Hirvien vaikutus vaihtelee alueittain PALJON. Toisaalla niitä on ja toisaalla ei. On kuitenkin tosiasia, että mänty ja koivu valopuina eivät uudistu yhden puun jättämään ”gap”iin eli aukon koko ei riitä. Tarvitaan pienaukkohakkuita. Niissä on sitten omat haasteensa, kuten voi lukea vaikka Sauli Valkosen kirjasta Poiminta- ja pienaukkohakkuut.
Niin,Erkki Lähdehän oli jatkuvan kasvatuksen koealoillaan parannellut taimettumista istutustaimilla.Näin tulokset oli saatu näyttämään paremmilta.Eli kun lopputulos tiedetään niin kyllä siihen sopivat tutkimusmenetelmätkin löytyy.
En tiedä onko suorittava porras yrittäjä vai renki puunkorjuuyrityksessä, mutta ehkä syytä on sinulle hieman avartaa näkökulmaa. Ei jopa sinulle liene epäselvää, mitä siitä seuraa, jos yrittäjä antaa rengeilleen vallan päätää yrityksessä.
Olet siis ymmärtänyt asemasi totaalisen väärin.
Metsänomistajan ympärillä näitä isännäksi pyrkiviä renkejä on vaikka minkä laisia, kuin kärpäsiä paskaläjän ympärillä. Metsänomistajan tie helvettiin on kivettty näiden renkien hyvillä tarkoituksilla.
Jatkuvalla kasvatuksella on ilman muuta paikkansa, joten käsittämätön vouhkaamisesi asialla Gla on perin lapsellista. Jatkuvan kasvatuksen metsänhoitoa oppii enemmän luontoa seuraamalla kuin kirjoja lukemalla.
Yhden ytimekkään opin olen muistaakseni akateemikko Haavikolta jatkuvan kasvatuksen metsänhoidosta lukenut eli lyhyestä virsi kaunis. Hakkaa silloin kun hinta on korkea.
A. Jalkanen:
””Hirvien vaikutus vaihtelee alueittain PALJON. Toisaalla niitä on ja toisaalla ei.””
– Näinkin on mutta ei yleensä montaa vuotta peräkkäin. Ensinnäkin hirvellä on liikkumista varten pitkät sorkat. Niillä pystyy siirtymään paremmille ruokamaille ja vaikka suojaan pedoilta. Laumaantuminen on hyvin tavallista talven aikaan.
Aivan oma lukunsa on jo ennakkoon anottujen pyyntilupien vaikutus talvella jäävän hirvikannan kokoon. Entiselle ”tyhjälle” alueelle ehtii jahdin alkuun mennessä siirtyä runsaasti hirviä, mutta lupia tuli haettua vain muutamia. Lisälupia ei yleensä haeta, vaan ollaan runsaaseen jäävien hirvien määrään tyytyväisiä. Eli on aivan normaalia, että hirvien määrä jatkuvasti vaihtelee, vaikka sitä pyritään myönnetyillä pyyntiluvilla tasoittamaan.
Pienaukot ja jatkuvakasvatuksen aukkopaikat kyllä yleensä taimettuvat myös männylle ja koivulle, mutta varjossa kehittynyt verso on maittavampi hirville kuin laajempien uudistusalojen tainten versot. Siksi vain harva koivun tai männyn taimi pääsee kehittymään myyntipuun mittoihin muuta kuin valtateiden tms. läheisyydessä. Jos tänä vuonna taimet jäivät hirviltä huomaamatta, voi seuraava talvi olla aivan muuta.
Niin en sitte tiiä että mistä asenteeesta kertoo tällainen tapaus kun kävin tuossa muutama vuosi sitte yhdellä jatkuvan kasvatuksen esittely hommassa.Siellä eläkeikää lähentelevä esitteliä posmenti hirvien tuhoista nuorissa taimikoissa avohakkuitten jäljiltä.Tarkoittaen tietysti että mitä järkeä on hakata aukkoja ja syöttää ne sitte hirville.Minä siihen totesin että tarvitaanhan sitä taimia jk:ssakin(myös mäntyä),että mistä sitä muuten uutta puuainesta tulee ja tokihan nekin maistuu hirville jos niitä aluuella on.Meinas vaan että se ei oo ennää meijän ongelma.Vaikka onhan tuota itellä eläke ikään vielä matkaa.
Kepa:
”Minä siihen totesin että tarvitaanhan sitä taimia jk:ssakin(myös mäntyä),että mistä sitä muuten uutta puuainesta tulee ja tokihan nekin maistuu hirville jos niitä aluuella on.Meinas vaan että se ei oo ennää meijän ongelma.”
Jaksollisessa kasvatuksessa on taimikoita määrävälein, jos on tarpeeksi pinta-alaa että pystyy pitämään hyvää kehitysluokkakiertoa yllä.
Jatkuvassa kasvatuksessa on taimivaihe oltava koko ajan päällä koko alueella, muuten jk ei onnistu ollenkaan. Se on siis juuri sen polven ongelma, joka tällä hetkellä jk:ta harrastaa. Jos se lykätään seuraavalle sukupolvelle niin on tosi vastuutonta toimintaa.
En oikein ymmärrä näitä jotka katsovat yleensäkkin metsän kasvatusta vain oman jäljellä olevan ikänsä näkövinkkelistä. Metsän kasvatus on taloudellista toimintaa jossa sukupolvet menevät ja tulevat, mutta metsän on pysyttävä aina tuottokunnossa. Tässä ei ole mitään eroa jatkuvan eli ns eri-ikäiskasvatuksen kuin jaksollisenkaan menetelmän välillä.
A.Jalkanen:
”Hirvien vaikutus vaihtelee alueittain PALJON. Toisaalla niitä on ja toisaalla ei. ”
Kyllähän hirvien vaikutus vaihtelee paljon. Olisi kuitenkin kiintoisaa tietää, missä niitä hirviä Sinun käsityksesi mukaan ei ole? Onko mahdollisesti jossain Konneveden saarissa, vai missä.
Minun käsitykseni mukaan jos ollaan kilometri puolitoista kaukana asutuista taloista tai kesämökeistä, niin hirviä on. Tälläisissä tapauksissa kyllä joskus metsästäjät sanovat että ei ole, mutta en ole kuullut yhdenkään, hirviä mtsästämättömän, metsänomistajan löytäneen tälläistä onnelaa metsästään.
Siirsin kyselyn hirvettömästä alueesta toiseen ketjuun, monikäyttö-osioon.
Vähän asian sivusta. Hirvelle kyllä maistuu pihapuutkin. Kerran istutettiin omenapuita. Suojasin huolellisesti myyräverkolla ja jänisverkolla. Sitten tulivat hirvet, jotka söivät omenapuun oksat ja kaatoivat verkot, joten jänikset viimeistelivät tuhon. Naapurin puutarhassa kävivät syksyllä hirvet syömässä omenat ja samalla menivät oksatkin.
Asiasta. Varjossa ja aukossa kasvanut mänty maistuu kyllä täysin eri tavalla hirvelle. Meillä oli aikoinaan hakattu yksi männikkö suojuspuuasentoon ja sinne oli kasvanut paikoin kohtalainen mäntytaimikko. Hirvet olivat vierailleet, mutta jättäneet onneksi jotain jäljelle. Kaadettiin männyt. Siistin taimikon. Jätin siis ne kunnolliset taimet, jotka olivat jääneet hakkuun jälkeen pystyyn. Jännä oli huomata, että hirvet eivät enää kiinnostuneet männyntaimista, jotka auringossa, harvennettuina, voivat hyvin.
Nyt olet Reima enemmän kuin selityksen velkaa. Kommentissasi 28.10.2014 annat varauksettoman kunnian Lähteelle & co. Nyt kuitenkin sanot, ettet ole lukenut yhtään ainoaa heidän kirjoittamaa kirjaa. Mihin siis perustuu kunnioituksesi, pinnallisiin mainospuheisiin vai riittääkö siihen valtalinjasta (=mhy, metla jne.) poikkeava näkemys?
Kirjoja lukemalla ei metsänhoitoa opi, mutta teoria pitää olla hallussa, jos käytännössä jotain aikoo osata. Lukiessa vaan täytyy muistaa, että metsätaloudessa markkinat eivät ole täydelliset.
Gla sitten näyttää arvottavan kirjaviisauden mielestäni turhan korkealle. Kyllä tuossa olen Reima R:n linjoilla että metsänkasvatus on mitä suurimmassa määrin luonnon tuntemusta ja sitä kautta vain kasvun ohjailu voi onnistua edes jotenkin. Kirjaopeilla ei välttämättä lainkaan.
Ja kyllä se yläharvennus taimiainesta tuo pohjaan aivan samoin kuin alaharvennuskin näyttää tuoneen. Kun koneilla liikutaan ja puita kaadellaan rikkoutuu pintaa ja taimia syntyy. Hakkuun viereisen palstan männikön alla oli aivan elinkelpoinen kuusitaimikko ja rehevyyskin olisi riittänyt mutta sitten näitä kuusen murheita eli joku sielnitauti tuhosi koko taimikon. Ei siinäkään olisi auttanut edes kirjaviisastelukaan. Yksi kesä ja kaikki kaput.
Tuo olisi kyllä oikea ajoitus ylispuuston poistoon tai kasvatuksen jatkamiseen uudella puusukupolvella kun lumi vielä suojaisi luontaista alikasvosta. Mutta koneellakaan niitä ei mielestäni ole kyllä pakko kaikkia tuhota kuten nyt pakkaa myös käymään.
Tanelin viisastelu elinajan merkityksestä metsän kasvatuksen yhtenä tekijänä jää hänen ikäluokkansa hyveisiin tai paheisiin kuka miltäkin kantilta katsoo. Minä otan tuon asian erittäin tärkeänä mutta onhan tuota Tanelin teemaa täällä viljelty runsain mitoin.
Metsäänkin sopii uusia ajatusmalleja. Kuten jatkuva kasvatuskin.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.