Jos metsätalous on taloudellista toimintaa, mitä se ilmeisesti valtaosalle metsänomistajista kuitenkin on, tosiasioihin perustuva itsenäinen ajattelu on mahdotonta, ellei ole sisäistänyt perusasioita kuten, että metsän arvo on kaikkien tulevien tulojen ja menojen nykyarvojen erotus ja, että metsänomistajan kannatta pyrkiä makimoimaan toimillaan tätä erotusta. Samaten metsänomistaja tarvitsee ymmärryksen esim. päätehakkuun ajankohdan määrittelystä jne.
On täydelline harhakuvitelma, että taloudellinen metsänkasvatus olisi jokaiselle metsänomistajalle samankaltaista. Metsästä sitä ei voi nähdä, mikä taloudellisesti olisi perusteltua. Jos sitä ei kykene ymmärtämään, mikä on aivan yleinen harhaluulo metsätaloudessa, ei kykene tekemään taloudellisesti järkeviä toimenpiteitä.
Reima Ranta se näyttää vain jatkavan henkilöön menevää syyttelyä, vaikka asioista olisi tarkoitus keskustella.
Laskin koko aikuisikäni aikaiset suorat tuet (metsä- ja muu yritystoiminta) ja muut tulot yhteen.
Tukien osuus on n. 5%.
Laskelmassa ei ole mukana yhteiskunnan tarjoamat suorat ja epäsuorat verotuet.
Jos Gla oli tuosta (edellisestä, jos oikein tulkitsin) samaa mieltä, niin ei pitäisi olla liian vaikea rasti ymmärtää sitä, miten se liittyy aiheeseen.
Jatkuvan kasvatuksen kieltäminen on ollut Suomen metsätalouden suurin häpeäpilkku. Perustelut, jolla ajatus markkinointiin metsänomistajille, paljastaa täydellisen taloudellisen ymmärtämättömyyden, tai tahallisen tyhmien metsänomistajien harhauttamisen.
Vasta tässä viimeisimmässä metsälaissa viimeinkin luovuttiin puuntuotoksen maksimointipyrkimyksestä käsittämättömine perusteluineen.
Kuinka räikeitä mokia lainsäädännössä voikaan mennä läpi. Ehkä meillä tarvittaisiin lainsäädännön tarkastusvirasto, joka kävisi kriittisesti läpi jokaisen uuden lainsäädännön ennen sen voimaantuloa ja palauttaisi mokat uuteen eduskuntakäsittelyyn sekä perkaisi turhaa aikansaelänyttä vanhaa jarruttamasta kehitystä ja taloutta.
Montako jatkuvaa kasvatusta käsittelevää kirjaa olet Reima lukenut? Oliko 28.10.2014 kommentissani mainitsemani asiat sinulle uusia, kun pidät ongelmattomana apostolien kunnian palauttamisen asiayhteyttä omaan kommenttiisi.
Esitätkö kommenttejasi samalta pohjalta kuin aikanaan Sirkka-Liisa Anttilan lakiesityksen metsälain muutoksesta? Tuolloinhan lopulta tunnustit, ettet ollut lakiesitystä edes lukenut.
Olen leimannut ensimmäisen jatkuvan kasvatuksen koealani, pinta-ala 1,25 ha. Kunhan hakkuu on tehty, raportoin kuinka kävi, tuliko korjuuvaurioita. Tuulituhoja odotellessa…
#” Lähde, Vaara ja kumppanit saavat varauksettoman kunnioitukseni itsellisinä ajattelijoina, vaikka en mikään jatkuvan kasvatuksen harjoittaja ole ollutkaan. Itenäiseen ajatteluun ja laskentaan kykenemättömien perässähiihtäjien mielipiteet ovat lähinnä huvittavia, joka paljastuu yleensä jo muutamasta virkkeestä.”#
Kenenkähän perässä se Rantakin hiihtelee ? Aikamoisessa syöksykierteessä ovat lainauksessa esiintyneiden vanhempien herrojen prinsiipit.
Tarkastukset , joita on tehty jatkuvan kasvatuksen kohteille korjuun jälkeen , ovat osoittaneet kasvatusmenetelmän synkimmät puolet . Onneksi tuloksia on saatu ulos näinkin nopeasti . Nyt on vielä mahdollista muuttaa toimintamallia .
Ei pitäisi jäädä kenellekään epäselväksi , että jatkuva kasvatus on menetemänä täysi susi. Yli lakirajojen menevät kymmenen tai viidentoista vuoden välein toistuvat korjuuvauriot johtavat jk metsien pysyvään vajaatuottoisuuteen . Lisäksi into kasvattaa liian karulla pohjalla männikön aluskasvoskuusikosta metsää johtaa varmuudella metsän taantumiseen . Halpa tuleekin kalliiksi , kun lupaava kuusikko ei kasvakaan odotusten mukaisesti ja on pahimmillaan hakattava aukoksi jo kuitukokoisena kasvun pysähdyttyä.
Jatkuvan kasvatuksen apostoleille on käymässä kuten entiselle likalle . Kunnia on mennyttä , mutta maine kasvaa !
Suorittava ei vaan näköjään huomaa malkaa omassa simmussa.
Kun puhutaan korjuuvaurioista puhutaan nimenomaan KONEKORJUUN vaurioista ja kuinka muistaisin että suorittavakin on tällaisessa puuhassa ihan työkseen. Ei ole metsänkasvatustapojen vika jos konekorjuu murjoo. Ja etenkin jos niitä hakkuun jälkeen näkyy runsaasti. Eikö konekorjuutyö pitäisi olla metsänkasvatuksen yksi osa eikä sen tuho?
Olen nimittäin törmnnyt aivan samoin konekorjuun vaurioihin (runsaisiin) vaikka on ollut täysin normaalit männikön ensiharvennus ja nyt viimeksi kakkosharvennus. Kun ne samat kolhitut kolhittiin jo toiseenkin kertaan. Missä liikkuu motomiehen ajatus kun ei pyri poistamaan edes jo kertaalleen kolhittuja vaan jättää ne vieläkin ajokoneen uudelleen murjottaviksi?
<tätä nimittäin ihmetteli ostajakin kun pyysin käymään tarkastamassa työn. Eipä paljon yrittänyt puolustella. Tulipa siinä hyviksi sitten pätkä pengertietä mutta harmitus jäi. Maastokaan ei ollut vaikea.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.