrää Pohjois-Satakunnan suunnalta. Siellä ainakin saa rahalle hyvää vastinetta.
Vasta kerroit, että alkuperäinen omistaja ei olisi myynyt jos olisi ostajan tiennyt. Käytit siis ilmeisesti bulvaania ostajana ennen lopullista kaupan tekoa.
Mutta suurimmat koijarit on aikoinaan olleet yhtiön miehet, jotka osti puoli-ilmaiseksi metsiä juuri ennen kuitupuun käytön alkamista. ”Sisäpiirin tietoa” on käytetty jo silloin hyväksi.
Huonosti on tosiaan monet suomalaiset omaisuudestaan tietoisia. Mökkien isoilla tonteilla saattaa olla pienen auton hinta ja monen puuhapalsta on jo aikaa kasvanut suureksi ja tuottavaksi metsälöksi jonka arvoa ei vain tiedetä. Kun ei seurata muuta kuin turhaa paskan jauhantaa tiedonvälityksestäkään. Lehtiäkin tulee enää harvakseen huusholleihin. Meidänkin rivissä kahden laatikon kannet aukeaa aamupostin jaossa. Kun ei joku kiinnosta niin ei vaivauduta menemään epämukavuusalueelle vaikka se tietäisi mukavasti kahisevaa lompakon seuduille. Jos sitten jotain jonkun yllytyksestä tehtäisiinkin sen sotkee yleensä piiperrys että eihän sitä nyt hakata voi kun tulisi aukkoa joka on ruma. Tiedän eräänkin joka on perintömökillään ja sen ohessa olevalla metsäpalstallaan käynyt kaksi kertaa koko useiden kymmenien vuosien omistusaikanaan. Varmasti olisi mökissä laittamista ja metsässä hakattavaa mutta silti hän pöhköilee Kiky-töissä työttömyyskorvauksella. Tästähän tämä minullekkin jutellessa selvisi. Matkaa sinne kuitenkin alle sata kilometriä ja autoilija kuitenkin. Näitä unohtuneita kuitenkin on huomattavan paljon ja kartoitus kannattaisikin aloittaa niistä ja koheltaa suojeluvimmaisena vähemmän. Nämähän saavat olla juuri siinä tilassa kuin ovat että pitäisi olla ihannemetsää piiperoille.
Niin kauvan kuin minä muistan, on varsinkin kuolinpesät ja perikunnat, joissa perillisillä on oma elämä jossain uudessa paikassa, heidän kiinnostuksensa on varsin usein luokkaa nolla koskien metsien hoitoa ja kasvatushakkuita.
Jopa avohakkuutkin ovat unohtuneet, taikka useamman omistajan ryhmäsä on hanttiin panijoita niin, että kiinnostus metsiin raukeaa.
Muutaman kymmenen vuoden hakkaamattomuuden aikana voi hyvinkin olla tapahtunut, että hyväkuntoinen metsä on elävänä pysyessään kasvanut 300 – jopa tuplaten sen – kuutiomääriin ja jos keskiarvoksi kuutiolle lasketaan 50 €, niin jopa 30 hehtaarin metsäpinta-ala on paisunut aika arvokkaaksi.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.