Olen kyllä jo vuosia sitten varoitellut jk-metsien haastavuudesta korjuun osalta . Käytännössä , kun suostuu moiseen puuhaan , konemies pujottaa kuvainnollisesti rasvattua köyttä kaulaansa .
Kriittiset tarkastajatkin ovat todenneet , että niissä olosuhteissa on mahdotonta onnistua .
Mitä tulee korjuuvaurioihin Jessen metsissä , en lainkaan ihmettele tulosta . Varsinaiset ammattilaiset eivät harjavaltalaisen pusikoihin lähde . Vasta ne toisen ja kolmannen tarjouskierroksen kaverit hoitavat homman kykyjensä mukaan . Työn siis toteuttavat ”sopivat” , mutta eivät läheskään parhaat tekijät. Pikkuisen epäkurantit leimikot jäävät yleensä kelirikkoaikaan työllisyystöinä korjattaviksi.
Ihmettelit jätettyjä ja kolhittuja puita . Ne ovat monesti ajokoneen kolhimia eikä moto ole enää paikalla korjaamassa niitä talteen .
Motokuski voi oisaaltaan kolkemattomuuttaan tehdä liian ahtaita ajouria , joita pitkin ajokone ei mahdu ajamaan .
Myös liian pienen hakkukoneen jäljiltä näkyy runsaammin korjuuvaurioita . On pakko listä vaatimatonta kuormainmen ulottuvuutta pujottelemalla ja peruuttelemala palstalla . Leimoja syntyy varmasti . Vakaa hakkukone 11 metrin puomilla varustettuna suoriutuu samoista askareista pujottelematta ja peruuttelematta . Puutakin on mahdollista liikutela ilmassa parempaan(väljempään) työstökohtaan,mikä vähentää merkittävästi runkovaurioiden riskiä .
Yhdellä noin hehtaarin kuviolla tarkoitus harjoittaa jatkuvaa kasvatusta kahdestakin eri syystä. A: Kuvio sijaitsee kylän keskellä talojen välissä. On lähes puistomainen alue, sen läpi lähtee mm.valaistu latu. Varsinainen maisema metsä. B: Alue on vanhaa laidun maata, laidunnuksen aikana ja sen jälkeen luontaisesti uudistunutta. Puusto on jo valmiiksi kovin eri ikäistä ja kasvaa kaikki kotimaiset puulajit. Metsätaloussuunnitelmassa ehdotettu aukoksi, mutta oli maininta,että myös muu käsittely mahdollinen. Ei suoraan ehdotettu jk:ta. Viime syksynä siitä hakattiin itse hankinnalla havutukkia 56 kuutiota, vanerikoivuja suunnilleen sama määrä ja havu sekä koivu kuitua yht. reilut sata mottia. Metsätaloutta opiskeleva poika sanoi, että tämä on sitten ainut kuvio missä meillä jk:ta harrastetaan. Itse olen samaa mieltä.
Kyllä nyt meni jo suorittavan ”mossotus” niin vaikeatajuiseksi ettei taida järkevää tuosta enää löytyä. Kerro nyt ihmeessä ensin mikä toisen tai kolmannen tarjouskierroksen kaverit?
Kyllä se sama firma eli se suorittavankin työnantaja ne osti kuten ennenkin ja myös koneyritys on aina ollut samoilta kulmilta ja usein vielä samakin firma. Eipä siellä Pohjois-Satakunnassakaan niitä aivan joka palstalla eri firma edes pui. Harvemmin sitä kertaalleen viiskymppisenä harvennetussa männikössä karulla pohjalla kovin ihmeitä pusikoitakaan on. Kyllä ne korjuuvauriot hyvin koko muutaman sadanmetrin matkalta näkyi koko palstan matkalta yhdeltä seisomalta. Ajourien varren kolhut ensimmäisen hakkuun osalta näkyivät kyllä minun silmääni ilman silmälasejakin aivan hyvin. Silloin nyt toisessa hakkuussa olisi nuo pitänyt poistaa eikä jättää uudelleen kolhittaviksi. Toki sen uudelleen leimauksen jälkeen ei enää ollut moto paikalla. Olisi kyllä kutsuttu sutensa korjaamaan jos olisin vaatinut. Mutta sovimme toisin kuten yllä kerroin. Kyllä ne isot Ponsset siellä melskasi vaikka koneyrittäjillä surkiasti meneekin ainakin suorittavan porusta päätellen.
Ihan taatusti helpoissakin olosuhteissa tapahtuu epäonnistumisia. Myyjän näkökulmasta katsottuna kuitenkin ainoa muuttuja, johon voi vaikuttaa, on leimikon olosuhteet. Tällöin olosuhteita vaikeuttamalla ennuste tuloksen onnistumisesta laskee. Kyse on siis siitä, että erirakenteisessa metsässä lopputulos on keskimäärin huonompi.
Tätä voi tietysti yrittää kumota sillä, että valitsee erirakenteiseen kohteesen hyvän kuskin. Hyvä ajatus, mutta miksi ei valitsisi tasarakenteiseen kohteseen samaa hyvää kuskia?
1. Puun takaan tavoin kysyn, paljonko olet saanut metsätalouden tukia.
2. Onko sinulla omakohtaista kokemusta jatkuvasti erirakenteisen puuston onnistuneesta kasvatuksesta? Jos on, millaista ja kuinka pitkältä ajalta.
Kysymys Glalle: Miten erirakenteisen metsän ajourat esim. poikkeavat tavisharvennuksilta?
Miten puuston sekanaisuus kooltaan saa asian muka jotenkin enemmän ammatillista taitoa pyytäväksi?
Kuule Jesse ajourista.
Tasarakenteisessa metsässä urat voidaan yleensä sijoittaa tasavälein, siis n. 20 metriä. Jk-metsässä ne pitäisi sijoittaa tietysti pääasiassa kaadettavien puiden kohdille, jotta sitä kasvatettavaa puustoa säästyisi. Tuo motokuskille päänvaivaa, lisätyötä ja lisäajouria.
Sitten tietysti kaadettaessa tulee ottaa huomioon, etteivät puut telo kasvatettaviksi tarkoitettuja puita.
Ei vaikuta hommalta, jota motokuskit mielellään tekisivät ja vie joka tapauksessa paljon enemmän aikaa normaalimenetelmään verrattuna.
Jees: ”Miten erirakenteisen metsän ajourat esim. poikkeavat tavisharvennuksilta?”
Ainakin jk-oppaiden mukaan ajourat pitäisi tehdä jokaisella harvennuksella eri kohtaan.
Jees: ”Miten puuston sekanaisuus kooltaan saa asian muka jotenkin enemmän ammatillista taitoa pyytäväksi?”
Alikasvoksen sekaan isompien puiden kaataminen tuottaa enemmän vaurioita kuin tasarakenteisessa metsässä puiden kaataminen. Lisäksi alikasvoksen runkoluku on oltava määrällisesti isompi kuin tasarakenteisessa, joten tilaa kaadettaville puille ei ole.
Näinpä varmaan noin rajulla kasvatuserolla mutta entä kun puhutaan harvennusten normaalimmasta tilanteesta joka jk:ssa tarkoittaa esim. männikössä yläharvennusta jolloin puuston kokoero ei ole noin raju että jäämä olisi käytännössä alikasvosta. Tuossahan mielestäni sekoitetaan jo ylispuuston poistoon.
Jatkuvassa kasvatuksessa puuston kokojakauman pitää olla sellainen, jossa pienimpiä puita on eniten ja isoja vähiten. Muuten kasvatuksella ei ole jatkuvuutta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.