En kyllä nyt oikein ymmärrä minkä takia harvennuksissa pitäisi jättää vanhat säästöpuut, jos ne edelleen ovat pystyssä? Turha tulon menetys sekin. Omissa metsissä aina harvennuksissa pois nuo, paitsi jos on jotenkin erityisen hieno. Näin siis TALOUSMETSISSÄ. Eiköhän meillä ole aivan tarpeeksi suojelualueita ja hoitamattomia talousmetsiä, joissa sitä lahopuuta syntyy enenevässä määrin.

Sen verta vielä lisään että toki jos löytyy joku kivikasa tai kallio, jonka uudistaminen olisi hidasta tai hankalaa niin siihen tietysti jätetään.

Taneli: ”Pitäisi olla joku tilakohtainen jättöpuutili, jossa tuulenkaadot otettaisiin huomioon ja ne voisi ainakin osittain vähentää aukkojen jättöpuu määrää.”

Kriteerit sanovat seuraavaa:

”Metsän uudistamisaloille jätettyjen säästö- ja lahopuiden lukumäärä alueella on yhteensä keskimäärin vähintään 5 – 10 kappaletta hehtaarilla. Säästöpuuston ja lahopuun merkityksestä luonnon monimuotoisuudelle tiedotetaan metsänomistajille ja metsäammattilaisille.
Säästöpuiksi jätetään ensisijaisesti aiemman puusukupolven järeitä
puuyksilöitä, muodoltaan poikkeuksellisia puuyksilöitä, jaloja lehtipuita, petolintujen pesäpuita, järeitä katajia, kookkaita haapoja, puumaisia raitoja ja puita, joissa on palokoro sekä lahopuita. Edellä lueteltujen puuttuessa jätetään säästöpuiksi rinnankorkeusläpimitaltaan vähintään 10 cm paksuja, biologisen monimuotoisuuden kannalta hyödyllisiä puita, joilla on hyvät edellytykset kehittyä vanhoiksi puiksi. Nämä puut ovat hakkuuhetkellä pystyssä ja elossa olevia, maamme luontaiseen lajistoon kuuluvia puita.
Säästöpuut jätetään ensisijaisesti ryhmiin ja kriteerissä 10 lueteltujen arvokkaiden elinympäristöjen välittömään
läheisyyteen sekä vesistöjen ja pienvesien suojakaistoille. Säästöpuuryhmissä maanpinta säilytetään rikkomattomana. Säästöpuita ei tule jättää tärkeiden rakenteiden, kuten
liikenneväylien tai sähkö- ja puhelinlinjojen, välittömään läheisyyteen eikä muinaisjäännösten päälle. Osasta säästöpuita voidaan tehdä tekopökkelöitä. Säästöpuut jätetään hakkuualoille pysyvästi.

Jatkuu…

Taneli: ”Onhan sinne ennenkin jätetty tukistustupsuja ja jotain erikoisen muotoisia puita. Nyt siitä vain on tehty oikein uskonto.”

En muista aukkojen maisemia aikaa ennen suositusta jättöpuista, mutta veikkaan suositusten muuttaneen tilannetta siten, että nykyään jättöpuita on enemmän. Tällaisen käsityksen saa myös uusimmassa lehdessä olleesta Tiia Puukilan artikkelista. Samassa yhteydessä väitetään jättöpuilla olevan muutakin kuin uskonnollista merkitystä.

Taneli: ”Erityisesti ihmetyttää taas näin myrskyjen aikaan kun ne tuulenkaadot pitäisi nyhtää ihan sieltä yhdettömiin ja sitten aukolle pitää väkisellä jättää puuta.”

Ei vihreät ainakaan halua tuulenkaatoja poistettavaksi. Hehän olivat metsätuholakityöryhmässäkin oikein eriävän mielipiteen verran sitä mieltä, että tuulenkaatoja vaaditaan poistettavaksi liian tarkasti. Hassua on se, että nimenomaan ympäristösyistä minä ja varmaan moni muu ajattelee kuusen osalta tässä kohdassa eri tavoin. Lehtipuut ovat eri asia. Viimeisellä raivauksella katsoin, että 15-vuotiaan koivikon ja 10-15 vuoden kuluttua päätehakattavan kuusikon rajalla on nuoren metsän päälle kallistuneita haapoja ja leppiä, jotka voisi kaataa kuusikon puolelle lahopuiksi ja kirjanpainajien vihollisten auttamiseksi. Viimeksi jäi kaatamatta, kun raivurin kanssa ei kannattanut aikaa noihin käyttää.

Tuskin näillä asioilla yksittäisinä toimenpiteinä valtavaa merkitystä on, mutta ehkä jotain kuitenkin. Koska haittaa ei ole, eikä paljon vaivaakaan, mitään syytä tällaisen pienimuotoisen luonnonhoidon tekemättä jättämiselle ei ole.

Lukaisin kirjan Haapa – monimuotoisuutta metsään ja metsätalouteen, Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 725, 1999. Tiesin kyllä haavan merkittäväksi monimuotoisuuden kannalta, mutta silti vaikuttava oli maininta haavan merkityksestä. Kun siinä elää yhtä paljon lajeja kuin muissa puulajeissa yhteensä, on aika hankala vähätellä järeiden haapojen merkitystä jättöpuina. Lisäksi emäksisyyttä lisäävä vaikutus maaperään on kiinnostava piirre.