Puuntakusen resepti Suomen nousuun siis että tuodaan Balttiasta kun on aina ennenkin tuotu?
Minulle on sentään annettu ihan kotimaan ostajalta ymmärtää että asiaa selvitetään ja kehitetään kun aikaa vielä on. Eikä täälläpäin aivan hukassa sekään kysyntä ole. Joka vuosi kysytään ostaa haapa-ja koivutukkia paikallislehden ilmoituksella. Otan siihen puuhaan välikäden aivan mielelläni että avaa hiukan pitempijaksoisen toimintasopimuksen. Muista nyt puuntakunen että nökköskauppa on eri kauppaa ja vuosisoppareilla päästään varmuudella eteenpäin. Kunhan puhutaan määristä eikä kalikoista.

Ei kai teistä kukaan aikuisen oikeasti ole sitä mieltä, että kaikki Suomen talousmetsät pitäisi istuttaa yhden puulajin jalostetuilla taimilla tasavälein – Hangosta Utsjoelle.

Kukaan ei ilmeisesti kiistä myöskään sitä, että puu saadaan kasvamaan paremmin, kun sille järjestetään optimaaliset olosuhteet. Käytetään jalostettua ainesta, huolehditaan vesitalous, järjestetää optimaaliset valo-olosuhteet, ravinnetasapaino jne.

Valitettavasti kuitenkin jo hyvinkin matalilla reaalikoroilla istutusinvestointia ei saada meillä koskaan takaisin. Etelä-Suomessa krittinen korko on n. 4 % ja Utsjoella 0,? %. Tilanne on kokonaan toinen Etelä-Amerikassa, jossa aksvu on vähintään kymmenkertainen. Meillä täällä kylmässä, kaukana kaikesta ja kalliin kustannustason maassa ei ole minkäänlaisia edellytyksiä tällaisessa kansainvälisessä kisassa.

Pitäisikö meidän sitten sallia puun takana krittiseksi koroksi 5 % – no se tarkoittaisi sitä, että 70 v:n kieroajalla pitää saada jo 100 % enemmän hakattavaa kuin 4 % korolla. 6 % korolla jo vastaavasti 300 % enemmän hakattavaa jne.

Jos siis jo muutaman prosentin korolla istutusinvestointia ei saada koskaan takaisin, niin mikä hyvänsä muu tapa on kannattavampi. Sekin, vaikka hehtaarille uudistisi kiertoaikana vain yksi puu luontaisesti.

Metsäyhtiöt maksavat kaiketi puunmyyntituloille n. 5 % korkoa, eikä se taida riskiltään suuresti poiketa istutusinvestoinnista.

Metsänhoitotapojen vapauttaminen on metsänomistajan näkökulmasta erittäin perusteltua. Vaihtoehtoisten menetelmien mollaaminen osoittaa suurta ymmärtämättömyyttä ja olosuhteetkin vaihtelevat tavattomasti.

Ne on pieniä haapatukeiksi ja niissä on mitättömän vähän oksatonta juustoa, joten ainut kai on hirsiaihiot mihin ne voi kelvata. Vai onko joku nähny kaupassa myytävän oksaista tai värivikaista haapapanelia tai laudetta?

Jees: ”Tukin kasvatus pari metriä turvetta nokan päällä vasta turhauttavaa onkin.”

Mistä nyt tuulee? Jatkuvan kasvatuksen laskelmat perustuvat nimenomaan siihen, että hakataan pääosin tukkia. Rungot ei kuitenkaan tukkivaiheeseen kasva yhtään nopeammin kuin jaksollisessakaan vaan päinvastoin. Jatkuvan kasvatuksen harjoittaja kaipaa apua edelliseltä sukupolvelta siinä missä jaksollinen kasvattajakin. Sinä voit tietysti katkaista tuon ketjun omalta kohdaltasi jos haluat, mutta silloin seuraava polvi ei voi toimia yhtä itsekkäällä ajattelutavalla kuin sinä, joka kuittaat edellisen polven työn tuloksen.

Yleensä hautausmaat sijaitsevat muuten kivennäismailla.

Kirjaviisastelija Gla ei varmaan sitten illan opuksia mietiskellessään muistanut että minun päätuotantosuuntani on erikoisjalostettu lehtipuu ja nimenomaan kuidunkasvatus. Tulevaisuudessa. Siinä ohella sivussa sitten kaadellaan sekä jk-että jaksollisen metsiä. En ole aikonutkaan hirttäytyä yhteen ja vierastan nimenomaan turhaa hegemoniaa kun puhutaan arkipäiväisestä metsätaloudesta. Kohteet mennään kohteen ehdoilla ja kaikkiin ei sama kaava sovi. Sekoita ja hallitse sopii metsätalouteen hyvin.