Käytännön toimintaa ajatellen aivan riittävästi Gla. Tarkkaan laskentaan metsänomistajalla ei ole edellytyksiä, eikä ole tarpeenkaan. Oleellista on ymmärtää, kuinka eri tekijät vaikuttavat.
Lehtipuuta meillä kyllä on osattu vihata, mutta esim. laatuun on kiinnitetty aivan riittämätöntä huomiota. Tukista maksetaan nelinkertaisesti kuituun nähden ja jo prosentin muutos korossa aiheuttaa puuntuotoksen tuplaantumisvaatimuksen.
Jalkaselle:
Metsän kannattaa uudistaa, jos vastaavalla riskillä saa muualla paremman tuoton puuston ja maapohjan arvolle. Tästähän seuraa suoraan, että jos päätehakkuun sijasta harventamalla saadaan tämä parempi tuotto eli korko puustolle ja maapohjalle, niin se kannattaa paremmin kuin päätehakkuu. Hyvin ymmärrettävää, eikö totta.
Puuntuotoksen maksimointipyrkimystä ei ole kielletty Gla, joten jatka sinä sillä metodilla. Uudista mahdollisimman kalliisti ja hämmästele metsien kovaa hintaa. Metsät ostavat ne, joilla on kannattavin menetelmä. Huomaa nyt kuitenkin edes se, että on huomattavasti kannattavampaa ostaa varttunutta taimikkoa puoleen hintaan uudistuskuluista kuin uudistaa kalliisti, eikä päinvastoin.
Meillä on nyt laillisia vaihtoehtoja ja pulinat pois. On omistajan asia päättää millä metodilla hän omaisuuttaan hoitaa.
#”että on huomattavasti kannattavampaa ostaa varttunutta taimikkoa puoleen hintaan uudistuskuluista kuin uudistaa kalliisti, eikä päinvastoin.”#
Mielenkiintoisia tapoja kohenta kannattavuutta käyttämällä toisen hädänalaista tilaa hyväksi . Homman saa näyttämään hyvältä , kun joku muu maksaa osan kuluista .
Sama tilanne on ollut tähän asti jatkuvan kasvatuksen hakkuutoiminnassa .Varsinaista korjuutaksaa työmaile ei ole ollut olemassa . Työ on tehty nimikkeellä muu harvennus . Voimakkaissa jatkuvaa kasvatusta valmistelevissa yläharvennuksissa yrittäjä on pärjännyt kohtuullisesti . Varsinasilla eri-ikäiskohteilla sitävastoin on tullut takkiin oikein kunnolla . Näissä tilanteissa puut korjannut taho on sponsoroinut tahtomattaan jk-harrastusta .
Nyt hinnastot alkavat hakkuun osalta olla kohdallaan ja haastavimmat työmaat tehdään tuntiveloituksena . Näissä tilanteissa kantorahan osuus jää ensiharvennuksen tasolle .
Jatkuvaa kasvatusta voi toki harrastaa , mutta toiminnan taloudellisuus on syytä jättää pois kasvatustavan eduista puhuttaessa .
Mielestäni JK pitäisi suorittaa metsurityönä, jotta se vaikuttaisi mahdollisimman vähän muuhun puustoon.
Ja miksi tämä mielipide?
Siksi, että kun kaadetaan vain järeimpiä yksiöitä, ne oksaisempina koneellisessa hakkuussa vaurioittavat enemmän jäävää puustoa. Mieshakkuussa runko jää kaadon jälkeen samalle sijalleen (eikä kaadetun rungon kohdalle muodostu suurta oksakasaa, tehokkaaksi taimettumien estäjäksi). Maastovaurioiden estämiseksi hakkuu pitäisi tehdä aina jäisen puun aikaan, jolloin taasen kuusista karsiutuu oksia. Perinteisessä alaharvennuksessa poistuu hentoisempia ja pienempiä runkoja, ne eivät raavi niin paljon jääviä puita.
JK hakkuussa taimettumisen kannalta toimiva olisi kaivurialustainen moto. Niissä kun on hakkuupään kiinnikkeenä apupuomi, jolla voisi huikan toisin muotoiltuna suorittaa kaadon jälkeen kohdan laikutuksen. Mutta, telamoto ei sovellu kaikkiin maastoihin, menetelmä voisi olla turvemailla JK:n yhteydessä käyttökelpoinen. Eli kun on yhdistelmä kantojennosto+muokkaus, JK:ssa se olisi hakkuu+muokkaus.
Reima Ranta: ”Tarkkaan laskentaan metsänomistajalla ei ole edellytyksiä, eikä ole tarpeenkaan. Oleellista on ymmärtää, kuinka eri tekijät vaikuttavat.”
Näennäistarkkuuteen ei pidä syyllistyä, mutta ihailemasi henkilöt ovat saaneet laskelmissaan menetelmän kannattavaksi nimenomaan kasvumallien avulla. On myös esitetty kritiikkiä valittuja lähtöarvoja kohtaan. Joskus laskelman tekijä on jopa sanonut lähtöarvojen olevan vain olettamuksia, joilla ei ole yhteyttä reaalimaailmaan.
Reima Ranta: ”Lehtipuuta meillä kyllä on osattu vihata, mutta esim. laatuun on kiinnitetty aivan riittämätöntä huomiota. Tukista maksetaan nelinkertaisesti kuituun nähden ja jo prosentin muutos korossa aiheuttaa puuntuotoksen tuplaantumisvaatimuksen.”
Lehtipuusta saa tukkia vain jaksollisella menetelmällä kasvattaen. Puuntuotoksen tuplaaminen tavanomaiseen tuotokseen verrattuna on todennäköistä hyvän hoidon avulla. Samalla kiertoaika lyhenee. Puhumattakaan siitä, että verrataan tilannetta suurten riskien takia epäonnistuneeseen kasvatukseen, mikä on varsin todenäköistä jk:ssa.
Reima Ranta: ”Puuntuotoksen maksimointipyrkimystä ei ole kielletty Gla, joten jatka sinä sillä metodilla.”
Miksi sinä tuollaista puhut? Lähtöarvojen määrittely ei ole sama asia kuin puuntuotannon maksimointipyrkimys.
Reima Ranta: ”Huomaa nyt kuitenkin edes se, että on huomattavasti kannattavampaa ostaa varttunutta taimikkoa puoleen hintaan uudistuskuluista kuin uudistaa kalliisti, eikä päinvastoin.”
Käytännössä nuo eivät ole toisillensa vaihtoehtoja. Minulla ainakaan ei ole varaa jättää päätehakkuualoja kasvamaan heinää ja vesakkoa, enkä uudistuskustannuksilla saa kasvupaikan olosuhteiltaan vastaavaa taimikkoa ostettua. Luontainenkin uudistaminen maksaa. Kun huomioit kaiken sen, mitä hoitoa kuvio todellisuudessa vaatii tuottaakseen edes jonkinlaisen määrä puuta kohtuullisessa ajassa eli leimikon jonka saa kaupaksi, kulut voivat olla yllättävän kovat kun ei puhuta karun maan männiköstä.
Miksi siitä nimimerkin takaa minulle Gla kiukuttelet, jos kallis metsänuudistaminen on näissä olosuhteissa jo mitättömällä korolla (2%) taloudellisesti todella hankalasti perusteltavissa valtaosassa Suomea, kun sitä verrataan luontaisiin menetelmiin.
Miksi vihjailet jostakin ihailun kohteesta, kun sen voi sanoa ihan suoraankin, jos sinusta siltä tuntuu.
Minä en pidä senkaltaisesta rehellisyydestä, että kirjoittaa toiselle metsänarvioon varttuneen taimikon hinnaksi 800 euroa/ha ja yrittää toiselle asiaan perehtymättömälle (lain varjolla) kaupitella kannattavana sijoituksena metsänuudistamista 1500 euroa/ha.
Minä en kiukuttele. En vain ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että jk olisi kannattavampi menetelmä, vaikka joidenkin sormiharjoitusten perusteella siltä näyttäisikin. Sinä olet korostanut metsätalouden olevan matematiikkaa, mutta lähtöarvojen määrittelyyn eli koko homman perustaan suhtaudut varsin kevyesti samalla kun väität Metlan tuottavan sellaisia tuloksia kuin kuhunkin tilanteeseen tarvitaan. No, ainakaan jaksollisen kasvatuksen suosimisesta ei Metlaa voi syyttää, koska kasvumallit aliarvioivat rankasti hyvän hoidon merkitystä.
Minä en pidä senkaltaisesta rehellisyydestä, että kirjoittaa toiselle metsänarvioon varttuneen taimikon hinnaksi 800 euroa/ha ja yrittää toiselle asiaan perehtymättömälle (lain varjolla) kaupitella kannattavana sijoituksena metsänuudistamista 1500 euroa/ha.
Pitää Reima mennä melko lähelle napapiiriä, että saisi 800e/ha varttunutta hyväkuntoista taimikkoa.
Sama vaikka arviossa lukee 800e/ha, jollei sitä kukaan sillä hinnalla myy. Lisäksi 1500e/ha uudistamiskulut ovat kyllä melko ylälaidassa.
Ei ole rehellistä esittää myöskään itse äärilaitoja.
Kristiinankaupunki on aika kaukana napapiiriiltä MJO. Sieltä katsoin metsänarviota metsästä, jota juuri kaupattiin huutokaupat.com sivustolla. Kaiken lisäksi on tyypillistä, että vallan nuoria metsiä arvioitaessa kokonaisarvion alennusprosenttikin on huomattava. Arviossahan on arvion tekijän näkemys käyvästä arvosta, eikö niin MJO. Jotta istutusinvestointi olisi ollut kannattava, hinnan olisi pitänyt olla ei 800 euroa vaan 2800 euroa.
Jalkasen siteeraama Tahvosen lyhyt ja ytimekäs kommentti metsätieteen päiviltä sisältää kaiken oleellisen tästä aiheesta.
Näitä toisten metsissä työskenteleviä metsätalouden huippuosaajia kyllä hieman hämmästelen. Miksi ihmessä he eivät työskentele omisssa metsissään, kun minäkin näillä heidän näkemyksensä mukaan hyvin vähäisillä tietotaidoilla olen mielestäni pärjännyt ostamalla metsiä erinomaisesti. Muistan hyvin, kun ensimmäiseen tilakauppaan piti ottaa enemmän velkaa, mitä tilan ostohinta oli. Pääoman puutteesta ei siis voi olla kyse ja korkokin on reaalisesti nyt melkeimpä negatiivinen. Vai onko tietotaito sittenkään taloudellista laatua muilta osin kuin taksakirjan tuntemisessa.
Perintömetsän kanssa pärjää tyhmempikin, kun ei sentään aivan kaikkia hakuutuloja laita kuluihin.
Minusta on aivan kiistatonta, että vaihtoehdot ovat kaikkien metsänomistajien edun mukaisia – KAIKKIEN. Kokonaan siitä riippumatta, mitä menetelmää käyttää. Aiva samoin kuin pakollisen metsänhoitomaksun poistuminenkin – kaikki metsänomistajat hyötyvät.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.