Helpompi se kuule M-Seppo on metsää myydä kuin pelkkää pohjaa eli istuu jk oikein hyvin. Vaikka en kyllä pohjia aio myydäkkään.
Siinä että tavoittelee mahdollisimman suurta puunmyyntituloa elinaikanaan ei vain ole mitään kammoksuttavaa (asennevamma syvältä vanhasta pimeästä) koska sew ei kuitenkaan vie jälkipolvelta minun tapauksessa puunmyyntituloja vaan voi jatkaa siitä aika keveästi. Tuo minun kasvatusideologiani nääs poikkeaa aika huomattavasti tavistouhusta. Mutta minä en olekaan kirjanoppinutfariseusrajoituksella varustettu mo vaan puuntuottaja.
Minä aion myydä metsäni puineen ja pohjineen runsaspuustoisena jatkajalle n. 10 vuoden kuluttua, jos nykyiset sukupolvenvaihtokauppaehdot ovat voimassa. Näin minä saan hyvän hinnan verottomana ja jatkaja kuittaa metsävähennyksen avittamana puista pian koko kauppahinnan. Nykyisillä puun myyntitulojen veroprosenteilla tämä on ehkä kannattavin tapa myydä puuta. Jatkuva kasvatus ei tietenkään sovi tähän ajatuskuvioon.
Oletkos puuntakunen seurannut puunhintatilastoa. Esim. tämän sivuilta. Mitäs luulet, kuinka pitkälle mennään kun ollaan pudoteltu ”ykshintajärjestelmään”. Eikä tarkoita kokorunkohinnoittelua vaan aivan arkisesti kuidun ja tukin yhteistä (ainakin käytännön tasolla) hintaa. Panehan polkaisten Yaraa juureen että kerkiät vielä ennen markkinoille kuusikoillasi.
Jesse on nyt juuttunut noihin haapoihinsa.
Onhan niitä muitakin nopeakasvuisia lehtipuita.
Koeta jo Jesse uskoa, etten ole mikään yhden puulajin kasvattaja, vaan kasvatan puita niille parhaiten soveltuvilla maapohjilla.
Onko 30 vuotta mielestäsi liian pitkä aika kasvattaa koivut tukkipuiksi asti?
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.