A.Jalkanen oikeassa, turvemaan tuhkaus kannattaa kyllä. Siitä oli juuri viime metsäkierroksella oston kaas puhetta. Annoin myötäistä asian suhteen että jos vain aikaansaa minunkin palstoille. Hintakaan ei aivan huimalta kuullostanut. Siikaisten palsta on vanhaa paloaluetta joka on ollut silloin hallitsematon iso palo ja varmasti on senjäkeisen puusukupolven kasvuun myönteisesti vaikuttanut. Vieläkin muokkauksilla nousee hiiltä usein kohdin pintaan. Kyllä, olen ollut tyytyväinen senkin palstan tuottoon. Siinä kisassa pääsin hiukan ehkä omalla itselläni vaikuttamaan myyjän mielipiteeseen. Hän kallistui minun suuntaani vaikka kisassa oli jopa Satakunnan Metsätalousinsinöörit. Heidän mökkinsä tontti nimittäin rajoittuu tähän kyseiseen metsäpalstaan. Siinä mentiin loppupeleissä aika tiukalla tinkilläkin ja hiukan tosiaan naamakkain jutustelua. Olen aina pärjännyt ikääntyvien herrojen kaas supliikissa, ehkä ammattitautia. Kun mentiin kuitenkin isoihin summiin vaati hiukan omaakin rohkeutta ottaa homma rohkeasti hanskaan. Pankki ei edes nikotellut vaan hoiti vakuudet ja lainan kuntoon. Silloin löytyi metsämaailmaa ymmärtävä naisluottoneuvottelija. Itsekkin metsänomistaja. Silloin tosin en sitä tiennyt. Mutta näki heti otteista että asia käsitettiin ja heti ekalla käynnillä lupasi että asia hoituu.
Juuri tänään katselin männikköä, joka oli jätetty ”Herran haltuun” siinä vaiheessa, kun siihen tutustuin. Hyvin tiheä luontaisesti syntynyt mäntymetsä, jolle ei ollut koskaan tehty mitään, vaikka parsuturpeinen avosuo oli aikaisemmin ojitettu himan kevyenlaisesti.
Saimme sen harjoituskohteeksi MTI- kurssille. Alueelta hakattiin hieman mäntykuitua ja vähän enemmän energiapuuta – karvarankana ja mäntyä.
Jäljelle jäi ehdottoman suoria, kauniita mäntyrunkoja. Rungot vahvistuivat ja vesitalous parani, kun uläreinaan kaivettiin melko iso oja.
N. 15 vuoden kuluttua aluetta harvennettiin ja siinä oli huomattavan paljon tyvimutkaisia mäntyjä – kuitupuuta. Jäljelle jääneet olivat kaikki suoria.
Nyt alue pitäisi harventaa uudestaan, koska ppa on aika korkea. luultavasti tyvimutkaiset puut on varaa ottaa taas pois, mutta veikkaan, että päätehakkuussa parinkymmenen vuoden jälkeen on huomattavasti tyvimutkaisia mäntyjä.
Paksuturpeisessa paikassa ei ole oikein toivoa ainakaan laatupuusta, vaikka puulaji olisikin maaperälle sopiva.
Noinhan se on kun jätkä yllä meinaa. Kyllä noissakin mutkaisia mäntyjä oli riittämiin mutta lyhyet tyvipöllit menivät ilmeisesti sorviksi ja tukkien kirjo mitoissa oli kyllä tosi monipuolinen. Heikoin alue tuossa on metsävaratiedon mukaan päätehakattavassa kunnossa vasta -36. Tuhkaus kyllä nopeuttaisi. Ojat kyllä kunnossa vaikka korkeusero laskujärveen onkin pieni. Toki ainakin jokatalviset oman lämmityksen tuhkat menee tuolle kuviolle mutta sen vaikutus taitaa olla vähän uskon asia.
Kautta maailman sivun, ovat metsätoimihenkilöt ostelleet edullisiksi arvioimiaan metsätiloja omalla toimintapiirillään.
Hommaa helpotti huomattavasti se, että heillä oli jo saavutettu tuttavuus, jonka avulla helposti tuli myös luottamus. Varsinkin MHY:n ja Pml:n toimihenkilöt pääsivät tekemään leimikoita ennen varsinaisia puukauppoja, jolloin heille voitiin kertoa rahantarpeesta ja tarjota sen oman tarpeen suuruusluokkaa olevaan hintaan koko paskaa.
Kun vielä koko kauppasumma tuli lähes heti ja joskus jopa suurempana kuin oli puuntikään, oli kauppa hetkessä sovittu. Pian alkoi tuttavat ja napurit tarjoamaan samalle MT:lle lisää ostettavaa ja monella olikin pian entisiä asutustiloja ja pietiloja jopa kymmenittäin.
Ammattimiehenä pystyi nopeasti hahmottamaan mitsien tilanteen ja hinnoittelemaan korkeintaan puolet puuston arvosta kauppahinnaksi.
Jeessi on vastaavasti pelkän poskensoiton avulla tehnyt menestyksekkäitä metsätilakauppoja, joten ei siinä aina tarvitse olla ostajalla järkeä käytössään vähäistä enempää. ”Tuurilla ne isotkin laivat seilaa”.
Tavallisten ihmisten ei kannata miettiä Jessin tekemisiä….,onhan hän miltei nero kuitenkin.
Eihän noi mti tilakaupat varsinaisesti rikollista toimintaa ole..,mutta kun tehdään omia kauppoja mhy:n ohi ,niin silloin ollaan vähintääkin harmaalla alueella..siis puukauppoja…esim .tarjolla iso hakkuukohde missä oksatonta ja kyhmytöntä mäntytyvitukkia huomattava määrä…
Menestyneet yrittäjät eroavat tavallisista ihmisistä usein siinä, että heiltä puuttuu ennakkoluulot. He eivät lähde siitä, että asioita ei voisi tehdä itse toisin, pelkästään sen takia että muut eivät tee. Eräs tuntemani menestyvä yrittäjä ei tunne sanaa ulkoistaminen, huipputekniikaa, jota maailmalta löytyy laitetaan omalla työntekijäporukalla käyttöön, mitään ei ulkoisteta ja kaikki tapahtuu huomattavasti halvemmalla kuin ostopalveluilla. Mikään suuryhtiö ei kykene tuollaiseen toimintaan, koska he eivät uskalla alkaa kokeilla uutta omalla työvoimalla, kaikki uusi ostetaan ulkoa eikä tietotaito jää omaan yritykseen, kun ei mitään omaa kunnossapitoakaan ei ole. Nykyään pidetään halpana sellaista toimintaa, johon ennen ei ollut varaa lainkaan.
Jätkä ja Toloppa oikeassa. Voin kyllä varmuudella sanoa että ainakin kolmen tilani ostossa on suhteiden hoidolla ikääntyvään metsänomistajaan ollut erittäin suuri merkitys. Ensimmäisen toteutumiseen se oli suorastaan vuosien työssä jo toteutetun ymmärryksen ja palvelun tulos. Kyllä siinä monta kertaa silloinen työkaveri ihmetteli että kuinka sinä jaksat. Minulle se ei ollut lainkaan jaksamiskysymys vaan olin oikeasti kiinnostunut hänen asioistaan niin talotekniikan murheissa kuin hänen maailmanmenossaan yleensä. Isoa kartanomaista tilakeskusta kuitenkin asusti jossa oli aikansa eristyksellistä automatiota ja talotekniikkaa. Siitähän ne jutut sitten laajeni aina vuosien ystävyystyyppiseen jutusteluun myös omista asioistaan. Aika kovat olivat hänen toimensa loppupeleissä niin itseään kuin tiluksiaan kohtaan. Omaakin jälkipolvea oli. Yhdessä tilakaupassa sen sijaan olisi varmasti saattanut tulla jopa stoppi jos isännyspari olisi ostajan tiennyt ja olisivat pystyneet vielä asioihin puuttumaan. Senverran aisti tunnelmaa pöydän ääressä jossa kaupat välittäjän kanssa tehtiin. Mutta he eivät onneksi olleet enää silloin ”herroja talossaan” joten kaupat tuli. Pieni episodi kävikin jälkeenpäin kun minut yritettiin lukita puomin sisäpuolelle metsätilalleni mutta olipahan varautuminen korkeassa kurssissa. Osasin odottaa jotain jäynää. Sen jälkeen sen puomin ”sielu” lensi aika pitkälle metsään. Nyt voi jo edesmenneiden toilauksista kertoa.
Tuo tuurikin on tietysti ollut tärkeässä asemassa. Olinhan ensimmäiseen tilakauppaan täysin ummikko mutta tyhmempikin tajusi että 17,9ha:n alasta silloista rahaa 45000 markkaa ei paljon ollut. Isot vanhat kuusiosuudet oli hakattu mutta esim. suosarkojen männiköt olivat täysin pitelemättömiä. Ja niitä sentään tuolle alalle vielä riitti muutama pitkä sarka. Kerrointa kauppasummaan en ole vaivautunut laskemaan mutta aika monenkertainen se on. Ensimmäinen puukauppahan oli pikkasen alle hehtaarin reunimmainen sarka ja se toi melkein koko kauppasumman takaisin. Siitä muuten arvostus suosarkoihin juontaa. Nyt on sitten jo ollut muutaman vuoden näillä kuusikko-osuuksien uusmetsissäkin toimia eli ensimmäinen oli e-puuharvennus ja seuraava ensiharvennus ja lisää piisaa parin vuoden sisään. Suosarkojen peräkulmassakin olisi vielä komeita suoria mäntyjä pikkunättiin tiliin mutta ne olkoot vieläkin muistona sen paapan ajoista.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.