Hyvä kirja: Metsänkasvatus, Metsäkustannus 2014. Melko kattava teos, suosittelen lämpimästi. Sisältää muun muassa pohdintoja kannattavuudesta, sekä eri- että tasarakenteiseen kasvatusmalliin.
Vähän samankaltaisia kiroiluita kuin R.R:lla tulee itse harrastettua kun juuri kakkosharvennettua männikköä katsellut. Kun tosiaan niitä kolhittuja ja ei niin huippuhyvin valkattuja kasvatusyksilöitä katselee niin voi vain kummastella jos jatkuvan kasvatuksen metsä voisi tuosta vielä huonommin onnistua. Ei kauan viitsi kyllä katsella kun uudistuu täyskippauksella. Ei saa edes jk:ta tekemälläkään.
Juuri näin, erkkimenetelmän onnistumisen kohtalon kysymykset ovat puunkorjuun ja metsän uudistumisen onnistuminen. Toisaalta mikään ei estä istuttamasta kuusen taimia metsään, ellei niitä kaikkiin kohtiin itsekseen ilmesty. Näin saataisiin lisäksi käyttöön jalostettua geenimateriaalia. Ajourien paikkojen vaihtelusta en tiedä onko järkeä: meneekö mahdolliset taimet piloille jos joka paikassa ajellaan metsätraktorilla. Pitäisikö ajourat olla mieluummin pysyvästi samoilla paikoilla?
Metsätieteen päivillä eräs emeritustutkija muistutti harsinta-aikaan ilmenneestä huolesta: kun koko ajan poimitaan metsikön suurimmat puut pois, metsikkö voi heikentyä geneettisesti. Toisaalta erkissä, toisin kuin määrämittaharsinnassa, kasvamaan jätetään laadullisesti parhaimmat puut, ja periaatteessa ne suuret puut ovat ehtineet siementää, eli siirtää hyvät geenit jälkeläisilleen ennen kuin ne poimitaan pois. Lisäksi puiden tuulipölytteisyys lieventää tätä vaikutusta, kun metsiköt vaihtelevat geenejä keskenään.
Metsänkasvatus-kirja s. 115: ”Pienemmästä puuntuotoksesta huolimatta erirakenteiskasvatus voi olla taloudellisesti kannattava vaihtoehto – jos menetelmät toimivat toivotulla tavalla.” Ja edelleen: ”Avohakkuun jälkeen investoinnin tuottoja joudutaan odottamaan kauan… vasta päätehakkuu tuo kohtalaisen tuoton sijoitetulle pääomalle. Eri-ikäiskasvatuksessa jo seuraavassa poimintahakkuussa sijoitus saadaan takaisinmaksetuksi.”
Olli Tahvonen ilmaisi saman Metsätieteen päivillä näin: ”Avohakkuu kannattaa tehdä, jos harvennustulot ovat pienemmät kuin korko avohakatun puuston ja paljaan maan summalle. Jos uudistamiskustannus tai korkovaatimus on korkea, erirakenteiskasvatus tulee lähes aina optimaaliseksi.”
Enkä kyllä edelleenkään käsitä miten moton kopista voi asiat nähdä noin paljon toisin kun jalkamies.Vaikka kävelet samoilla urilla ja kuvittelet vielä ajosuunnankin mielessäsi. Metsässä jossa on näkyvyyttä yllinkyllin ja päivänäöllä vielä tehtynäkin.
Kasvatusmallit? Keskeistä on selvittää itselleen oleellisesti vaikuttavat tekijät. Niiden perusteella sitten haistellaan kuhunkin olosuhteeseen perustelluimmat ratkaisut.
En tietenkään istuta puuntaimia olosuhteissa, joissa puolella istutushinnalla saa ostaa markkinoilta jo varttunutta taimikkoa jne.
Kaveri pyysi tässä taannoin katsomaan, kuinka hän moottorikelkkaa apuna käyttäen ensiharventaa metsäänsä. Hän kaatoi suurimmat tyvet suoraan moottorikelkan rekeen ja kuljetti ne aina suoraan lanssiin kuormallinen tultua tehdyksi. Lanssilla hän tarvittaessa teroitti vehkeet, hörppäsi kahvit jne. Harventaessaan hän katseli ympärilleen ja totesi, että tuossa on muuten puu jota minun kannattaa kasvattaa.
Siinä se tuli – oleellinen harvennusohje. Valitaan ne puut joita KANNATTAA kasvattaa edelleen.
Kun liikun juuri harvennetussa metsässäni, nupisen itsekseni (voi …tanan tomppeli, vai pitäiskö sanoa voi …tanan Tapio), kun tapaan siellä vikaisia, tukiksi kelpaamattomia runkoja.
Vai hyvää pohdintaa A. Jalkanen. Meillä on niin puuntuotoksen (m3) maksimoinnin läpitunkema metsäkulttuuri, että hyvää pohdintaa aiheesta on todella vaikea löytää – ei ainakaan mainitsemaltasi kustantajalta. Toinen tykkää äiditä ja toinen tyttärestä ja niin molemmat ….
Kurinalainen sijoittaja ei lähde hakemaan tuota teoreettista korkoa minkä jatkuvalla kasvatuksella voi paperilla saada. Riskit ovat aivan liian suuret.
Mustilassa kateltiin syksyllä makedonian mäntyjä ja miten huippuhyvin se uudistuu luonnollisesti alikasvosksesta. metsikön alla oli jokapuolella PALJON erikokoisia hyväkuntoisia ja kasvuisia taimia. Siihen puututkija totesi, että Suomessa puuttuu puu tästä aliskasvos ekolokerosta jatkuvaa kasvatustakin ajatellen.
Kurinalainen sijoittaja on käsitteenä vähintäänkin omituinen. Kaikki korko metsästä on teoreettista ja perustuu tiettyihin mallilaskelmiin. Ei kovin paljon tarvitse ”klikata” ja yleensä ”klikkaa” ettei se menetelmästä kiinni ole. Enemmänkin monestakin muuttuvasta tekijästä ja aivan kurittomasta tuuristakin.
Reima Ranta: ”Kasvatusmallit? Keskeistä on selvittää itselleen oleellisesti vaikuttavat tekijät. Niiden perusteella sitten haistellaan kuhunkin olosuhteeseen perustelluimmat ratkaisut.”
Yksi oleellisesti vaikuttavista tekijöistä on se, miten valittu menetelmä tuottaa puuta. Jos sinulla ei ole tiedossa kasvumalleja, et pysty kannattavuuslaskelmia tekemään.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.